Takki tyhjänä taaperon unillelaitosta!

[Kvart över]

Siis mitä kuuluu tehdä?? Ei varmaan ole kovin harvinaista, mutta me ei enää keksitä mitään.

Kohta 1v10kk vanha siis hyppää koko ajan sängystä pois. Niin yö- kuin päiväunille mentäessä. pari tuntia olen nytkin tässä tapellut ja vieläkin kuuluu kun nousee leikkimään, nyt ei onneksi ole enää tullut ovesta ulos. Mulla on täällä myös 2kk vanha vauva, eli en millään jaksa enkä ehdi käyttää neljää tuntia joka ikinen päivä nukuttamisiin.

Tarkoittaako tämä että tuo ei muka enää tarvitse päiväunia?? Ihan väsynyt on ja yleensä melkein nukahtaa lounaalla pöytään mutta siitä kun viedään sänkyyn niin alkaa tuo ravaaminen. Yöllä nukkuu keskeytyksettä hyvin kun sitten viimein suostuu sänkyyn jäämään.

Tämä alkoi viime viikolla, tähän asti on mennyt yleensä ihan kivasti nukkumaan. Ja isojen sänkyyn vaihdettiin reilu kuukausi sitten, joten ei pitäisi olla sekään enää mitenkään vieras.

En jaksa tätä h*lvetin tappelua koko ajan!! Tulee joka päivä ja ilta ihan p*ska mieli kun menee ihan riitelyksi ja tyttökin sitten nukahtaa aina itkuunsa. Ei ole kivaa kenelläkään. ITKETTÄÄ!!

 

["heh"]

Onko tuttia tai unikaveria? Meillä kun taapero tuli pois sängystä niin otin tutin ja pupun pois ja vein ne takaisin sänkyyn. Väsynyt lapsi kuitenkin kaipasi tuttiansa joten meni takaisin sänkyyn. Tuota ei tarvinut kovin montaa kertaa kokeilla kunnes tajusi että parempi pysyä siellä petissä niin ei tutti lähde.

 

[Ooo]

Isän kanssa viette vuoroilloin, nukuttaja läsnä huoneessa kunnes lapsi nukahtaa (samalla voi lueskella lehteä, tai tehdä muuta -paitsi seurustella lapsen kanssa), siirto takaisin pinnasänkyyn jos ei kiipeä itse sieltä pois. Illasta ja nukkumaanmenosta mukavaa lueskelemalla/olemalla yhdessä/juteutselemalla päivän tapahtumista.
Ei mitään helppoa, mutta kun lapsen käytös ei muutu toivomalla, vaan vain muuttamalla itse jotain omaa toimintaansa.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Mun kaverilla toimi se, että pisti lapsen kädet ristiin rintakehän päälle ja piti paikoilaan (kättä napakasti siinä päällä) sen aikaa, että lapsi sitten rauhottui ja nukahti.

Mä en tiiä. Meillä riittää yleensä, että huutaa toisesta huoneesta "nyt pää tyynyyn" ja tyttö kipittää kiltisti takas sänkyyn. Jos siis on ees noussu pois sängystään (niitä on ihan pari kertaa ollukaan). Kerran tosin on nyt tutin jättämisen vuoksi ollu hankalampaa. Istuin ensin tunnin siinä vieressä, mutta kun ensinnäkään meidän tyttöä ei saa sitoa tolleen kuin kaverin lasta (raivostuu jos ei pääse liikkumaan) ja toisekseen mun läsnäolo tuntui lähinnä aktivoivan tyttöä, palasin normaaliin. Peittelin ja toivotin hyvää yötä, ovi kiinni ja jäin istumaan oven ulkopuolelle (normaalisti tosin en, vaan tuun alas). N. viis minsaa huuteli sieltä jotain, mutta en vastannut (kuulin kyllä ettei ollu mitään hätää) ja sit rauhottui ja nukahti. Normaalisti meillä mennään nukkumaan just tolleen, että vain viedään sänkyyn, peitellään ja laitan oven kiinni. Jos sieltä jotain huutelee (ei itke vaan voi huudella), niin se on ehkä minuutin tai kaks ja nukahtaa sitten itsekseen.

Joten en kyllä kauheesti osannu auttaa...

 

[Kvart över]

Ei oo tuttia. Unikavereita on kaksi, mutta ei kaipaile niitä niin paljon että mukaan ottaisi kun lähtee sieltä vaeltamaan. Ja tuo siis nauraa vaan kun sen palauttaa sänkyyn, on tehnyt tuosta "kivan leikin". Arvatkaa äsryttääkö...

