Tajusin just, että mä olen jämähtänyt kouluttamattomaksi huoltsikan myyjäksi:(

["epäonnistuja"]

Ikää 29v ja yksi lapsi, pohjalla lukio ja vuosi avoimen yliopiston opintoja. MIten tässä näin kävi? Mun piti ihan oikeasti kouluttautua ja päästä hyvään duuniin... Lukiostakin tuli eximian paperit. Hain samana vuonna opiskelemaan, mut en päässyt ja ja tein opintoja avoimessa, seuraavalla yrityksellä sit pääsin, mut en mennyt Syynä se, että muutin yhteen mieheni kanssa kotipaikkakunnalleni ja en jotenkin ajatellut fiksusti, vaan menin töihin.

Mua kaduttaa ihan älyttömästi. Asun tässä hemmetin tuppukylässä vieläkin, on autot ja talot, mutta mitä sitten, kun mun nuoruus jäi elämättä ja koulut käymättä! Olis vaan pitänyt silloin kylmästi lähteä opiskelemaan, olisi varmasti avartanut maailmaa enemmän kuin talon rakennus ja vakiduuni paikallisessa räkälähuoltoasemalla. Mä olisin halunnut nähdä maailmaa ja sivistää itseäni, asua kaupungissa ja tavata uusia ihmisiä, harrastaa...

Nuorena ei vaan osannut ajatella. Mä niin aion pitää huolen siitä, että oma lapsi ei joutuisi kokemaan tällaista hukkaan heitettyä elämää.

 

["vieras"]

Muuta uuteen kaupunkiin ja mene koulun penkille? Simple? Ehkei, mutta, jos haluat muutoksen elämään, niin ei auta jäädä paikoilleen makaamaan.

 

[astrolabe]

Ei ole myöhäistä vielä.

 

[herramonjee]

No mitä siellä mätänet ja kadut. Tie on avoin, ala mennä!

 

[ksak]

Voi kiulu. Just viime viikolla mietiskelin, mitähän mä tekisin, jos olisin jäänyt lukion jälkeiseen työpaikkaani huoltsikalle. Ja kuvittelin, että olisin siinä ketjussa joku pienempi tai isompi pomo jossakin, ketjun sisäisesti kouluttama. Mut ehkei sit niin olis käynytkään.

Mun oli pakko päästä opiskeleen jotakin jonnekin, ekaks sit amikseen, sit opistoon ja sit vielä yliopistoon.
Sä oot vielä nuori, ei muuta ku hakemaan yliopistoon.

 

[Pajukko]

Kouluun vain. Yhteishaut edessä. Hopi hopi et ole vanha.

 

[Aamuäree]

Tuolla ikää en vielä kehtaisi sanoa että 'oon jämähtänyt pysyvästi paikoilleni'.

Tytönhuitukka, tee jotain

 

["vieras"]

Katso lähialueen koulutustarjontaa. Minä otin hyvästä työpaikasta opintovapaata ja lähdin lukemaan harrastuksestani ammattia. Kelan opintotuella ei asuntovelkainen millään olisi voinut pärjätä, mutta aikuiskoulutusrahaston tuella kylläkin. Monimuoto-opiskeluna työn ohessa tai oppisopimuksellakin voi olla vaikka mitä vaihtoehtoja, muutos on vain itsestä kiinni

 

["aapee"]

Niin, se on helppo sanoa, että opiskelemaan vain. Käytännössä vähän vaikeampi homma, kun on tuo lapsi, laina, jota pitää maksaa ja mies, joka nyt ei varmasti muuta mihinkään. Ja lisäksi monta muuta muuttujaa. Tiedän, kuulostaa ehkä selittelyltä, mutta ei se ole. Jokainen samassa tilanteessa oleva tietää, että ei se ole niin yksinkertaista toteuttaa..

 

["vieras"]

No opiskele kotipaikkakunnallasi?? Esimerkiksi perhepäivähoitajaks ei tarvi kauaa opiskella

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";25758223]Katso lähialueen koulutustarjontaa. Minä otin hyvästä työpaikasta opintovapaata ja lähdin lukemaan harrastuksestani ammattia. Kelan opintotuella ei asuntovelkainen millään olisi voinut pärjätä, mutta aikuiskoulutusrahaston tuella kylläkin. Monimuoto-opiskeluna työn ohessa tai oppisopimuksellakin voi olla vaikka mitä vaihtoehtoja, muutos on vain itsestä kiinni [/QUOTE]

Meillä ei lähialueella yksinkertaisesti ole koulutustarjontaa. Lähin mahdollinen olisi ammattikoulu, jossa tarjolla lähinnä lähihoitajan ja ravintola-alan koulutusta. Toisesta minulla on jo kokemusta ja hoitoalalla nyt en ainakaan saisi yhtään enempää palkkaa tai haasteita elämääni.

