Talon rakentaminen ja parisuhde

["vieras"]

Miten olette parisuhteen saaneet kestämään talonrakentamisprojektin? Meillä on maaliskuusta asti taloa rakennettu ja loppua ei näy. Ensi keväänä olis tarkoitus talon olla valmis, alan kyllä epäillä sitäkin. Itse en olisi koskaan lähtenyt rakentamaan taloa vaan olisin ottanut avaimet käteen talon tai ainakin lähes valmiin talon. Mies kuitenkin halusi rakentaa talon itse. Sovimme jo silloin että minä en osallistu talon rakentamiseen vaan keskityn lapsen hoitamiseen ja arjen pyörittämiseen niin kuin olen tehnytkin. Teen vielä vuorotyötä joten yhteinen aika on kortilla. Meille on tulossa toinen lapsi joka kerkeää syntyä ennen kuin talo on valmis. Alkaa tuntua että tulevaan taloon muuttaa kaksi toisilleen vierasta ihmistä. Miten ootte selvinneet rakentamisen tuomista haasteista? Oletteko viettäneet aikaa yhdessä? (Me emme ole sitä tehneet). Olemme jopa ajoittain ruvenneet nukkumaan eri huoneissa. En tiedä miten tästä selviämme kun mies ei ole halukas järjestämään kahdenkeskistä aikaa ollenkaan..

 

[Trevor McDowell]

Jos tuo oli provo niin sitten ei mitään mutta en ikinä lakkaa ihmettelemästä sitä miten kiittämätön voi ämmä olla. Mies rakentaa sille talon ja ämmä valittaa jossain saatanan internetpalstalla siitä. Näitä on täällä jatkuvasti, mies uurastaa rakentaakseen perheelleen kodin ja saa palkaksi puukon selkään. En käsitä, en sitten alkuunkaan. Eikö näitä ämmiä jotka valittavat TALON RAKENTAMISESTA tai miehen TÖISSÄ KÄYMISESTÄ yhtään hävetä?

Toivon että tämäkin miesparka tajuaa tilanteen, on tajunnut tehdä avioehdon ja ottaa paremman naisen tilalle. Tuollainen valittajanainen ansaitsee viettää loppuelämänsä katkerana yksinhuoltajana.

 

[+]

me ollaan rakennettu taloa jo reilu 2v ja ens kuussa ois vihdoin muutto Mies tekee paljon siellä ite ja on myös tietysti töissä. Meillä 2 lasta syntynyt tän rakentamisen aikana. Rankkaa ja perseestähän tää välillä on. Kahden keskistä aikaa PITÄÄ järjestää välillä, varsinkin kun aika on muutenkin tiukilla teillä. Koittakaa jaksaa, pitää muistaa, että tää on vaan väliaikaista (nyt ei varmaan siltä tunnu) ja loppu peleissä aika lyhyt aika!

 

["heh"]

Me rakennettiin niin että kun aloitettiin oli lapset 1.5 ja 3 vuotiaat. Muuttamaan päästiin 2 vuoden kuluttua. Kyllähän se rankkaa oli kun mies meni töistä suoraan raksalle ja kotiutui vasta kun lapset oli jo nukkumassa. Tuolle ajanjaksolle osui vielä mun töihin paluu ja lasten hoidon aloitus. Ehkä parin kuukauden välein varattiin joku viikonloppu että kukaan ei mennyt raksalle ja mentiin lähinnä lasten ehdoilla kun tuntui että eivät näe isää juuri koskaan ja muutenkin arki oli vähän kaootista. Itse vaan ajattelin että se on kuitenkin lyhytaikainen (ihmisikään verrattuna) projekti ja puskettava läpi vaikka väkisin. Loppupuolella (kun alkoi olla työmaa turvallisempi ja lapset jo isommat) pyrittiin sitten lastenkin kanssa olemaan mestalla niin paljon kuin mahdollista jotta oltiin hdessä ja pystyin itsekin auttamaan jossain pikkuhommissa. Ja meille siis tuli talopaketti vesikattovalmiina eli paljon jäi hommaa vielä itsellekin.

