tahdon uuden elämän!

huomasin olevani raskaana ja mietin olisiko abortti edessä.
En haluaisi sitä tehdä,mutta ennestään mulla 2 pientä ja juuri alkanut väsymys helpottamaan ja en usko että yksin jaksaisin alkaa uudelleen ja huomioida lapsiani.Mies on kamala.raivoaa kaikesta ja haukkuu,olisi valmis lähtemään kokonaan meidän elämästä,vaikka sanookin että välittää lapsista vaan minä olen se jonka vuoksi ei halua olla tekemisissä.On uhkaillut turpiinvetämisellä ja antanut vaikutelman ettei ole enää kiinnostunut.jatkuvasti saankuulla kuinka tyhmä olen kaikessa ym.rumakin.Ei hoida lapsia ainoastaan riehuu niiden kanssa ja komentelee kun lapset eivät usko.Ei välitä panostaa jälkikasvuunsa,kun ovat hankalia vaikka hakevat huomiota.On kylmä.Epäilee jatkuvasti että teen kaienlaista selkänsä takana esim,että olen paljastellut tissejäni palstalla,en ole.Mietin teenkö abortin,rv 4.
Aloittaisin uuden elämän,mutta en tiedä miten se onnistuu.
Ei ole yhtäkään ystävää.Ei sukulaista.lasten isä täyspaska.

 

miten muut ovat selvinneet eteenpäin tämmöisestä?

 

Jospas ottaisit yhteyttä vaikkapa neuvolaan? Jos sieltä apua saisit?

 

miten muut ovat selvinneet eteenpäin tämmöisestä?

 

ootko koskaan kuullu ehkäisystä?

 

:hug:

 

Minäkin neuvoisin ottamaan yhteyttä neuvolaan. Sieltä kautta voit saada keskusteluapua. Voisit jutella vaikka psykologin kanssa miten olisi hyvä toimia sinun tilanteessasi. Yritä hankkia ystäviä, jos se vaan suinkin onnistuu. Elämä tuntuu helpommalta,jos voi jakaa iloja ja suruja ystävän kanssa. Esim. perhekerhoista voi löytää uusia ystäviä, samoin seurakunnan tilaisuuksista.

 

olen sosiaalinen mutta omaan huonon itsetunnon ja on ihmissuhdevaikeuksia.Saatan saada kamuja mutta en osaa säilyttää ystävyyttä,olen niin tylsä.Perhekerhossa olen käynyt ja tuntuu että siellä kaikki ovat niin elämäänsä tyytyväisiä ja löytäneet kavereita enkä tunne mahtuvani joukkoon.
Itsetuntoni rapistunut täysin useiden vuosien suhteessa.Olen yhteydessä neuvolaan.haen keskusteluapua vaan nyt mietityttää raskaus.tekisinkä abortin.Kuka ihme huolii minua enää jos on kolme lasta ennestään.Tuntuu ettei mussa ole muuta hyvää kuin lapset joten kuullostaa kyllä tyhmälle.En usko enää satuprinssiin,miehiin niin pettynyt

 

kuka ylipäätänsä haluaa ystävystyä kanssani kun ihmettelee miksei mulla ole ennestään kavereita.Jotain vikaa mussakin on.Saati että saisin miehen.Olisinpa edes hyvä äiti.

 

Mieti miten lapsillesii on paras. Ne ratkaisut kantaa läpi elämän. Voit aina olla tyytyväinen itseesi, kun tiedät tehneesi kuin lapsillesi on parasta. Ystäviä löytyy kyllä läpi elämän. Ja uusia miehiäkin, jos tarvii ;-)

 

Olen pahoillani puolestasi, ei kenenkään pitäisi kokea tuota. Apua saa jos sitä pyytää ja avun antajia on olemassa. Parhaan avun saat unohtamalla syytökset huonosta itsetunnosta, sinä teet muutoksen elämääsi ja ne auttavat sua jotka sinuun uskovat. Sinun rakkaasi... Mä kirjoitin tän mun ystävälle, mut se toiv. tuo voimia myös sulle...

Nousi tuhkasta tulen lintu, kynsissään tyttö kaunis, niin hento. Näytti tytölle korkeuksista kauniin maan, joka vailla on vertaistaan.
Siellä kaikki on kaunista, ei kukaan toista alista.
Ystävyys ja rakkaus siellä kukoistaa, surun ja murheen pois karkoittaa.
Hiukset mustat tuulessa tulen lailla elää, tyttö tietää, hänen vierellään kuljetaan. Hän ei pelkää enää.

 

Kiitos :flower:
Tuntuu vain epätoivoiselta kun olen useita vuosia ollut suhteessa eikä sairastelustani johtuen ole ystäviäkään siunaantunut,niin pelkään yksinäisyyttä.Yritän hoitaa terveyttäni ja pitää lapsistani huolta,ehkä kolmannen ei ole aika syntyä.Tuntuu pahalta,olen niin pettynyt.lapset menettävät isän ja äiti ilman ystäviä,kait sellaisen saan joskus...

 

Saat varmasti! Voin kertoa että yksinäisyyteen tottuu ajan kanssa jos se sua pelottaa. En tarkoita että se on sinulla vääjäämättä edessä, vaan vain jos niin käy. Nykyisessä suhteessasi voi noin olla. Itse sopeuduin ja mukauduin. Älä sinä tee niin. Lapset ajavat ihmistä eteenpäin ja elämäsi ilo voi olla heissä. Unohda paha elämästäsi ja elä myös itsellesi... :hug: