Talo rakenteilla, "onnellinen" perhe ja mies löysikin uuden. Selviääkö lapsi tästä katastrofista ikinä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Www"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
W

"Www"

Vieras
Vielä pari viikkoa sitten ekaluokkalainen lapsi hyppeli innoissaan uudessa huoneessaan. Talossa, jonne meidän piti muuttaa jouluksi. Koko perhe oli innoissaan. Lapsi oli merkannut betoniin pienen rastin. Siihen tulisi joulukuusi. Uusi koti isin ja äidin kanssa ja mikä parasta, parhaan kaverin naapuriin!

Noh, viikonloppuna tuli uutinen kuin tuhka tuulesta: mies on löytänyt uuden ja me eroamme.

Miten mun lapsi selviää tästä kaikesta? On vielä poikkeuksellisen herkkä ja ns reagoiva lapsi.

Minä tulen selviämään. Mutta lapseni...
 
No ihan oikeastiko?

Mä en jaksa ymmärtää millaisissa suhteissa ihmiset on. Lapsia pukataan maailmaan ja hirveitä lainoja otetaan ja taloja rakennellaan ja sitten erotaan tosta vaan, selvitään ihan kevyestikin. Ihmisparat. Lapset kärsii tyhmistä aikuisista ja kasvattaa jälkeläisensä samanlaisiksi. :(
 
Ota ainakin toinen asenne, ettet vaan mieti kuinka teillä on herkkä lapsi, yllättävästi niistä pienistäkin löytyy voimaa kun on pakko. Paska tilanne kyllä, ei voi muuta sanoa :( voimia ja jaksamista, aika kai tuohon vaan auttaa.
 
No lapsemme on tähän syytön. Elin entisen mieheni kanssa yhdessä 14 vuotta ja mun mielestä meillä oli hyvä suhde.
En koe, että itsekään olen tehnyt mitään väärin.
 
[QUOTE="Www";29208511]No lapsemme on tähän syytön. Elin entisen mieheni kanssa yhdessä 14 vuotta ja mun mielestä meillä oli hyvä suhde.
En koe, että itsekään olen tehnyt mitään väärin.[/QUOTE]

Nyt se on jo entinen? 14v takana tosta vaan? Oot sitten vielä shokissa jos tää on totta.
 
Varmaan olen sokissa. Toinen nainen miehellä ja ilmoitti, ertä aikoo pitää tämän toisen naisen. Talon kanssa kuulemma pitää rauhassa miettiä.

En oikein osaa vielä ajatella mitään muuta, kuin lastamme.
 
[QUOTE="klo";29208529]Missä välissä mies uuden on löytänyt, jos talokin rakenteilla? Taitaa olla pitemmän ajan rinnakkaissuhde kyseessä. Etkö todella ole epäillyt mitään?[/QUOTE]

Ovat tavanneet keväällä. Mies sanoi suoraa, että on koko kesän ja kevään miettinyt, mitä haluaa. Päätynyt tähän toiseen naiseen.
Mies tekee reissuhommia. Ei siis aina ole ollut töissä, vaan naisen luona. Lisäksi olin esim. viikon siskoni luona Saksassa ja varmaankin tämä nainen ollut meillä tms.

Nyt mä en jaksa silti miettiä mitään muuta, kuin että onko lapseni loppuelämä ihan pilalla.
 
Ette te varmasti ole ensimmäinen pari, joka eroaa kesken raksan. Pakkoko sille lapselle on kertoa, että isä löysi uuden? Uutta kumppania ei tarvitse esitellä vielä piiiitkiin aikoihin.
 
