Tahtoisin melkein kuolla..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ruma
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En ole neuvolan asiakas.. Lapset jo kouluikäisiä. Otin ja menin ja ihastuin, meillä oli aivan ihana kevät. Mies antoi kuvan, että on tosissaan. Halusi edetä suhteessa ja tapasi myös lapseni (vaikka minä en olisi ollut siihen vielä valmis) mutta en tiedä mitä nyt on tapahtunut.. mies on lopettanut yhteydenpidon selittämätä mitään. Ja nähty ollaan viimeksi kuukausi sitten, mies ei ole ottanut yhteyttä viikkoihin. Oon ihan rikki, itken yöt ja silloin kun lapset on koulussa.
Ja nyt kun on loma niin kerkee pyörittään liikaa näitä ajatuksia.
 
Olen laittanut yhden viestin ja kerran yrittänyt soittaa. Ei vastannut puheluun eikä viestiin.
Jotain on tapahtunut, en tiedä vain mitä. En ole tehnyt tai sanonut mitään loukkaavaa. Ehkä toinen nainen kuvioissa mukana? mutta voisi sanoa tai ainakin ilmoittaa ettei halua enää tapailla. Tollainen hiljaisuus on ärsyttävää, etenkin kun viimeisin yhteydenotto (puhelu) oli hyvä ja siitä jäi kummallekin hyvä fiilis.

Tiedän, ettei maailma kuitenkaan kaadu tähän ja lapset on asia, jotka auttaa jaksamaan ja pysymään edes joten kuten järjissään. Ilman lapsia varmaan jäisin neljän seinän sisälle ja itkisin päivät pitkät.
 
Unohda tuo mies ja kehitä lomallasi kivaa tekemistä lasten kanssa. Jos sattuu joku uusi mukava mies kuvioihin, niin hyvä, mutta älä tee parisuhteesta elämäsi päätavoitettta.
 
Miehen takia ei kannata noin masentua. Onhan se kamalaa, että lopettaa äkkiseltään selityksittä yhteydenpidon, mutta ei se mies mikään helmi ollutkaan, kun noin teki. Saitpa tietää todellisen luontonsa ennen kuin meni liian vakavaksi homma. Häntä pystyyn nyt.
 
[QUOTE="zxc";30849054]Unohda tuo mies ja kehitä lomallasi kivaa tekemistä lasten kanssa. Jos sattuu joku uusi mukava mies kuvioihin, niin hyvä, mutta älä tee parisuhteesta elämäsi päätavoitettta.[/QUOTE]

Oon ollut niin kauan yksin (sinkkuna yli 5 vuotta), joten sitä kaipaa läheisyyttä. Ja nyt kun sitä sain, niin tuntuu vaan niin pahalta kun yhtäkkiä kaikki onkin ohi. Miks päästin itteni ihastumaan? Ja joku vika mussa täytyy olla kun ei miehet kiinnostu, ja toi ainutkin häipyi sanomatta sanaakaan.

Ärsyttää nyt koko tilanne, tämä mies ja sit se, että loma sattuu näin kylmälle ajalle (loma ajankohta ei itse päätettävissä ollut). Ja viimeinkin kun lapsilla alkaa myöskin kesäloma niin silti lämpötila max.10-15 astetta päivisin. Tekis mieli lähteä äkkilähdöllä aurinkoon, mutta kun en ole matkustanut ulkomaille koskaan ja kun ei ole passia kellään meillä joten mahdoton ajatus. Ja muutenkin tarvisin mukaan jonkun ulkomailla reissanneen henkilön tällaiselle ummikolle opastajaksi.

Pitäis osata nauttia ja iloita siitä, että on loma mutta jotenkin tuntuu siltä että tällä hetkellä olis hepompi olla töissä. Lomalla on liikaa aikaa ajatella asioita, varsinkin niitä ikäviä.
 
