Taitaa yksi ystävyys laimeta...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "tosikko"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

"tosikko"

Vieras
Minulla on kaveri, joka tykkää vitsailla muiden kustannuksella. Erittäin hyväntahtoisesti ei siinä mitään. Esittää kompakysymyksen kuin muka ollen apua vailla, mutta sitten kun ystävällisesti alat selittää asiaa niin hän alkaa virnistellä ja paljastaa kysymyksessä olleen komman. Hän on itse ääääärimmäisen itsevarma ihminen, ja jos hänen seurassaan pohtii ääneen esimerkiksi mitä tahansa lastenhoitoon ja -kasvatukseen liittyvää juttua, mitä sitä nyt tulee toisen äiti-ihmisen kanssa usein vatvottua, niin hänellä on valmiina vastaus miten tulee toimia, ja jos erehdyt esittämään miksi se toimintatapa ei ehkä ole teidän perheelle sopiva, hän selittää, miksi se on. Keskustelu päättyy siihen, eikä itsellä ole mahdollisuutta purkaa ajatuksiaan ja tuntojaan asiaan liittyen. Ja hän tarkoittaa tällä kaikella vain hyvää! Hän myös antaa (aidosti hyväntahtoisia) vinkkejä ja kommentteja ihan pyytämättäkin, ja joskus niistä tulee olo, että on koko ajan arvioinnin alla. Hänellä on mielipide kaikesta, ja huomaan miettiväni että pitäiskö hänet tavatessa olla laittamatta ripsaria ja ei kai mun hiuslakka haise (siis mun meikki on max. ripsari ja hiuslakkaa käytän satunnaisesti), kun sit se on sitä mieltä että jotakin eläinkoe-riistofirmaa tuen ja myrkytän äidinmaitoni kemikaaleilla tms. Ei hän tätä ole kommentoinut, mutta esim. kestovaippakokeilujen lykkäämiseen sanoi että "aina on jokin syy olla kestoilematta" sellaisella sävyllä että "selittelen turhia" (mikä voi olla tottakin, mutta en kaipaa siitä tuomiota jos pitäisi kaveri olla).

Mutta mä taidan olla turhan epävarma ihminen hänen seuraansa... :( Koko ajan koen olevani varpaillani, pitää vissiin ottaa vähän hajurakoa. Harmi, koska hän kuitenkin on myös hyvin kiva ja monissa asioissa samanhenkinen ihminen kuin minä. Ja tiedän, ettei hän tarkoita mitään pahaa, hän vain taitaa puuttua jokin hienotunteinen suodatin ja hän haluaa vain auttaa kertomalla ratkaisun kaikkeen.
 
Kuulostaa melkoselta tyrannilta? Ootko sanonut tälle mitä ajattelet?

Mä en muuten kestoilis edes veitsi kurkulla. :D

Ei riitä rohkeus. Kuten kerroin, taidan olla turhan epävarma tähän ihmissuhteeseen. Hänellä olisi varmasti joku täydellinen vinkki siihenkin miten hänen vinkkeihinsä tulisi suhtautua ;)

Hän ei todennäköisesti vain hoksaa, miltä hänen kommenttinsa saattavat tuntua, joillain ihmisillä ei ole sellaista "herkkyyttä" ja vaikea sitä on opetellakaan (ainakaan jos kukaan tällainen jänishousu ei viitsi avata sanaista arkkuaan ja puhua rakentavasti!). Tiedän, että hänellä on ystävät kortilla, ja se on kurjaa, kun kyseessä kuitenkin todella on hyväntahtoinen ihminen...
 
