Tämä ei vaan toimi että

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja umpikujassa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

umpikujassa

Vieras
mennään aina sen mukaan miten mies haluaa. Kaikki mitä "meillä" on miehen nimissä ja miehen ostamaa.

Onhan se toki niin kun eihän mulla köyhällä opiskelijalla ole rahaa hankkia yhtään mitään ja se on vaan tietty mun omaa syytä.

Silti tunsin itseni paljon arvokkaammaksi ja olo oli paljon parempi kun asun yksin vuokralla lapsen kanssa. Ja kyllä jo lapsi on miehen biologinen.

kommunikaatio mun ja miehen välillä aina ollut vähän huono. en vaan voi asua talossa joka on miehen ja kaikki täällä on miehen.

muutin toiselle paikkakunnallekin koska mies ei suostunut itse muuttamaan mun luokse. olin silloin raskaana ja pelkäsin yksin jäämistä joten muutin sen paineen alla. oli virhe ei olis pitänyt.

en viihdy täällä en halua olla täällä. Lisäksi mies on kokoajan kiukkuinen ja purkaa muhun jotain pahaa oloa. Lienee talon rakentaminen ollut liian raskasta ja nyt se stressaa pihan laittoa. ja taas mä saan kaikki vihat niskaan. mulla ei ole täällä elämisen arvoista elämää eikä yhtään mitään omaa ei edes työtä.

olen sairastunut masennukseen kaikenlisäksi. en halua ehkä heti erota mutta jotain on tehtävä. tänään meillä oli taas riita ja mies luulee voivansa lakaista kaikki asiat maton alle kun siltä tuntuu ja yhtäkkiä kaiken pitäis olla normaalisti. ei onnistu mulla. tekis mieli niin monesti sanoa niin rumasti. tällä hetkellä tuntuu siltä että mä vaan vihaan tuota miestä...
 
niin miksi minä olen tässä suhteessa.. en tiedä kai mä niin kovasti toivon että kaikki muuttuis jossain vaiheessa paremmaksi että mies yhtäkkiä alkais arvostaa/rakastaa mua sellaisena kuin olen..
 
jatkuvasti se nostaa itsensä jalustalle kun hän on rakentanut kaiken itse ja tekee ihan kaiken. tärkeintä on sen jutut. mun asioilla ei oo mitään väliä. ikinä en pääse edes ulos lenkille kun hänen pitää tehdä terassia ja sitä sun tätä. mä oon nyt viimeiset 3-vuotta ollut kokoajan lasten kanssa ju huolehtinut siivouksesta, lapsista, ruuasta, pyykeistä jne. joskus lähden viikonloppuisin lasten kanssa pienelle reissulle että mies sais rauhassa tehdä asioita mutta ei koskaan ei mitään kiitosta siitä. eikä puhettakaan että vois joskus tehdä samoin mulle.

mun elämä valuu hukkaan.

kaikki ehdottaa eroa mutta en vaan tiedä jos eroan niin siitä alkaa taas uusi vaikea vaihe elämässä. sama mitä teen menee huonoksi. jotenkin oon ihan menttäny kaiken toivon ja voimat.
 

Yhteistyössä