Itsekkäänä ihmisenä jatkan taas tästä. Tuohon ekaan viestiin en ilkeä, ettei sitten joka ikisellä kerralla tarvitse lukea samoja sepustuksia
Piritalle tsemppiä töihin paluuseen. Onhan se aina aluksi nihkeää, mutta jossain vaiheessa sitä tuntuu jo unohtavan lomalla olleensakaan.. Itse sain onneksi kevyen laskun töihin, kun pari mun töiden kannalta tärkeää ihmistä oli vielä lomalla. Ensi viikolla se helvetti varmaan sitten alkaakin taas.. Sitä odotellessa siis.
Surulle MegaPQ:t täältä suunnasta. Jospa tuolla tuhruamattomuudella olisikin joku äärimmäisen hyvä ja toivottu merkitys!
Siirapin oireet kuulostavat kyllä hyviltä, PQ siis sinnekin (ja tietysti kaikille muillekin). Muutoinhan nuo oireet, lämmöt yms, voivat olla ihan normaaleja oviksen jälkeisiä, mutta se maaginen veritippa.. Eikös täällä kaikki, joilla on tullut n. vko oviksesta tippa verta, ole plussanneet? Siis mua lukuunottamatta.. ekan kerran tuli tippa verta ekan inssin jälkeen (vko oviksesta) ja olokin oli erilainen, mutta ei tulosta ja toissa kierrossa tuli tippa verta, jonka jälkeen alkoikin tiputtelu, joten sitä ei voida edes laskea..
Suvikin pääsee kohta uuden yrityksen käyntiin, jos ne menkat nyt sieltä saapuvat. On tämä skitsofreenista, milloin toivotaan ettei menkkoja tule ja mlloin niitä taas toivotaan saapuviksi. Suville toivon ennen kaikkea tietysti uutta plussaa pikaisesti, ja kestävää sellaista
Tämä päivä on mennyt spr:lle. En ole tehnyt mitään järkevää. Eilen tuli herätys ennen klo 9 ja lähdin veljen ja lasten kanssa Suomenlinnaan. Keli oli mitä paras ja sain taas vähän väriä kasvoille. Käveltiin siellä pitkät matkat. Rattaat eivät olleet mukana, koska veljen ihana vaimo oli ""unohtanut"" ne ottaa. Onhan se usean tunnin tarpominen Suokissa 4- ja 2-vuotiaille aika kova paikka ja molemmat nukkuivatkin sitten paluumatkalla. Veli on onneksi pitkä ja vahva, joten jaksoi kantaa yhtä aikaa molempia. Suokissa oli älyttömästi lapsiperheitä (ja osaan näköjään oli perheenlisäystäkin tulossa). Oli hauska kokea itsensä myös sosiaalisesti hyväksytyksi, kun ilmeisesti mua luultiin usein lasten äidiksi. Siis ihan erilaisia katseita jne, en ollut koskaan ajatellutkaan asiaa noin. Ja veljeä luultiin mun mieheksi

Heh heh.. Lapset ovat sellaisia, että tykkäävät halata mua, istua vieressä, puristaa kädestä jne, sellaisia läheisiä, vaikka ei niin älyttömän usein nähdäkään. Jos sattuivat mainitsemaan reissulla äitinsä, puhuivat tästä etunimellä.. Mäkin olin illalla ihan kuitti, kuitenkin sitä pitää olla eri tavalla varuillaan, että mihin ne nyt ehtivät jne. Onhan ne mahtavia lapsia, mutta on se omakin aika kyllä ihanaa
Mies on taas studiossa. Tästä tämä meidän arki taas alkaa, että nähdään lyhyesti silloin tällöin.. ( . ) (kesän jälkeinen ulkomuoto) menkat on lusittu. Olivat kyllä äärimmäisen helpot. Vain 2 päivää niukasti verta ja nyt ei enää mitään.. Jihaa, eikä kipujakaan ollut. Tällaisia kiitos useammin, eikä niitä hirveitä mahatuntemuksia enää.