  • Tykkää
Reactions: Myry vaan
onko sulla liikaa kavereita? mitä jos työstäisit sitä epävarmuutta, kun tuossa olisi niin hyvä ihminen sparraamaan? kun kerran tiedät ettei hän tarkoita pahaa, niin saisit samalla kouluttaa itsestäsi ihmisen, joka on aidommin tyytyväinen omiin ratkaisuihinsa ja omaan tilaansa?

tai mitä jos kouluttaisit ystävää hiukan niin että hänkin ymmärtäisi sinun vaikeuksiasi? mahtaisiko hän siitä hajota kuitenkaan, vai olatko antanut hänen ymmärtää olevasi jotain muuta kuin olet, ja nyt asia kävisi ilmi jos pyytäisit varovaisempaa kohtelua?
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi sentään;26753528:
onko sulla liikaa kavereita? mitä jos työstäisit sitä epävarmuutta, kun tuossa olisi niin hyvä ihminen sparraamaan? kun kerran tiedät ettei hän tarkoita pahaa, niin saisit samalla kouluttaa itsestäsi ihmisen, joka on aidommin tyytyväinen omiin ratkaisuihinsa ja omaan tilaansa?

tai mitä jos kouluttaisit ystävää hiukan niin että hänkin ymmärtäisi sinun vaikeuksiasi? mahtaisiko hän siitä hajota kuitenkaan, vai olatko antanut hänen ymmärtää olevasi jotain muuta kuin olet, ja nyt asia kävisi ilmi jos pyytäisit varovaisempaa kohtelua?

Tuota ensimmäistä olen tässä yrittänyt, laihoin tuloksin. Siinä todella olisi itselläni kehittymisen varaa, mutta pelkkä päätös ei ole tuonut tulosta :) En ole esittänyt muuta kuin olen, mutta minusta alkaa tuntua että minun pitäisi alkaa esittää, jotta saisin olla "rauhassa". Ja koska siihen en aio ryhtyä, niin harkitsen vähän harvempia tapaamisia.

Mutta ehdotuksesi on varteenotettava. Noin toimisi kypsä ja rakentavasti ihmissuhdeongelmiin suhtautuva ihminen.
 
Kun hän kerran hyväntahtoinen ihminen on, uskoisin hänen ymmärtävän sinun palautteesi hänen käytöksestään :hug:
Puhu hänelle. Muuten tosiaan menetätte toisenne.
Onko hän lojaali ja luotettava ystävä? Jos on, sinuna puhuisin hänelle.
 
Monasti ystäviltä (itseltäni esimerkiks) unohtuu että ystävälliseksi tarkoitettu kommentti tai vinkki viestii myös että toinen olettaa sinun olevan kykenemätön hallitsemaan itse elämääsi ja tekemään valintoja. Ymmärrän täysin että ottaa pattiin.

Minulla on kaveri joka naureskelee jatkuvasti me-hengessä kuinka olemme molemmat hajamielisiä ja vauhdikkaita säheltäjiä. Olen toistuvasti sanonut että en halua sellaista leimaa otsaani koska syvästi kärsin hajamielisyydestäni ja yritän olla skaprimpi. Kerran jopa puhkesin hänen nähtensä itkemään kun unohdin erään tärkeän tavaran kaupungille, sain sen takaisin mutta hamitti että taas mokasin. Ystävä ei korviaan lotkauta vaikka suoraan sanon, joten olen tehnyt juuri noin että tapaamiset ovat kummasti harventuneet. Toivottavasti sinun kaverisi on tarkkakorvaisempi.
 
Monasti ystäviltä (itseltäni esimerkiks) unohtuu että ystävälliseksi tarkoitettu kommentti tai vinkki viestii myös että toinen olettaa sinun olevan kykenemätön hallitsemaan itse elämääsi ja tekemään valintoja. Ymmärrän täysin että ottaa pattiin.

