Takokaapa kullannupuillenne liikennesäännöt päähän näin kesäloman kynnyksellä

["vieras"]

Viisi kilometriä työmatkapyöräilyä ja jälleen noin kymmenen läheltä piti-tilannetta yhtenä päivänä. Kerran kolahtikin. Ajoin pitkin ajokaistaa (kuten aikuisen pyöräilijän kuuluu), kun noin 12-vuotias poika hyppäsi suoralla tiellä risteysalueen jälkeen täysin yllättäen jalkakäytävältä eteeni. Suurempi kokoisena poika tietenkin jäi minun jyräämäksi ja lensi törmäyksestä kuin leppäkeihäs. Jäin katsomaan kuinka kävi, tällä kertaa naarmut tulivat vain itsetuntoon ja fillariin. Takanani tullut auto olisi voinut tehdä pahempaa jälkeä.

Tämän lisäksi vastaavia yliajo-tilanteita oli jälleen lukuisia, joissa lapset poikkoilevat tiellä miten sattuu pyörällä, potkulaudalla tai kävellen. Yläkoululaisillakin tuntuu tekevän vaikeaa erottaa punainen ja vihreä valo sekä liikennemerkein osoitettavat kävelijöiden ja pyöräilijöiden puolet kevyen liikenteen väylällä - vaikka ne on osittain esteilläkin erotettu.

 

[halipupu harmaana]

Lapset on lapsia ja omalla reitillä törppöilevät myös aikuiset, niin kävellen, pyörällä kuin autollakin. Sormi saa olla koko ajan soittokellon liipasimella kun muita kulkijoita on näkyvissä ja ilman kelloa on ihan hirveä edes ajatella ajavansa.

 

["vieras"]

Onko sulla minkä ikäisiä lapsia itsellä?

Lapsi on lapsi ja toimii lyhyen elämänkokemuksensa ja kehitystasonsa pohjalta. Häneltä ei voi edes odottaa samanlaista liikenteen lukemista, ennakointia ja sääntöjen soveltamistaitoa liikenteessä kuin aikuiselta.

Alakoululaiset (etenkin kolme ekaa luokkaa) ovat vielä melko arvaamattomia liikenteessä, vaikka olisi kuinka taottu järkeä päähän. Siksi on lähinnä huvittavaa ajatella ensimmäisenä kasvatuksen puutetta kun joku 8v loikkaa tiellä eteen. 12v jo tietää perusjutut, mutta ei se vielä mitään takaa. Varminta on aina hidastaa vauhtia ja varautua yllätyksiin.