[QUOTE="vieraana";30849072]Joku valmismatka? Oppaat mukana, et tartte opastajaa.[/QUOTE]

Äkkimatkoista ei taida löytyä mitään matkaa mihin oppaat kuuluu mukaan? Ja tosiaan tarvisin vähän apua kyllä jo lentokentälläkin, ettei oo ihan sormi suussa.
Mutta ei me nyt ulkomaille keretä, kun ei ehditä saamaan passeja ennen kuin mun lomani loppuu. Ja ehkei se hetkellineenkään maisemanvaihdos kuitenkaan mun paskaa oloa poista.
 
Voi :( Sinulla on varmaan jo ennestään särkynyt sydän, ja tämä uusi hylkääminen repii sydäntäsi vielä enemmän. Sisintäsi järisytetään pohjia myöten.

Et ole ruma niin kuin nimimerkkisi väittää.
Olet kaunis ja hyvä, varmasti.

Tarviit apua, että ymmärrät oman arvosi ja merkityksesi.
Aloita vaikka sielunhoitokirjallisuusesta.

VOIMAA!
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaikkea hyvää;30849504:
Voi :( Sinulla on varmaan jo ennestään särkynyt sydän, ja tämä uusi hylkääminen repii sydäntäsi vielä enemmän. Sisintäsi järisytetään pohjia myöten.

Et ole ruma niin kuin nimimerkkisi väittää.
Olet kaunis ja hyvä, varmasti.

Tarviit apua, että ymmärrät oman arvosi ja merkityksesi.
Aloita vaikka sielunhoitokirjallisuusesta.

VOIMAA!

Kiitos sanoistasi! :)
Yritän käydä läpi murheet ja surut ja jatkaa elämää. Minulla on huono itsetunto, ja kaikki tällainen syö sitä lisää.

Mies ei ole ottanut yhteyttä. Toki edelleen odotan että hän laittaisi viestiä, soittaisi tai tulisi käymään. Tiedän kyllä ettei niin tapahdu ja tuskinpa pystyisin hänen kanssaan jatkamaankaan. Hän ei ollut sellainen kuin luulin/antoi kuvan itsestään alkuun. Hän ei ollut minua varten.

Keskityn nyt omaan hyvinvointiini.. ehkä aloitan jonkun uuden harrastuksen ja nautin elämästä.
 
Minkä näköinen olet? Kuvaile jotenkin. Oletko pitkä, lyhyt, hoikka, lihava, hiukset mimmoiset? Miten pukeudut. Voisiko sun ulkoista olemusta jotenkin kohentaa, vai onko jo hyvä semmoisenaan? Tällä tavalla voisit saada miehet kinnostumaan sinusta enemmän, ehkä :)
 
[QUOTE="hmm";30851840]Minkä näköinen olet? Kuvaile jotenkin. Oletko pitkä, lyhyt, hoikka, lihava, hiukset mimmoiset? Miten pukeudut. Voisiko sun ulkoista olemusta jotenkin kohentaa, vai onko jo hyvä semmoisenaan? Tällä tavalla voisit saada miehet kinnostumaan sinusta enemmän, ehkä :)[/QUOTE]

Noh, varmasti voi kohentaa. Haluaisin kroppani olevan kiinteämpi ja urheilullisempi. Ja toki, jos kymmenen vuotta sai iästä pois niin ois parempi :)

Olen kaiketi kuitenkin aika normaalimittainen (167cm/57kg). Ja jos jollain lailla pitäis kohentaa niin isommat tissit ois miesten mieleen, mutta silikoneja en hanki. Ja aina on toki kiinteytettävää, ja muutama kilo olis hyvä saada pois.
Hiukset on pitkät.
Mielestäni pukeudun siististi, tyyli on mulle tärkeä asia. Meikkaan hillitysti ja voin ihan hyvin olla ilman meikkiäkin (esim. juoksulenkit, ja kauppaankin saatan kipaista ilman meikkiä jos sikseen tulee).