No lapset selviää aina. Nyt vaan olet lapsen silmissä reipas ja suunnittelette uutta elämää uudessa (tulevassa) kodissa. Mutta odota nyt hetki ennenkuin kerrotte lapselle, jos miehesi mieli vaikka muuttuu. aika käsittämätön juttu. Mutta elämä kantaa, selviätte kyllä.
Mun isä kuoli kun olin 14. Meni isä ja elinkeino perheeltä, mutta selvittiin. Olen ihan täysjärkinen :), mielestäni vahvoilla hermoilla varustettu jota pienet vastoinkäymiset ei hetkauta. Samaa toivon lapsellesi ja Sinulle tietenkin
 
Tsemppiä! En usko, että lapsenne(?) loppuelämä on piloilla, vaikka teille ero tuleekin. Toivottavasti pystytte sopimaan asioista asiallisesti, ja lapsenne saa pitää kummatkin vanhempansa, vaikka jatkossa erillänne asuttekin. Tärkeää on myös se, ettei lapsi kuvittele olevansa syypää eroonne.
 
Lapsenne selviämiseen te voitte vaikuttaa itse hyvinkin paljon.

Ette tee lapsesta riidan välikappaletta.
Ette puhu lapsellenne toisistanne pahaa.
Ette pakota lasta valitsemaan puolia.
Ette tee lapsesta viestinviejää.
Hoidatta asiat keskenänne rauhallisesti keskustelemalla.
Teette lapsellenne selväksi teoillanne, että te molemmat rakastatte häntä yhtä paljon.
Teette lapsellenne selväksi teoillanne, että lapsi saa rakastaa teitä molempia.
 
Lapsesi elämä ei ole pilalla. Näytä lapsellesi, että vaikeistakin tilanteista voi selvitä kunnialla ja että toisinaan tapahtuu ikäviä asioita, jotka on vaan pakko hyväksyä, ja elämä jatkuu muutoksenkin jälkeen.
 
  • Tykkää
Reactions: Reesu<3
Niinhän sitä sanotaan, että "vastoinkäymiset vahvistaa". Mä uskon että lapsi sopeutuu tilanteeseen ihan hyvin, kunhan yrität säilyttää teidän arjen mahdollisimman samanlaisena ja tasapainoisena.
 
Varmasti kamala tilanne...:( :hug:

Mutta älä tosiaan lapsesta huoli. Itke ja huuda omat asiasi häneltä salassa mutta yritä lapsen nähden tehdä erosta mahdollisimman rauhallinen.
Sun lapsesi kyllä tulee selviämään (vaikka kuinka menisi elämä uusiksi ja varsinkin joulun alla), monet muutkin erolapset ovat pärjänneet. Voimia.
 
Lapsenne selviämiseen te voitte vaikuttaa itse hyvinkin paljon.

Ette tee lapsesta riidan välikappaletta.
Ette puhu lapsellenne toisistanne pahaa.
Ette pakota lasta valitsemaan puolia.
Ette tee lapsesta viestinviejää.
Hoidatta asiat keskenänne rauhallisesti keskustelemalla.
Teette lapsellenne selväksi teoillanne, että te molemmat rakastatte häntä yhtä paljon.
Teette lapsellenne selväksi teoillanne, että lapsi saa rakastaa teitä molempia.

Tätä peesaan ihan täpöllä! Meillä erosta 10v ja ihan salamana kirkkaalta taivaalta aikanaan tuo ero tuli. Selväpäisiä, fiksuja lapsia meillä on :). Se oma viha ja katkeruus pitää vaan pitää lapselta piilossa! Eroryhmä tms. Vertaistukiryhmä on hyvä
 
Aapeelle halit <3 Koeta jaksaa.
PAKKO SANOA TÄHÄN KUITENKIN; me jouduttiin myymään talomme rahahuolien vuoksi. ostettiin halvempi talo,ja helvetti pääsi irti. Rakastuin oikeastaan heti toiseen mieheen, ja aloitin suhteen. mieheni oli tietoinen asiasta. ja tosiaan meilläkin on lapsi.
Tuo liian iso elämänmuutos pisti pääni sekaisin :( Jälkeenpäin todella tyhmä teko,mutta mennyttä ei voi muuttaa...Voisiko miehelläsi olla kyse tällaisesta?

Itse tajusin että tuo meidän itserakennettu unelmatalo ja ajatus siitä lapsiperheidyllistä oli mulle niin tärkeää,että menettyäni sen olin ihan valmis jättämään miehenkin.
Tosiasiassa rakastan miestäni ja sain kaiken anteeksi...
 

Yhteistyössä