Lähin korkeakoulu kaupunki on niin kaukana, että kotoa käsin kulkeminen ei onnistu. Kerran varovasti miehelle ehdotin, että kun lapsi on vähän isompi, niin mitäs jos pääsisin opiekelemaan ja viikot asuisin opiskelupaikkakunnalla. Suorilta sanoi ei ja asia loppuunkäsitelty, laina pitää maksaa jne. Ei halua olla lapsesta yksin vastuussa viikolla.

Sitten tietysti sellainenkin asia, että meidän paikkakunnalla ei olisi koulutetulle edes töitä. Duunareille kyllä löytyy ja sellainenhan mä jo olen. Vaikka saisinkin tutkinnon, niin en mä voisi jättää perhettäni ja lähtäe yksin työn perään..

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";25758259]No opiskele kotipaikkakunnallasi?? Esimerkiksi perhepäivähoitajaks ei tarvi kauaa opiskella[/QUOTE]

Mieluummin mä olen jopa huoltoasemalla kuin perhepäivähoitaja. Palkkakin taitaisi olla rutkasti huonompi kuin nykyisessä duunissa ja se ei nyt ehkä tarjoa sellaista haastetta ja sivistystä kuin kaipaisin...

 

[bud]

Ilmoittaudu avoimeen yliopistoon tai ammattikorkeaan. Itse opiskelin sitä kautta ja pääasiassa oli nettiopintoja, joitain lähipäiviä yms, mutta kyllä ne saa yleensä järjestettyä töistä vapaaksi.

 

[#]

Entäs jos lähtisit opiskelemaan ja ottaisit lapsen mukaan. Opiskelupaikkakunnalle hoitoon päivisin ja sit yhdessä menisitte otiin miehen luo viikonlopuiksi.

 

["aapee"]

Ilmoittaudu avoimeen yliopistoon tai amk:hon. Itse opiskelin sitä kautta ja pääasiassa oli nettiopintoja, joitain lähipäiviä yms, mutta kyllä ne saa yleensä järjestettyä töistä vapaaksi.

Olen katsellutkin ja onhan mulla avoimessa jo perusopinnot suoritettukin. Ongelmana on vain se, että haluamani ala on luonnontieteellinen ja opintoihin sisältyy läsnäolopakollisia labroja ja kenttäkursseja aika paljon. Niitä ei voi tehdä kotoa käsin mitenkään. Ja matkaa ylioistoon tulisi niin paljon, että mahdoton yhtenä päivänä kulkea.

 

["lakana"]

No en nyt tiedä onko oma tilanteeni sen parempi: ikää reilu 30v, kaksikin ammattia on mutta kumpaakaan ei pysty pahojen tuki- ja liikuntaelin vaivojen takia tekemään. Nyt tutkimuksissa josko vielä löytyisi ylipäätään ammattia jota voisin tehdä. Mies haaveilee omasta talosta, mut pelkästään miehen tuloilla sellaista ei osteta. Ja entä jos musta ei olekkaan enää koko päivä työntekijäksi??

Lähde ihmeessä opiskelemaan vaikka avoimeen yliopistoon, kun oot vielä nuori ja terve.

 

[bud]

[QUOTE="aapee";25758410]Olen katsellutkin ja onhan mulla avoimessa jo perusopinnot suoritettukin. Ongelmana on vain se, että haluamani ala on luonnontieteellinen ja opintoihin sisältyy läsnäolopakollisia labroja ja kenttäkursseja aika paljon. Niitä ei voi tehdä kotoa käsin mitenkään. Ja matkaa ylioistoon tulisi niin paljon, että mahdoton yhtenä päivänä kulkea.[/QUOTE]

Ymmärrän. Itselläkin on vastaavanlainen hankala tilanne juurikin sen takia, että töissä on pakko käydä, kun on asuntolainaa. Kun voisikin opiskella kokopäiväisesti. Jos on perhe, se vaatii joustoa ja ymmärrystä myös mieheltäsi. Yritä hänelle kertoa, että se on teidän yhteiseksi hyväksi pitkällä tähtäimellä, jos opiskelet lisää.