Luonteeltani olen tunnollinen, luotettava, rehellinen, herkkä, tunteellinen, ystävällinen.
Huono itsetunto on ollut aina, koulussa minua on kiusattu ja jätetty yksin (silloin siihen ei millään lailla puututtu, kiusaamisen kun olisi pitänyt olla fyysistä) ja silloin jo tunsin nahoissani sen, että olen jollain tapaa ruma. Olen hiljainen ja rauhallinen isossa porukassa. Kun paremmin tutustuu johonkin, niin sitten pystyn olemaan oma itseni. Ystäviä minulla ei ole, tuttuja on. Mutta esim. en työkavereidenkaan kanssa niin tutustu/ystävysty että vapaa-aikaa vietettäisiin yhdessä.


Tämä mies kertoi, että oli huomannut mut jo vuosia sitten mutta ei oikein uskaltanut tehdä aloitetta. Samanlaista viestiä olen saanut joltakulta tanssipaikalla, ettei oikein tiedä uskaltaako mua hakea tanssimaan. Mutta näin se on kun tansseihin menen, niin harva hakee tanssimaan mutta kyllä toisila vientiä riittää tanssilattialle.
En tiedä missä on vika? oonko vastenmielisen näköinen tai koppavan oloinen? Mutta jossain mättää, sillä oon ollut sinkkuna jo niin kauan. Mutta ennen lasten saantia, eli joskus 16-19 vuotiaana oli ihan eri meininki, silloin miehiä pyöri mutta sitten lasten saannin ja avomiehestä eroamisen (minun päätös erota) jälkeen onkin ollut hiljaista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kaikkea hyvää;30849504:
Voi :( Sinulla on varmaan jo ennestään särkynyt sydän, ja tämä uusi hylkääminen repii sydäntäsi vielä enemmän. Sisintäsi järisytetään pohjia myöten.

Et ole ruma niin kuin nimimerkkisi väittää.
Olet kaunis ja hyvä, varmasti.

Tarviit apua, että ymmärrät oman arvosi ja merkityksesi.
Aloita vaikka sielunhoitokirjallisuusesta.

VOIMAA!

Komppaan, tosi ihanasti kirjoitettu! Jaksamisia ap:lle :)!
 
Noh, varmasti voi kohentaa. Haluaisin kroppani olevan kiinteämpi ja urheilullisempi. Ja toki, jos kymmenen vuotta sai iästä pois niin ois parempi :)

Olen kaiketi kuitenkin aika normaalimittainen (167cm/57kg). Ja jos jollain lailla pitäis kohentaa niin isommat tissit ois miesten mieleen, mutta silikoneja en hanki. Ja aina on toki kiinteytettävää, ja muutama kilo olis hyvä saada pois.
Hiukset on pitkät.
Mielestäni pukeudun siististi, tyyli on mulle tärkeä asia. Meikkaan hillitysti ja voin ihan hyvin olla ilman meikkiäkin (esim. juoksulenkit, ja kauppaankin saatan kipaista ilman meikkiä jos sikseen tulee).

Luonteeltani olen tunnollinen, luotettava, rehellinen, herkkä, tunteellinen, ystävällinen.
Huono itsetunto on ollut aina, koulussa minua on kiusattu ja jätetty yksin (silloin siihen ei millään lailla puututtu, kiusaamisen kun olisi pitänyt olla fyysistä) ja silloin jo tunsin nahoissani sen, että olen jollain tapaa ruma. Olen hiljainen ja rauhallinen isossa porukassa. Kun paremmin tutustuu johonkin, niin sitten pystyn olemaan oma itseni. Ystäviä minulla ei ole, tuttuja on. Mutta esim. en työkavereidenkaan kanssa niin tutustu/ystävysty että vapaa-aikaa vietettäisiin yhdessä.


Tämä mies kertoi, että oli huomannut mut jo vuosia sitten mutta ei oikein uskaltanut tehdä aloitetta. Samanlaista viestiä olen saanut joltakulta tanssipaikalla, ettei oikein tiedä uskaltaako mua hakea tanssimaan. Mutta näin se on kun tansseihin menen, niin harva hakee tanssimaan mutta kyllä toisila vientiä riittää tanssilattialle.
En tiedä missä on vika? oonko vastenmielisen näköinen tai koppavan oloinen? Mutta jossain mättää, sillä oon ollut sinkkuna jo niin kauan. Mutta ennen lasten saantia, eli joskus 16-19 vuotiaana oli ihan eri meininki, silloin miehiä pyöri mutta sitten lasten saannin ja avomiehestä eroamisen (minun päätös erota) jälkeen onkin ollut hiljaista.