Tuntuu että ihan kaikkea on kokeiltu, on oltu tiukkoja ja toisaalta silitetty, on jätetty itsekseen huoneeseen ja oltu vieressä, ovea on pidetty raollaan, auki ja kiinni. Pitäisi olla joku yksi selkeä linja mitä noudattaisi, mutta ei oikein tiedetä että mikä sen pitäisi olla?? Tuntuu tosi pahalta kun jokainen päivä päättyy isoon riitaan.

 

[Ooo]

No varmasti tuntuu kurjalta! Teet juuri niinkuin itsekin jo tiedät, eli otat jonkun linjan ja pysyt siinä. päätät että pari viikkoa elämästäsi jaksat tehdä näin, jos sillä helpottaa seuraavat kuukaudet/vuodet. Olet itse rauhallinen, et lähde "leikkiin", et puhu hänelle, et silittele, vaan siirrät vain lapsen takaisin omaan sänkyynsä.

 

[Kvart över]

Ennen tosiaan meilläkin meni juuri noin kun Kärppä kirjoitti, eli jätettiin itsekseen nukahtamaan ja jos itki niin mentiin toki sinne, kun rauhoittui niin tultiin taas pois. Nyt ei toimi enää.

Ja äsken just olin itse ensin huoneessa kirjan kanssa niin tyttö lähtee ympäri huonetta ja leikkii kissaa ja hiirtä... Pinnasängystä tulee pois ja se on jo vauvalla käytössä eli siihen ei voi palata. Päiväunet on rasittavimpia just kun olen yksin ja monesti myös vauva kaipaa huomiota tai hoitoa ja toisen nukuttaminen kestää ikuisuuden.

 

[leijona76]

Siis mitä kuuluu tehdä?? Ei varmaan ole kovin harvinaista, mutta me ei enää keksitä mitään.

Kohta 1v10kk vanha siis hyppää koko ajan sängystä pois. Niin yö- kuin päiväunille mentäessä. pari tuntia olen nytkin tässä tapellut ja vieläkin kuuluu kun nousee leikkimään, nyt ei onneksi ole enää tullut ovesta ulos. Mulla on täällä myös 2kk vanha vauva, eli en millään jaksa enkä ehdi käyttää neljää tuntia joka ikinen päivä nukuttamisiin.

Tarkoittaako tämä että tuo ei muka enää tarvitse päiväunia?? Ihan väsynyt on ja yleensä melkein nukahtaa lounaalla pöytään mutta siitä kun viedään sänkyyn niin alkaa tuo ravaaminen. Yöllä nukkuu keskeytyksettä hyvin kun sitten viimein suostuu sänkyyn jäämään.

Tämä alkoi viime viikolla, tähän asti on mennyt yleensä ihan kivasti nukkumaan. Ja isojen sänkyyn vaihdettiin reilu kuukausi sitten, joten ei pitäisi olla sekään enää mitenkään vieras.

En jaksa tätä h*lvetin tappelua koko ajan!! Tulee joka päivä ja ilta ihan p*ska mieli kun menee ihan riitelyksi ja tyttökin sitten nukahtaa aina itkuunsa. Ei ole kivaa kenelläkään. ITKETTÄÄ!!

No...meil se jakso hypätä vuoden saatuaan jatkettavan ja tajuttuaan että siitä pääsee pois miten vaan haluaa. Kyl se vaati tosi pitkää pinnaa palauttaa se sänkyyn ja illat venyivät. Mutta loppuviimeksi alko sujua ja kyl usein tuntu ettei tuu yhtään mitään.

 

[aamuntorkku]

No oma kokemukseni on, että jos toimit johdonmukaisesti, tuo vaihe ei kestä kovin kauaa. Palautat vaan lapsen määrätietoisesti takaisin sänkyynsä, vaikka sitä joutuisikin tekemään useamman kerran.

Meillä on ollut molempien lasten kanssa tuommonen vaihe, mutta (muistaakseni) se ei kestänyt ku max. viikon.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Ei oo tuttia. Unikavereita on kaksi, mutta ei kaipaile niitä niin paljon että mukaan ottaisi kun lähtee sieltä vaeltamaan. Ja tuo siis nauraa vaan kun sen palauttaa sänkyyn, on tehnyt tuosta "kivan leikin". Arvatkaa äsryttääkö...

