P
"PaRpaR"
Vieras
Taitaa tulla nyt pitkä, pimeä ja poukkoileva kirjoitus.
Pahoitteluni jo etukäteen.
Laitanpa joitain faktoja tähän eli ite 32v, lapset 3,5 ja 5v. Olen yksinhuoltaja, ollut oikeastaan aina. Lapset ovat isänsä luona toisinaan, ei hirveätä kontaktia ole koskaan pitänyt.
Asutaan omistusasunnossa, jossa omaa rahaa on kiinni n. 40 000.
Käyn töissä, huonopalkkaisessa ja ei kiinnostavassa. Lapset päiväkodissa.
Ja asiaan.
Olen jo vuosia haaveillut jostain muutoksista elämässäni, siis semmosesta "radikaalimmasta" muutoksesta. Ainakin siis mun mittapuun mukaan.
Olen kieputellut, suunnitellut, haaveillut, järkeillyt...Mitä vielä, no miettinyt kaikenlaista.
Tällä hetkellä ja jo pitkän aikaa oikeastaan on ollut 2 ideaa päällimmäisenä.
1. Olisi asunnon myynti, muutto jonnekki maalle päin. Ehkä pienimuotoisen omavaraisuuden parissa eläminen. Lapset jonnekki pieneen kouluun aikanaan.
Okey, suurin ongelma on siellä eläminen.
Eli en ole mikään maatalousihminen tai ainakaan ihme
Ja kädessä nyt jonkun verran kuitenkin pysyy vasara, maalisudit ym.
Eräässä entisessä ammatissa niitä tuli jonkun verran tehtyä.
Ja toisessa ammatissani eli kokin ammatissa niin olen tietty kokkaillu jotain, mutta myös siivonnu hotellia, hoidellu respaa, järkkäilly asiakkaitten menoja ym.
Kiehtos joku esim. B&B pitäminen, maaseutumatkailu, palvelujen tuottaminen ikäihmisille...
Ruuanlaitto, juhlapalvelut ym. Mutta aika hmmm...leppoisalla, maanläheisellä, ihmislähtöisellä tavalla siis.
2. Olisi edelleen siis asunnon myynti, muutto ulkomaille.
Lähinnä kiehtos Kreikka, tutuin tavallaan. Ja toisaalta siellä olis suomalaisa kouluja sitten lapsille.
Toinen varteenotettava vaihtoehto olisi Thaimaa.
Mietinnässä jonkunlainen kahvila/ravintola/kuppila-juttu siellä sitten.
Ja tietenkin aikanaan siihen voisi lisätä muut turistipalvelut sitten.
Ja TIEDÄN, tää on nii haihattelua kaikki.
Ja TIEDÄN, olen sekasin kuin seinäkello.
Ja TIEDÄN, tahdon muutoksen josta olen haaveillut jo vuosikausia.
Olen joskus ottanut asioista selvää ja sitten taas jättänyt homman miettimisen sikseen. Suunnitellut ja miettinyt ja ja ja.
Ja mikä on sitten se ongelma??
No, ei ehkä ainoa, mutta se mikä kaiken suunnittelun aina loppujen lopuksi pysäyttää on se, että
EN HALUA/USKALLA/PYSTY/TAHDO TEHDÄ MITÄÄN YKSIN!!!!!!!
Tarvitsen yhtä hullun ystävän tai mielellään hiukan hullummankin, jonka kanssa asiat voisi yhdessä suunnitella ja toteuttaa(nämä tässähän ovat vain olleet minun pääni tuotoksia, olen avoin kaikille uusille ideoille).
Poikaystäväkin kelpais, mutta ei oo semmosta löytynnä tähän ikään mennessä kuka jaksais seurassani kovin pitkää aikaa.
Ja en tiiä miksi tänne avauduin, mutta avauduinpa kuitenkin.
Saa lytätä, haukkua, nauraa, itkeä tai
sitten voi vaikka huutaa niin lujaa, että kuulen ja haen sinut mukaani yhteiselle loppuelämän matkalle ihanampaan olotilaan!