 

[tuut]

No miks ihmeessä sä et voi auttaa? Ei sun tartte mikään rakennusexpertti olla - siivoomista ja järkäämistä osaat kyllä tehdä, kun vaan viitsit. Raskaanakin, ei kaikki homma ole niin raskaita. Ja lapsen kyllä pystyy pitämään mukana hommissa. EN tiedä minkä ikäinen esikoisenne on, mutta jos osaa jo vähän leikkiä niin ei kun lelukauppaan ostamaan työkaluja, harjaa, lapioo ym joilla voi tehdä "samoja juttuja kuin aikuiset".

Sieltä sitä yhteistä aikaakin löytyy kun yhdessä teette, yhteistä kotia. Sen vanhan kodin nyt ei tartte olla tip ja top - eikä ruuan gourmeeta. Tää on vaan vaihe elämässä, muista se.

 

[Tarjoushaukka]

meillä avaimet käteen talo kans tosin kyllä sitä aika paljon täytyy itekkin tehä. pihat, terassit, autotalli.aika tosiaan oli kortilla samaan aikaan vauva ym.. mutta se on ohimenevää yritä muistaa tämä

 

[isoäiti mölykylästä]

no hei haloo. tuolla asenteella liitto hajoaa varmasti. mene joskus mukaan sinne raksalle. tai jos teillä on useampi auto, niin laita hyvät eväät ja hurauta sinne raksalle viemään niitä eväitä mihelle. ja osoita, että välität hänestä. niin ehkä mieskin sitten osaa ottaa sua huomioon välillä. tai ehdota miehelle, etä jos tänään pitäis välipäivän rakentamisessa, että menisitte vaikka yhdessä syömään jonnnekin tai tekisit hyvää ruokaa. mutta nätisti ehdota, älä narise.

 

["Mihla"]

Kyllähän raksa-aika on rankka parisuhteelle, etenkin jos on pieniä lapsia. Mutta väittäisin, että iso osa siitä rankkuudesta on omien korvien välissä ja omasta asenteesta kiinni. Jos ottaa sen asenteen, että tilanne on väliaikainen ja uusi oma koti on sen arvoinen, sen kestää kyllä.

Meidän raksa-aika kesti vuoden verran, keväästä kevääseen. Ja perhe-elämässäkin ehti tapahtua sinä aikana jos jonkinmoista. Asuttiin ahtaasti vuokralla lähellä raksaa, että olisi helppo käydä siellä eikä siirtymisiin menisi aikaa. Minä odotin toista lastamme ja hoidin esikoista kotona tehden välillä keikkatöitä. Raksalla en raskausaikana pystynyt tekemään juuri mitään, koska rakensimme kivitaloa ja ne kivet nyt oli ihan liian raskaita nosteltaviksi. Mutta kävin esikoisen kanssa siivoamassa, hoidin kaikki paperiasiat, materiaalien tilaukset, sisustustarvikkeiden valinnat, keittiö, khh ja kph-suunnittelun, tavaroiden perään soittelun. Tosi paljon ostettiin tarvikkeita etukäteen tarjouksista ja alennusmyynneistä, kilpailutin kaiken mahdollisen. Siinäkin tuli paljon säästöä. Lisäksi kannoin miehelle eväitä ja juotavia raksalle ja aina jos oli talkoot, tein kaikille ruoan.

Kun vauva oli syntynyt (hoidin muuten synnäriltä vielä ikkuna-asioita, kun soittivat perään varmistuksia ikkunoiden koosta ja toimitusajasta) ja olimme päässeet sisätyövaiheeseen, olin usein vauvan kanssa raksalla niin, että vauva nukkui vaunuissa ja minä maalasin sisällä.

Ei mekään juuri mitään tehty yhdessä, mutta yritin pitää huolta, että miehen kotiin tullessa pääsi valmiiseen ruokapöytään ja viettämään edes hetken aikaa lapsen/lasten kanssa. Saattoivat vain makailla sohvalla ja katsoa lastenohjelmia, jolloin itse kävin koiran kanssa lenkillä tms. Ja silloin joskus harvoin, kun sitä yhteistä aikaa oli, oli se sitäkin arvokkaampaa.

Tsemppiä kehiin ja jos vain on verkostoja ympärillä, niin anna lapsia hoitoon ja koeta ladata akkuja siten. Näin jaksat sitten taas tsempata miestäkin jaksamaan. =)

 

["lulla"]

hirveästi näyttää olevan myynnissä okt:ja perheille,joissa on asuttu vain muutama vuosi

Monet sanoo,että jos parisuhde kestää talon rakennusprojektin se kestää mitä vaan.