Tuntuu että ihan kaikkea on kokeiltu, on oltu tiukkoja ja toisaalta silitetty, on jätetty itsekseen huoneeseen ja oltu vieressä, ovea on pidetty raollaan, auki ja kiinni. Pitäisi olla joku yksi selkeä linja mitä noudattaisi, mutta ei oikein tiedetä että mikä sen pitäisi olla?? Tuntuu tosi pahalta kun jokainen päivä päättyy isoon riitaan.

Samaa mieltä siitä, et yks selkeä linja ja sillä pysytään. Mikä se sitten on, on teidän juttu. Jotkut lukee sadun ja sen jälkeen ei sitten huoneeseen mennä tai sit toiset tekee, kuten meillä, peitellään, hyvää yötä ja sen jälkeen pois huoneesta. Varmastihan siihen joku aika menee ennen kuin lapsi oppii, mikä se rutiini on. ...esim. meillä, kun tutin poisjätön jälkeen yritin tuota vieressä nukkumista, lapsi meni siitä ihan sekaisin, kun ei oo siihen tottunut (aktivoitui sen sijaan, että ois rauhottunut)... Nukahti niin paljon nopeammin, kun vaan poistuin huoneesta, vaikka alkuun jäikin huutelemaan.

Tsemppiä. :hug:

 

[tarkoitus ennen tyyliä]

Minä nukutan oman 1 v 8 kk päiväunille syliin, ja kun ajoitus on oikea, aikaa menee max 15 min. Jos pistäisin sänkyyn hereillä, alkaisi juuri kuvaamasi juoksuleikki, johon en jaksa ryhtyä. Nukkuu sitten nukahdettuaan omassa sängyssään 2-3 h. Yöunille nukutetaan niin, että joko minä tai isänsä istutaan sängynlaidalla, nukkuu siis jo lastensängyssä. Aikansa piehtaroi, yleensä max 30 min ja nukahtaa sitten, kunhan kontaktia ei lapseen ota. En jaksa alkaa juoksemisleikkiin, enkä myöskään näe syytä miksi lapsen pitäisi itsekseen nukahtaa, kun nukuttamalla sujuu kaikki nopeammin ja lapsi nukkuu nukahdettuaan kyllä sitten omassa sängyssään aamuun asti, heräämättä.

 

["vieras"]

Meillä ei ole koskaan ollu mitään ongelmaa. Mitä teemme? No näin:

Ensinnäkin taapero nukkuu samassa huoneessa kuin vanhemmat, omassa sängyssään. Lapsen kanssa luetaan kirja ja sitten käydään nukkumaan. Muka äitikin. Sitten vain maataan ja odotetaan unta. Toki on kausia, kun pelleilläään, mutta ne loppuvat lyhyeen, kun äiti "nukkuu" eikä lähde mukaan pelleilyyn. Sängystä pois juoksemiselle ei ole tarvetta, makaahan äiti vieressä niin iltahetkellä kuin sitten yölläkin. Sit ku lapsi on nukahtanu, niin äiti nousee olohuoneeseen isän ja vauvan seuraksi. Nyt lapsi on jo yli 4 v ja samalla tyylillä mennään eikä mitään ongelmaa missään vaiheessa. Ei itkuja huutoja tai poisravauksia. Ennen omaa sänkyään nukkui parisängyssä ja sivuvaunussa vaihdellen.

 

[just näin]

Minä nukutan oman 1 v 8 kk päiväunille syliin, ja kun ajoitus on oikea, aikaa menee max 15 min. Jos pistäisin sänkyyn hereillä, alkaisi juuri kuvaamasi juoksuleikki, johon en jaksa ryhtyä. Nukkuu sitten nukahdettuaan omassa sängyssään 2-3 h. Yöunille nukutetaan niin, että joko minä tai isänsä istutaan sängynlaidalla, nukkuu siis jo lastensängyssä. Aikansa piehtaroi, yleensä max 30 min ja nukahtaa sitten, kunhan kontaktia ei lapseen ota. En jaksa alkaa juoksemisleikkiin, enkä myöskään näe syytä miksi lapsen pitäisi itsekseen nukahtaa, kun nukuttamalla sujuu kaikki nopeammin ja lapsi nukkuu nukahdettuaan kyllä sitten omassa sängyssään aamuun asti, heräämättä.

juuri näin. ei kannata lähteä tuohon juoksuleikkiin mukaan lainkaan. lapsen vieressä ollaan ja estetään poislähtö, ja niin kauan ollaan vieressä, kunnes nukahtanu. Jos näin tehdään alusta saakka, ei lapsi edes keksi tällaista pois juoksemis leikkiä.

