heidi
Olen aina pitänyt lapsista ja toivonut "suurta" perhettä. Tällä hetkellä meillä on 3,5-ja 1,5-vuotiaat lapset, joiden kanssa arki on alkanut vasta nyt helpottaa, mutta edelleenkin se tietysti on ajoittain vaativaa. Kolmas lapsi on usein mielessä, välillä oikein kuumeilen, mutta oma ja miehen jaksaminen epäilyttää.
Molempien lasten vauva-ajat olivat todella rankkoja, erityisesti kuopuksen. Hänen "koliikkinsa" kesti lähes 7 kuukautta, emmekä käytännössä ole vielä tähänkään päivään mennessä nukkuneet kuin muutaman kokonaisen yön. Allergioita löytyi, ja nykyäänkin lapsi on helposti ärtyvä ja herkkä itkemään sekä erittäin takertuvainen äidin perään. Vastaavasti osoittaa myös positiiviset tunteensa selvästi ja hellii.
Olin kuopuksen vauva-aikana yliväsynyt ja stressaantunut, kun vauva vain HUUSI kuukaudesta toiseen ja samaan aikaan esikoinen veti mitä parhaita uhmaikäissirkusta. Uuden vauvan kanssa pelottaisi eniten juuri UNIVELKA ja sen myötä jaksaminen päiväsaikaan. Mutta toisaalta lastenhoito voisi olla helpompaa, kun kaksi vanhinta leikkivät jo paljon yhdessä... Kommentteja?
Jaksaminen epäilyttää myös sen takia, että asumme kaukana tukiverkoista, eli mummolat 300 kilsan päässä, ja täällä lähellä kaikilla kavereilla itsellään vauvat, eli satunnaishoitoapua ei oikein saa. Kuitenkin tuntuu, ettei lapsiluku ole vielä täynnä...
Jotenkin tuntuu, että monilla monilapsisilla perheillä on aika "helppoja" vauvoja ja lapsia, tai ainakin sellaisia, jotka ovat nukkuneet hyvin. Löytyykö täältä kokemuksia perheistä, joissa on monta vaativaa persoonaa peräjälkeen? Miten pärjäsitte?
Molempien lasten vauva-ajat olivat todella rankkoja, erityisesti kuopuksen. Hänen "koliikkinsa" kesti lähes 7 kuukautta, emmekä käytännössä ole vielä tähänkään päivään mennessä nukkuneet kuin muutaman kokonaisen yön. Allergioita löytyi, ja nykyäänkin lapsi on helposti ärtyvä ja herkkä itkemään sekä erittäin takertuvainen äidin perään. Vastaavasti osoittaa myös positiiviset tunteensa selvästi ja hellii.
Olin kuopuksen vauva-aikana yliväsynyt ja stressaantunut, kun vauva vain HUUSI kuukaudesta toiseen ja samaan aikaan esikoinen veti mitä parhaita uhmaikäissirkusta. Uuden vauvan kanssa pelottaisi eniten juuri UNIVELKA ja sen myötä jaksaminen päiväsaikaan. Mutta toisaalta lastenhoito voisi olla helpompaa, kun kaksi vanhinta leikkivät jo paljon yhdessä... Kommentteja?
Jaksaminen epäilyttää myös sen takia, että asumme kaukana tukiverkoista, eli mummolat 300 kilsan päässä, ja täällä lähellä kaikilla kavereilla itsellään vauvat, eli satunnaishoitoapua ei oikein saa. Kuitenkin tuntuu, ettei lapsiluku ole vielä täynnä...
Jotenkin tuntuu, että monilla monilapsisilla perheillä on aika "helppoja" vauvoja ja lapsia, tai ainakin sellaisia, jotka ovat nukkuneet hyvin. Löytyykö täältä kokemuksia perheistä, joissa on monta vaativaa persoonaa peräjälkeen? Miten pärjäsitte?