Minulla on kaveri joka naureskelee jatkuvasti me-hengessä kuinka olemme molemmat hajamielisiä ja vauhdikkaita säheltäjiä. Olen toistuvasti sanonut että en halua sellaista leimaa otsaani koska syvästi kärsin hajamielisyydestäni ja yritän olla skaprimpi. Kerran jopa puhkesin hänen nähtensä itkemään kun unohdin erään tärkeän tavaran kaupungille, sain sen takaisin mutta hamitti että taas mokasin. Ystävä ei korviaan lotkauta vaikka suoraan sanon, joten olen tehnyt juuri noin että tapaamiset ovat kummasti harventuneet. Toivottavasti sinun kaverisi on tarkkakorvaisempi.

Tai sitten kysymys on vain erilaisesta maailmankuvasta. Ystävä näkee, että asiat voi tehdä niin monella tavalla että on hyvä että niistä tavoista keskustellaan. Silloin ihminen voi tehdä valíntojaan aidommin, koska hänellä on keskustelun kautta hankittua näkemystä muistakin tavoista. Omaa tapaa taas on syytä mainostaa, koska sen hyvät puolet pitää voida tuoda toiselle ilmi mahdollisimman hyvin. Hän siis olettaa, että koska jokainen tekee omat ratkaisunsa ihan itse, myyminen ei ole painostamista vaan viestintää.

Ja tämän näkökulman mukaan ei ole niin kauhean vakava ongelma se, että ihminen ei kykene tekemään valintoja tai hallitsemaan elämäänsä, vaan se on joka tapauksessa hiukan niin ja näin. Eli on turha haaskata voimia sen vakuuttelemiseen, että selviää elämästä ihan ilman muiden neuvojakin. Toki selviää jotenkuten, mutta paremmin selviää kun ei rimpuile ja pelkää liikaa. Eli pelkistettynä: perfektionisti uskoo ettei selviä ellei ole tietyissä asioissa virheetön. Muut eivät tätä voi mitenkään ymmärtää, ja miksi pitäisikään? Harhaoppihan se kuitenkin on.

Ystävä siis suhtautuu rennosti tohelouteen ja hyväksyy sekä itsensä että sinut sellaisena kuin teidät näkee, ja pitää asiaa hellyttävänä. Hän kokee, että puutteet ovat asia jotka tekevät ihmisestä sen joka hän on, ja elämästä rikkaampaa. Mitä enemmän vikoja, sitä enemmän rakkautta.

Sinä taas ahdistut vioistasi ja haluaisit olla niitä vailla. Halveksit itseäsi jos sinusta vikaa löytyy ja pelkäät että et kykene muuttamaan itseäsi jos toisetkin näkevät ne. Et kestä olla ystävällisissä väleissä muiden kanssa kuin niiden, jotka ovat valmiita pitämään riittävän etäisyyden etteivät ota kantaa sinun ominaisuuksiisi. Silloin vain ystävyyden alue jää kapeaksi, ja vaarana on aina, että toinen lähentyessään alkaakin kuvitella, että hän voi puhua siitä mitä näkee enemmän kuin olisi turvallista.

Ja se ei riitä, että tottelet yksinäisyyttä lisäävää logiikkaa, vaan haluat myös että sitä pidetään hienostuneisuutena ja ensinmainittua tungettelevana tökeryytenä. Silloin kuitenkin halveksit myös ystävääsi vaikka hän ei halveksi sinua, ja pidät tätä käytöstäsi ylevämpänä.
 