 

["eee"]

[QUOTE="vieras";25758259]No opiskele kotipaikkakunnallasi?? Esimerkiksi perhepäivähoitajaks ei tarvi kauaa opiskella[/QUOTE]

Et kai sä oo tosissas? Ap on eximian paperit lukiosta kirjoittanut ja avoimessa yliopistossa vuoden opiskellut, ja sä ehdotat perhepäivähoitajaksi "opiskelua"?

 

[Kerpele]

Kyllähän sä kerkeet ku teet vaan (ja minä olen sitten se paraskin puhuja..)

 

["vieras"]

[QUOTE="eee";25758475]Et kai sä oo tosissas? Ap on eximian paperit lukiosta kirjoittanut ja avoimessa yliopistossa vuoden opiskellut, ja sä ehdotat perhepäivähoitajaksi "opiskelua"? [/QUOTE]

Entäs sitten? En oikein tajunnut pointtiasi. Ap. halusi nimenomaa haastetta ja uusia tuulia. Perhepäivähoitajantyö tarjoisi näitä kaikkea.

 

["aapee"]

Ymmärrän. Itselläkin on vastaavanlainen hankala tilanne juurikin sen takia, että töissä on pakko käydä, kun on asuntolainaa. Kun voisikin opiskella kokopäiväisesti. Jos on perhe, se vaatii joustoa ja ymmärrystä myös mieheltäsi. Yritä hänelle kertoa, että se on teidän yhteiseksi hyväksi pitkällä tähtäimellä, jos opiskelet lisää.

Olen yrittänytkin ja yritän varmasti vielä tulevaisuudessakin Siihen asti, kunnes tuo mörököllikin tajuaa, että mä tarvitsen opiskelua ja haasteita. Itse on duunari henkeen ja vereen, samoin kun vanhempansakin. EIvät voi ymmärtää mikä voi olla ihmisella ongelma jos töitä kuitenkin on..Huoh. Parin viime vuoden ajan olen ollut niin tyytymätön, että en kestä tätä enää.

 

["eee"]

[QUOTE="vieras";25758486]Entäs sitten? En oikein tajunnut pointtiasi. Ap. halusi nimenomaa haastetta ja uusia tuulia. Perhepäivähoitajantyö tarjoisi näitä kaikkea.[/QUOTE]

Ap haluaisi haastetta ja opiskelua, kokee jämähtäneensä duunariammattiin vastoin tahtoaan, vaikka kyvyt ja halu olisivat alunperin riittäneet muuhunkin. Perhepäivähoitajan työ ei todellakaan ole ratkaisu.

 

["vieras"]

Onnistuisiko nykyisessä tylöpaikassa oppisopimuskoulutus? Olisi ainakin sitten joku virallinen ammattikoulutus.

Oletko katsellut avoimesta yliopistosta muita linjoja? Siellä on paljon myös paikkakunnasta riippumattomia opintoja. Jos joskus myöhemmin lähdet opiskelemaan, niin avoimen yliopiston opinnoista voi olla paljonkin hyötyä ja ne voivat nopeuttaa opiskeluja jopa vuosilla.

 

[Anatolia]

Ihminen jämähtää loppupeleissä juuri sinne minne itse haluaa.

Koulutusmahdollisuudethan Suomessa on lähes rajattomat, jokaiselle, aikuisenakin. Se vaan vaatii joskus aikamoista sumplimista ja kikkailua, mutta onnistuu kuitenkin.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";25758524]Olen yrittänytkin ja yritän varmasti vielä tulevaisuudessakin Siihen asti, kunnes tuo mörököllikin tajuaa, että mä tarvitsen opiskelua ja haasteita. Itse on duunari henkeen ja vereen, samoin kun vanhempansakin. EIvät voi ymmärtää mikä voi olla ihmisella ongelma jos töitä kuitenkin on..Huoh. Parin viime vuoden ajan olen ollut niin tyytymätön, että en kestä tätä enää.[/QUOTE]

Kyllä sinun pitää toteuttaa haaveesi ja olen kyllä sitä mieltä ettei mies tai kukaan sitä voi estää. Yksinkertaisesti haet kouluun ja lähdet, jos pääset. Asiat järjestyy. Haet asunnon, hoitopaikan lapselle ym. ihan kuten kaikki tekee. Mies ei voi vaatia sinua olemaan ilman koulutusta etkä sinä voi vaatia miestä muuttamaan opiskelupaikkakunnalle. Jokainen tekee itse valintansa. Voi olla raakaa, mutta ei pidä elää tyytymättömänä ja jättää haaveita.