Takki tyhjänä taaperon unillelaitosta!

[tarkoitus ennen tyyliä]

No mä taas ajattelen, että jos nyt käytän vähän vaivaa nukkumaanmenorutiinin rakentamiseen niin mun ei tarvitse joka ikinen ilta istua siinä sängyn reunalla puolta tuntia kunnes lapsi on yläasteella.

Ja mä taas ajattelen niin että vaikka mä nyt jokusen kuukauden ajan nukutan lapsen edelläkuvatulla tyylillä, en usko joutuvani sitä tekemään ylioppilaskirjoituksiin asti kuitenkaan.. Mutta kukin tyylillään, niinkuin tässä kohtaa kuuluu sanoa.

 

[vicy]

Tätä me nyt ajateltin koittaa. Menittekö te muuten laittamaan lapsen takas sänkyyn heti kun kuulitte että tuli pois vai vasta kun tuli ovelle saakka? Ja kuinka kauan kesti tuo vaihe, mä en kestä jos tää on joku vuoden juttu.. :/

meillä ei oikeastaan lapset enää yrittäneet nousta sängystä kun oli pimeää, pari kertaa yrittivät itse laittaa valon päälle mutta kun se estettiin niin sitten pysyivät ihan hyvin sängyissä. Yleensä menin vasta sitten kun jo hetken oli kuulunut rapinaa tai viimeistään kun lapsi tuli ovelle.

 

["ami"]

meillä tuo nopea sänkyyn palauttaminen on toiminut varsin hyvin alkuhankaluuksien jälkeen. eli iltarutiinien jälkeen snkyyn ja valot pois. mielestäni lhes täys pimeä on paras niin ei ala leikkimään leluillaan.( tietysti pitää huolehtia että reitti ovelle on vapaa ettei kompuroi, mutta hyvin tuo on ulos löytäny pimeässäki) ovi raolleen ja oven taakse tuoli ja siihen kytikselle. sitten vain palautetaan karkulainen PÄÄTTÄVÄISESTI mutta YSTÄVÄLLISESTI omaan sänkyynsä. tässä vaiheessa ei enää puhuta mitään eikä katsekontaktia kun hyvät yöt on jo sanottu. ja se pirpana kyllä huomaa kun äiti on raivoissaan ja saa siitä lisää energiaa. ja on sen lapsen varmasti paljon vaiekampi rauhoittua kun se tietää että äiti on raivoissaan. mun pinna ei mitenkään alkuun kestänyt sitä sänkyyn palauttamista kun toinen tulee kolmattakymmenettä kertaa ulos nauraen ja käsiä heiluttaen niin sitten vaihettiin usein miehen kanssa lennosta nukuttajaa rauhallisempaan. sit jos pinna meinaa mennä niin koitan vaan hokea mielessäni tuota 'päättäväisesti mutta ystävllisesti' -mantraa tai ajatella kokonaan muita juttuja.
tuota hyppämistä kesti pahempana pari viikkoa vain, sitten uskoi. nykyään tulee aika usein vielä 1-3 kertaa sängystään pois, mutta nukahtaa alle 10 min. välillä tässä ollut ongelmana myös se että itkee sängyssään, tuolloin olen mennyt lohduttamaan ja siittämään hetkeksi. viestinä tässä se että jos pysyy sängyssä, voi saada äidin huomion eli lohdutusta, mutta niin kauan kun tulee pois sängystä ei tuu muita palveluja kuin se sänkyyn palautus

mutta mutta olen lukenut myös toisesta keinosta joka saattaisi tuon ikäisellä jo toimia. eli hyvänyn jälkeen santaan, että pysy sängyssä, äiti tulee kohta katsomaan. sit käydään aluks vaan oven ulkopuolella kääntymässä ja tullaan takas ja kehutaan kauheesti jos on pysyny sängyssä. sitten pikkuhiljaa käydään vähän kauempana ja pysytään pitempään poissa. ei tuosta kyl mitään käytännön kokemusta

 

[Kvart över]

Kiitos kaikille kaikista kommenteista ja neuvoista! Kyllä tämä(kin) vaihe varmaan joskus loppuu (kunnes tulee uusi vaihe).

Varsinkin amille kiitoksia, uskoisin että sun "näkemyksesi" on lähimpänä meidän omaa. Ja tuo on tosiaan niin totta että lapsi huomaa äidin raivon ja innostuu lisää. Ja hätääntyykin varmasti.

Ja tuo mantra on oikein hyvä. Sillä jatketaan.
Toivottavasti lopussa kiitos seisoo ja pääsisin taas joskus hyvillä mielin itsekin nukkumaan

 

["ami"]

eiku sitä piti viel kommentoida että huoneeseen en ole mennyt vaikka kuulen että tulee pois sängystään, vasta kun avaa oven niin reagoin. koitan tavallaan antaa mahdollisuuden vielä pyörtää mielensä ja mennä ite takas sänkyyn. (tätä ei kyl vielä ole tapahtunut, lapsi on nukkunut uudessa sängyssään nyt 6vko) mutta olen toiveikas!

 

[Kvart över]

[QUOTE="ami";22630173]eiku sitä piti viel kommentoida että huoneeseen en ole mennyt vaikka kuulen että tulee pois sängystään, vasta kun avaa oven niin reagoin. koitan tavallaan antaa mahdollisuuden vielä pyörtää mielensä ja mennä ite takas sänkyyn. (tätä ei kyl vielä ole tapahtunut, lapsi on nukkunut uudessa sängyssään nyt 6vko) mutta olen toiveikas![/QUOTE]

Mitäs jos alkaa kuulua leikkimisen ääniä? Tai siis kun ovi on kiinni tai raollaan niin ei voi olla varma että mitä siellä tapahtuu ja missä neitokainen menee? Pitäiskö antaa vaan leikkiä kunhan ei tule pois tai laita valoja?

 

["mää"]

Meillä 1v ja 3v samassa huoneessa. 1v nukahtaa nätisti sadun ja parin min taputtelun jälkeen mutta 3v... Juoksee kaks tuntia ja käy tökkimässä pikkusiskonsa hereille ja villitsee sen kikattamaan jos ei ajoissa ehdi hätiin. arrrgh!

 

[e]

Mitäs jos alkaa kuulua leikkimisen ääniä? Tai siis kun ovi on kiinni tai raollaan niin ei voi olla varma että mitä siellä tapahtuu ja missä neitokainen menee? Pitäiskö antaa vaan leikkiä kunhan ei tule pois tai laita valoja?

Tarpeeks pimeetä niin ei näe leikkiä.

 

["ami"]

illalla tietty pimeys auttaa ettei ala leikkimään. meillä tuon uoneen saa melko hämäräksi päivälläkin, ei oo koskaan varsinaisesti alkanu leikkimään itsekseen siellä huoneessa kun se huoneesta ulos tuleminen on ollu se 'pääjuttu'. joskus lapsella on saattanu olla kirja tai lelu mukanaan kun on tullu ulos nii oon ottanu ne vaan pois vaikka siitä protestia tuleekin niin takas sänkyyn. varmaan vaikka kuulisin että alkaa leikkimään niin odottelisin hetken ainakin et mitä tapahtuu.