Mulla on samanlainen ystävä, joka ennen tiesi aina kaiken parhaiten ja laukoi omia totuuksiaan, rehellisyyden nimissä tietenkin. Olin samanlainen myötäilijä kuin sinä (?), kunnes mitta tuli täyteen. Aloin puuttua ystäväni sanomisiin ja analysoida hänen mielipiteitään yhtä suorasukaisesti kuin hän minua. Ystävä oli tästä hyvin hämmästynyt ja hämillään, ja lopulta loukkaantui jostain sanomastani. Silloin selitin, että sanothan sinäkin minulle xx ja xx, luulin, että meillä on sellaiset välit, että kestetään kritiikkiä. Ystävä otti opikseen siitä ja muuttui ajan mittaan vähän pehmeämmäksi ihmiseksi, hyviä kavereita ollaan edelleen. Monet besserwisserit eivät tajua, kuinka rasittavaa se heidän yksinpuhelunsa on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja voi sentään;26757098:
Tai sitten kysymys on vain erilaisesta maailmankuvasta. Ystävä näkee, että asiat voi tehdä niin monella tavalla että on hyvä että niistä tavoista keskustellaan. Silloin ihminen voi tehdä valíntojaan aidommin, koska hänellä on keskustelun kautta hankittua näkemystä muistakin tavoista. Omaa tapaa taas on syytä mainostaa, koska sen hyvät puolet pitää voida tuoda toiselle ilmi mahdollisimman hyvin. Hän siis olettaa, että koska jokainen tekee omat ratkaisunsa ihan itse, myyminen ei ole painostamista vaan viestintää.

Ja tämän näkökulman mukaan ei ole niin kauhean vakava ongelma se, että ihminen ei kykene tekemään valintoja tai hallitsemaan elämäänsä, vaan se on joka tapauksessa hiukan niin ja näin. Eli on turha haaskata voimia sen vakuuttelemiseen, että selviää elämästä ihan ilman muiden neuvojakin. Toki selviää jotenkuten, mutta paremmin selviää kun ei rimpuile ja pelkää liikaa. Eli pelkistettynä: perfektionisti uskoo ettei selviä ellei ole tietyissä asioissa virheetön. Muut eivät tätä voi mitenkään ymmärtää, ja miksi pitäisikään? Harhaoppihan se kuitenkin on.

Ystävä siis suhtautuu rennosti tohelouteen ja hyväksyy sekä itsensä että sinut sellaisena kuin teidät näkee, ja pitää asiaa hellyttävänä. Hän kokee, että puutteet ovat asia jotka tekevät ihmisestä sen joka hän on, ja elämästä rikkaampaa. Mitä enemmän vikoja, sitä enemmän rakkautta.

Sinä taas ahdistut vioistasi ja haluaisit olla niitä vailla. Halveksit itseäsi jos sinusta vikaa löytyy ja pelkäät että et kykene muuttamaan itseäsi jos toisetkin näkevät ne. Et kestä olla ystävällisissä väleissä muiden kanssa kuin niiden, jotka ovat valmiita pitämään riittävän etäisyyden etteivät ota kantaa sinun ominaisuuksiisi. Silloin vain ystävyyden alue jää kapeaksi, ja vaarana on aina, että toinen lähentyessään alkaakin kuvitella, että hän voi puhua siitä mitä näkee enemmän kuin olisi turvallista.

Ja se ei riitä, että tottelet yksinäisyyttä lisäävää logiikkaa, vaan haluat myös että sitä pidetään hienostuneisuutena ja ensinmainittua tungettelevana tökeryytenä. Silloin kuitenkin halveksit myös ystävääsi vaikka hän ei halveksi sinua, ja pidät tätä käytöstäsi ylevämpänä.

Ajatuksissasi oli paljon pointtia, mutta sitä en allekirjoita että halveksuisin kaveriani hänen koheltamisensa vuoksi. Olen vain saanut elämässä niin paljon turpiini kaoottisen persoonani takia, (esim. työelämässä) ja olen väsynyt jatkuvan naureskelun kohteena olemiselle, että toivoisin kaverilta herkkyyttä kuulla pyyntöni. Jos kerron että toivoisin minusta nähtävän myös muita puolia enkä haluaisi näitä koheltajapuolia jokaikisellä tapaamiskerralla alleviivattavan niin eikö oikea ystävä kuulisi pyyntöni? Ymmärrän että hänelle asia ei ole ongelma ja hyvä niin, mutta saisi hän silti kunnioittaa minun tunteitanikin.

43624690
 

Yhteistyössä