 

["piip"]

Oletko kokeillut aikaistaa esim. puolella tunnilla nukkumaanmenoa? Jos kerran meinaa nukahtaa siihen ruokapöytään? Itse huomasin, että mitä väsyneempi muksu, sitä vaikeammin nukahtaa. Jos on "sopivasti" väsynyt, eli ei liian, nukahtaa helpommin ja nopeammin. Joka tapauksessa isot tsempit!

 

[Kvart över]

Sama meillä on mun mielestä, että aktivoituu siitä vieressä olosta niin ettei malta nukkua. Välillä on vaan nyt mennyt niin huudoksi ja tappeluksi että sitten on ollut pakko rauhoittua niin nukkumaan menijän kun nukuttajankin, jolloin oon sitten istunut sängynreunalla ja silitellyt ja tyttö on nukahtanut. Tuo vaan taitaa olla omaan nilkkaan sahaamista kun jos pari kertaa on noin tehty niin vaatii sitä sitten aina ja enemmänkin.. Jos siis suoraan jään siihen istumaan niin juttelee vaan ties mitä eikä yritäkään hakea unta.

Kyllä se varmaan on tosiaan paras tuo ettei huomioi lasta millään tavalla, kantaa vaan takaisin sänkyyn. Ja sitä sitten kerrasta ja illasta toiseen. Nää päivät vaan on tosiaan vaikeita kun ei ole aikaa kantaa toista sinne sata kertaa jos vauvaa pitää syöttää, kantaa tai vaihtaa vaippaa tms.

Nyt muuten nukahti, eihän tässä mennytkään kun 2 tuntia.. Onneksi edes nyt kuitenkin.

Kysyisin vielä, että ootteko pitäneet ovea auki vai kiinni ja millaisia valaistuksia teillä on? Haluaisin että lapsella olisi turvallinen olo, mutta jos valoa on liikaa niin musta se vaan yllyttää jatkamaan leikkejä...

 

["piip"]

juuri näin. ei kannata lähteä tuohon juoksuleikkiin mukaan lainkaan. lapsen vieressä ollaan ja estetään poislähtö, ja niin kauan ollaan vieressä, kunnes nukahtanu. Jos näin tehdään alusta saakka, ei lapsi edes keksi tällaista pois juoksemis leikkiä.

Ei varmaan kovin helppoa toteuttaa, kun lisäksi on vauva... ei se isä siellä 24/7 voi auttaa vauvan kanssa...

 

[Kvart över]

No en siis millään voi alkaa syliin nukuttamaan kun kuten sanoin, mulla on myös 2kk vanha vauva. Hän toki nukahtaa useimmiten syliin.

Ja äiti ei myöskään ala meillä makaamaan vieressä ikuisuuksia, kun ennen nukkumaanmeno on sujunut ihan ongelmitta omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen.

Tuo ajoitus on hyvä pointti, monesti vaan tulee just kaikki asiat samaan aikaan tehtäviksi että juuri silloin ei saa taaperoa sänkyyn kun olisi varmaan paras aika.

 

[Kärppänä heinälatoon]

Mites jos laitat oven kiinni ja annat sitten touhuta siellä huoneessaan... tai siis että et lähtis ollenkaan tohon sänkyyn kantamiseen. Menisköhän itse takas sänkyynsä, kun nukuttais? tai sitten jos ei, niin käy nukkuvana kantamassa sänkyynsä... Oppiskohan sitä kautta, ettei poistulo kannata?

En tiiä, joku palstapsykologi voi ton nyt tuomita, mutta mä varmaan koittaisin noin. Siis pitäytyisin siinä, että kun on hyvää yötä/päiväunta toivotettu, niin äiti pois huoneesta ja sen jälkeen huutelu on turhaa. Toki kuuntelisin, millä mielellä siellä huudetaan, mutta jos ei hätää ole, niin... Vaikka en siis huutounikouluja tms. kannatakaan, en tota miellä samaksi. Vähän kuin antaa kiukutella, mutta kiukulla ei saavuteta etuja.

Niin ja tosiaan meillä laitetaan aina ovi kiinni, kun on sänkyyn peitetty. Ikkunassa on pimentävä verho ja yöksi laitan yövalon päälle (on lattialla eikä loista suoraan sänkyyn eli huone on aika hämärä). Päivällä en laita mitään valoa, kun ei tuo verho täysin pimennä, vaan huone jää yhtä valoisaksi kuin öisinkin.