Mutta nyt olen puhunut, UGH!
Pahoitteluni jo etukäteen.
Laitanpa joitain faktoja tähän eli ite 32v, lapset 3,5 ja 5v. Olen yksinhuoltaja, ollut oikeastaan aina. Lapset ovat isänsä luona toisinaan, ei hirveätä kontaktia ole koskaan pitänyt.
Asutaan omistusasunnossa, jossa omaa rahaa on kiinni n. 40 000.
Käyn töissä, huonopalkkaisessa ja ei kiinnostavassa. Lapset päiväkodissa.
Ja asiaan.
Olen jo vuosia haaveillut jostain muutoksista elämässäni, siis semmosesta "radikaalimmasta" muutoksesta. Ainakin siis mun mittapuun mukaan.
Olen kieputellut, suunnitellut, haaveillut, järkeillyt...Mitä vielä, no miettinyt kaikenlaista.
Tällä hetkellä ja jo pitkän aikaa oikeastaan on ollut 2 ideaa päällimmäisenä.
1. Olisi asunnon myynti, muutto jonnekki maalle päin. Ehkä pienimuotoisen omavaraisuuden parissa eläminen. Lapset jonnekki pieneen kouluun aikanaan.
Okey, suurin ongelma on siellä eläminen.
Eli en ole mikään maatalousihminen tai ainakaan ihme
Ja kädessä nyt jonkun verran kuitenkin pysyy vasara, maalisudit ym.
Eräässä entisessä ammatissa niitä tuli jonkun verran tehtyä.
Ja toisessa ammatissani eli kokin ammatissa niin olen tietty kokkaillu jotain, mutta myös siivonnu hotellia, hoidellu respaa, järkkäilly asiakkaitten menoja ym.
Kiehtos joku esim. B&B pitäminen, maaseutumatkailu, palvelujen tuottaminen ikäihmisille...
Ruuanlaitto, juhlapalvelut ym. Mutta aika hmmm...leppoisalla, maanläheisellä, ihmislähtöisellä tavalla siis.
2. Olisi edelleen siis asunnon myynti, muutto ulkomaille.
Lähinnä kiehtos Kreikka, tutuin tavallaan. Ja toisaalta siellä olis suomalaisa kouluja sitten lapsille.
Toinen varteenotettava vaihtoehto olisi Thaimaa.
Mietinnässä jonkunlainen kahvila/ravintola/kuppila-juttu siellä sitten.
Ja tietenkin aikanaan siihen voisi lisätä muut turistipalvelut sitten.
Ja TIEDÄN, tää on nii haihattelua kaikki.
Ja TIEDÄN, olen sekasin kuin seinäkello.
Ja TIEDÄN, tahdon muutoksen josta olen haaveillut jo vuosikausia.
Olen joskus ottanut asioista selvää ja sitten taas jättänyt homman miettimisen sikseen. Suunnitellut ja miettinyt ja ja ja.
Ja mikä on sitten se ongelma??
No, ei ehkä ainoa, mutta se mikä kaiken suunnittelun aina loppujen lopuksi pysäyttää on se, että
EN HALUA/USKALLA/PYSTY/TAHDO TEHDÄ MITÄÄN YKSIN!!!!!!!
Tarvitsen yhtä hullun ystävän tai mielellään hiukan hullummankin, jonka kanssa asiat voisi yhdessä suunnitella ja toteuttaa(nämä tässähän ovat vain olleet minun pääni tuotoksia, olen avoin kaikille uusille ideoille).
Poikaystäväkin kelpais, mutta ei oo semmosta löytynnä tähän ikään mennessä kuka jaksais seurassani kovin pitkää aikaa.
Ja en tiiä miksi tänne avauduin, mutta avauduinpa kuitenkin.
Saa lytätä, haukkua, nauraa, itkeä tai
sitten voi vaikka huutaa niin lujaa, että kuulen ja haen sinut mukaani yhteiselle loppuelämän matkalle ihanampaan olotilaan!
Mutta nyt olen puhunut, UGH!
