Takertujamiehet!

Näköjään on mahdotonta löytää miestä, joka ymmärtäisi sen, että naisella on muutakin elämää (työkiireet, harrastukset,ystävät) kuin miehen tapaaminen. Nyt jo kolmas mies suuttui ja loukkaantui siitä, että minulla ei ollut aikaa heille kuin viikonloppuna ja silloinkin kesimäärin yhtenä päivänä. Viimeisin jopa epäili, että petän häntä, vaikka ilmoitin selvästi että olen ylitöissä koko illan. Siis jo aivan suhteen alusta asti on ollut tällaista syyttelyä ja loukkaantumista. Sitten kun he ovat lopullisesti häipyneet näistä pinnallisiksi jääneistä suhteista, olen ollut lähinnä helpottunut. Ja pinnallisiksi nämä suhteet ovat tietysti jääneet eivät pelkästään oman ajanpuutteeni takia, vaan myös heidän syyttelevän ja ***uilevan käytöksensä takia.

Ehkä olemme hakeneet aivan eri asioita suhteesta, minä en mitään jokapäiväistä oleskelua, vaan hitaasti kehittyvää parisuhdetta. Toisaalta minusta usein tuntuu, etten edes tarvitse miestä mihinkään, ja totta kai saattaa olla, että käyttäydyn kylmästi miehiä kohtaan, tai sitten kukaan heistä ei ole ollut minulle oikeasti sopiva. Nyt on kyllä sellainen olo, ettei kiinnosta ryhtyä minkäänlaiseen suhteeseen, sillä se yhteensopimattomuus ja ymmärtämättömyys on tullut esille niin monen kanssa, että parempi olla yksin toistaiseksi. En muuten ole mikään pettäjä, vaikka menoja ja kiireitä onkin, mutta eipä sitä monikaan mies ole uskonut. Kertaakaan en heitä ole misttän epäillyt tai perään soitellut. Että antaa mennä vaan, ehkä joskus löytyy mies joka on samanlainen tässä suhteessa.

 

Miksi haluat miehen? Vain siksikö kun muillakin sellainen on?
Jos yksi yhteinen ilta viikossa on mielestäsi ""tarpeeksi"", niin on varmasti parempi jäädä yksin.

 

En tosiaankaan halua miestä sen takia kun muillakin on, vaan kyllä viikolla voi pitää yhteyttä tiiviisti muutenkin ja kumpikin voi kertoa itselleen tärkeistä asioista. Mieheltä siis odotan, että hän olisi minulle ""se tärkein ihminen"" ja minä hänelle. Yksinkertaisesti tässä elämänvaiheessa muuhun ei vain ole mahdollisuutta kuin siihen yhteen tapaamiseen viikossa. No, yksin olenkin, koska yhden yön suhteet ei erityisemmin kiinnosta. Kyllä luulisi, että olisi miehiä, jotka ovat yhtä kiireisiä ja ymmärtävät tämän.

 

Suhteen alkuvaiheessa sitä kai pitää kiinni omista tavoistaan hyvin tiukasti. Jos toisesta kuitenkin välittää ja uskoo voivansa viettää loppuelämän hänen kanssaan, tulee yksityiselämä yhä tärkeämmäksi asiaksi. Mielestäni säälittäviä ovat ne, jotka eivät pysty laittamaan parisuhdetta etusijalle. Nyt puhun kuitenkin pidemmistä suhteista, en muutaman viikon/kuukauden tapailuista. No, meni ehkä vähän aiheen vierestä mutta... Miehet ehkä ovat olleet aiemmin valmiita tiiviimpään ja uhrautuvampaan suhteeseen kuin sinä.

 

Otsikkosi on aivan harhaanjohtava. Jos sama on tapahtunut sinulle jo kolme kertaa perakkain, ei vika ole niissa miehissa vaan sinussa itsessasi. Omasta kokemuksestani voin sanoa, etta oikeasti ihastunut ihminen loytaa yhteista aikaa vaikka kiven silmasta. Sina et loyda, joten..? Aivan! Et oikeasti tarvitse miesta mihinkaan, joten miksi edes yrittaa?

 

Ei ole kumma, jos jaat kerran miehet mielessäsi takertujiin ja ei-takertujiin, niin tottakai kaikki ne jotka sun kaa todella haluaa olla on niitä takertujia. Eipä ne mitään olis pyytämässä muuten.

Minä luulen että sinä olet juuri niitä ihmisiä, jotka tuntee olonsa tärkeäksi vain silloin kun on kiire. On allakkaa ja kännykkää ja voi voi kun ei taas ehdi ja voi voi kun tämä uran luonti on niin kiireistä.
Siksi et tarvitse miestä vaan jonkun, joka on mukana toteamassa, että sinulla on kiire, ja häipyy sitten. Sitten saat taaspäivitellä, että olipa paska jätkä, kun ei tajuu että sulla on kiireinen elämänvaihe.

Kunnon kiireilijä on sellainen, että hän on aina sellaisessa ""elämänvaiheessa"" että on jotenkin muka tilapäisesti kiire.
No, mitäs sitten kun se elämänvaihe menee ohi? No, keksitään uusi tilapäinen elämänvaihe, johon kuuluu se sama kiire.

Jotkut ihmiset tajuaa sen, ja hyppää kelkasta ennen kuin ollaan menty liian pitkälle.
Se on ihan viisasta, koska jos ihminen on luonteeltaan sellainen, että rakastaa kiirettä, niin se asia ei niin vain muutu.
Ja joka sen kanssa ryhtyy kimppaan, niin tulee jäämään kuin nalli kalliolle monet kerrat.
Ja aina se on vain joku tilapäinen elämänvaihe..poikkeustila..ihmeen sinnikäs vain.

 

Jaa-a, itselläni on menossa samanlainen alku naisen kanssa.
Ei tunnu menevän perille,ettei minulla ole tarvetta esim tavata joka päivä tai joka viikonloppu.
Nyt saan kuulla jo asioita jotka voisi tulkita uhkailuksi .
Ei onnistu minun kanssani!

 

juu ja naisia kans

 

Minkä ihmeen takia sellaisen ihmisen kanssa edes yrittää olla, jonka kanssa ei halua olla? Nimittäin jos ihminen jotain oikeasti haluaa, hän järjestää sitä varten aikaa.

Eikä se ole sen toisen syy, jos odottaa seurustelulta enemmän kuin hätäistä tapaamista kerran viikossa. Eihän sellainen ole mitään seurustelua eli tuntemaan opettelua. Useimmat ihmiset - niin miehet kuin naisetkin - kaipaavat kyllä hiukan enemmän aikaa yhdessäoloon. Pelkät panohommat on erikseen, mutta ymmärsin, että alkuperäinen tarkoitti yleensä parisuhdetta.

 

Kun se ""kybä"" ilmestyy elämään,alkaa kummasti aikaakin löytymään

 

Edellisten kirjoittajien kanssa kuta kuinkin samoilla linjoilla. Ja mielestäni et tarvitse miestä vaan aviovaimon. Sellaisen ihmisen, joka kököttää kiltisti kotona omista menoistaan tinkien, pitäen huolta taloudesta, kun sinä luot uraa. Ja jolla on aina aikaa sinulle, juuri sillä hetkellä kun sinä satut sitä kaipaamaan.

Mutta tiedätkö, että loppujen lopuksi on paljon miehiä, jotka kaipaavat satunnaisia tapaamisia,ei seurustelukumppaneita. Ilmeisesti et tuo selvästi ilmi heti ensimmäisellä tapaamisella, että ""Minä en etsi poikaystävää, vaan etsin satunnaista mieskumppania"". Koska jos et sano mitään, niin johdatat monet harhaan.

Oletko koskaan miettinyt, että laittaisit nettiin ilmoituksen, jossa kertoisit tarkkaan mitä etsit?