 

["xyz"]

Nukkuuko lapsi normisängyssä vai pinnasängyssä? Meillä 1v6kk on kans kova meniä, mutta pinnasängystä ei pääse vielä omin neuvoin pois niin nukahtaa yleensä sinne itsekseen hetken touhuiltuaan.

 

[tarkoitus ennen tyyliä]

No en siis millään voi alkaa syliin nukuttamaan kun kuten sanoin, mulla on myös 2kk vanha vauva. Hän toki nukahtaa useimmiten syliin.

Ja äiti ei myöskään ala meillä makaamaan vieressä ikuisuuksia, kun ennen nukkumaanmeno on sujunut ihan ongelmitta omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen.

Tuo ajoitus on hyvä pointti, monesti vaan tulee just kaikki asiat samaan aikaan tehtäviksi että juuri silloin ei saa taaperoa sänkyyn kun olisi varmaan paras aika.

Ymmärrän kyllä että vauvan ollessa talossa ei syliin nukuttaminen ole helppoa, jos vauva ei juuri silloin ole unilla. Saa nähdä miten meillä käy kun kuopus kesällä syntyy.

Itse olen ajatellut tuon "ikuisuuksien vieressä makaamisen" niin, että vaikka ennen (pinnasänkyaikaan) meilläkin nukahdettiin omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen yksin ja nopeasti, tilanne on nyt muuttunut. Ja mieluummin minä istun sängynlaidalla sen puoli tuntia kuin kannan kikattavaa lasta takaisin sänkyyn kaksi tuntia...

t. se joka nukuttaa päiväunille syliin.

 

[Kvart över]

Jatkettavassa sängyssä nukkuu. Kiipesi pois pinnasängystä ja nyt se on jo vauvalla käytössä meidän makuuhuoneessa. Meillä myös toimi hyvin pinnis siihen saakka kun alkoi tulla laidan yli itsekseen.

 

[Kvart över]

Ymmärrän kyllä että vauvan ollessa talossa ei syliin nukuttaminen ole helppoa, jos vauva ei juuri silloin ole unilla. Saa nähdä miten meillä käy kun kuopus kesällä syntyy.

Itse olen ajatellut tuon "ikuisuuksien vieressä makaamisen" niin, että vaikka ennen (pinnasänkyaikaan) meilläkin nukahdettiin omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen yksin ja nopeasti, tilanne on nyt muuttunut. Ja mieluummin minä istun sängynlaidalla sen puoli tuntia kuin kannan kikattavaa lasta takaisin sänkyyn kaksi tuntia...

t. se joka nukuttaa päiväunille syliin.

No mä taas ajattelen, että jos nyt käytän vähän vaivaa nukkumaanmenorutiinin rakentamiseen niin mun ei tarvitse joka ikinen ilta istua siinä sängyn reunalla puolta tuntia kunnes lapsi on yläasteella.

 

[vicy]

meillä kanssa lapset yrittivät tuota juoksu leikkiä. Ainut mikä auttoi oli laittaa huone ihan pimeäksi ja vaan ovi vähän raollee.

 

[Kvart över]

meillä kanssa lapset yrittivät tuota juoksu leikkiä. Ainut mikä auttoi oli laittaa huone ihan pimeäksi ja vaan ovi vähän raollee.

Tätä me nyt ajateltin koittaa. Menittekö te muuten laittamaan lapsen takas sänkyyn heti kun kuulitte että tuli pois vai vasta kun tuli ovelle saakka? Ja kuinka kauan kesti tuo vaihe, mä en kestä jos tää on joku vuoden juttu.. :/

 

[vicy]

Ymmärrän kyllä että vauvan ollessa talossa ei syliin nukuttaminen ole helppoa, jos vauva ei juuri silloin ole unilla. Saa nähdä miten meillä käy kun kuopus kesällä syntyy.

Itse olen ajatellut tuon "ikuisuuksien vieressä makaamisen" niin, että vaikka ennen (pinnasänkyaikaan) meilläkin nukahdettiin omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen yksin ja nopeasti, tilanne on nyt muuttunut. Ja mieluummin minä istun sängynlaidalla sen puoli tuntia kuin kannan kikattavaa lasta takaisin sänkyyn kaksi tuntia...

t. se joka nukuttaa päiväunille syliin.

onnistuu syliin nukuttaminen vaikka vauva olisi hereilläkin. Vauva vaan sitteriin siihen eteen ja itse sohvalle istumaan, isompi syliin ja jalalla voi keinuttaa vauvan sitteriä..