Ei nyt ihan pahalta kuulosta. Ellei naama ole kuin kananperse? perunanenä? hörökorvat? huonot hampaat? Kasvot on kuitenkin se käyntikortti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras minäkin;30852264:
Ei nyt ihan pahalta kuulosta. Ellei naama ole kuin kananperse? perunanenä? hörökorvat? huonot hampaat? Kasvot on kuitenkin se käyntikortti.

:D Ei minulla ole mitään noista, luojan kiitos. Nenä voisi olla pienempi mutta näillä mennään mitä on.
 
Siis oot joku 20v ja käyt tansseissa? Ehkä se juju onkin se, että niissä käy sua paljon vanhempia miehiä ja niitä ei kiinnosta yleensä noin nuori, koska pitävät sua ihan ''lapsena''. Jos hakisit seuraa paikoista, joissa käy omaa ikäluokkaasi voisi natsata paremmin ehkä. Esim. baareista.
 
Siis oot joku 20v ja käyt tansseissa? Ehkä se juju onkin se, että niissä käy sua paljon vanhempia miehiä ja niitä ei kiinnosta yleensä noin nuori, koska pitävät sua ihan ''lapsena''. Jos hakisit seuraa paikoista, joissa käy omaa ikäluokkaasi voisi natsata paremmin ehkä. Esim. baareista.
 
Siis oot joku 20v ja käyt tansseissa? Ehkä se juju onkin se, että niissä käy sua paljon vanhempia miehiä ja niitä ei kiinnosta yleensä noin nuori, koska pitävät sua ihan ''lapsena''. Jos hakisit seuraa paikoista, joissa käy omaa ikäluokkaasi voisi natsata paremmin ehkä. Esim. baareista.

En nyt suinkaan 20v ole :) Olen lähemmäs 30v., lapset kouluikäisiä ja sinkkuna sen reilut 5vuotta.
Olin nuorempana ennen kun täytin 18 kova menemään, joten menot oli menty jo kun täysikäisyyden saavutin. Toki olen baareissakin joskus käynyt, mutta harvoin. Viimeksi kävin baarissa 5vuotta sitten.
Mutta varmasti katottais vähän kieroon jos tällainen kolmekymppinen menis baariin?? ystäviä kun ei ole, niin ei ole baariseuraakaan ja yksin mua ei baariin saa.
Se on totta, että tansseissa keski-ikä on huomattavasti korkeampi, mutta kyllä siellä joskus on nuorempiakin ja jopa muakin nuorempia.
 
Tästä on tulossa vaikein loma mitä mulla on ollut.. oikein odotan että pääsisin töihin takaisin.
Ajattelen liikaa tätä miestä, tilannetta ja pohdin mitä tein väärin ja mikä mussa on vikana.. Ja onko oikeesti enään millään mitään väliä?
Oon itkenyt jo viikkoja, päiväsaikaan pitää esittää pirteää ja hyvinvoivaa vaikka oon niin paha olla.. mä en jaksa tätä enään. Miksi ihmisten pitää olla niin julmia toisilleen, eikö ne yhtään välitä toisten tunteista?
 
Tästä on tulossa vaikein loma mitä mulla on ollut.. oikein odotan että pääsisin töihin takaisin.
Ajattelen liikaa tätä miestä, tilannetta ja pohdin mitä tein väärin ja mikä mussa on vikana.. Ja onko oikeesti enään millään mitään väliä?
Oon itkenyt jo viikkoja, päiväsaikaan pitää esittää pirteää ja hyvinvoivaa vaikka oon niin paha olla.. mä en jaksa tätä enään. Miksi ihmisten pitää olla niin julmia toisilleen, eikö ne yhtään välitä toisten tunteista?

Vali, vali... Elämä on! Jos ei jaksa, niin siihen kyllä löytyy ratkaisut.
 

Yhteistyössä