Täh?

[Vaimon sanomiset]

Tyttökaverin kanssa seurusteltu n. viisi vuotta.
Nyt hän on alkanut puhua että ahdistaa, ei tiedä mitä haluaa elämältään, hänellä on masennus ja sitä rataa.
Asiasta on paljon puhuttu, mutta jostain syystä en koskaan saa mitään tolkkua, mitä minun varsinaisesti pitäisi asialle tehdä.
Jos sanon, että ehkä hänen pitää vain itse miettiä mitä tehdä, niin hän suuttuu että enkö välitä ja eikö minua kiinnosta.
Jos taas ehdotan asiaan ratkaisua, esim. että vaihtaisi työpaikkaa tai harrastuksia, niin sekin on väärin.
Hänellä ei tunnu kiinnostavan enää mikään.
kaikenlisäksi hän epäilee jatkuvasti että minulla on toinen nainen. Olen sanonut miljoona kerta, että koittaisi käsittää että mulla on sellainen työ, että en voi kokoajan olla tavoitettavissa, ja joskus menee myöhään.
Mikä neuvoksi, vai pitääkö vain erota, ehkä hän ei enää rakasta minua.

 

[kooma]

Meillä on vähän samankaltaista tilannetta.. Tosin minä olen se naiseläjäinen, joka välillä ahdistuu ja sitten masentuu ym. Poikakaverini yrittää samalla tavalla kuin sinä, keksiä ratkaisuja masennukseeni. Onhan ne järkeviä ehdotuksia, mutta... Ja nuo tyttöystäväsi epäilytkin kuulostaa kovin tutuilta. Henk.koht. masennustani on paremmin helpottanut, kun kaveri on ruvennut ääneensä suunnittelemaan jotain yhteistä tekemistä/tulevaisuutta. Meillä nämä keskustelut menee aina vähän höpöily puolelle (emme oikeasti aio hankkia kengurua), mutta tämmöinen kevyt keskustelu on helpottavaa. Jos jo valmiiksi tuntuu ettei mikään onnistu, ja sitten toinen periaatteessa sanoo että ""Tee jotain"" niin kyllähän se vähän kylmältä tuntuu. Puhukaa puhukaa, ja sittenkin vielä puhukaa. Ei voi vain arvailla mitä toinen ajattelee ja tuntee..

 

[Nova]

Kuulostaa varsin vaativalta suhteelta. Ja kyllä toista pitää rakastaa OIKEASTI,että jaksaa pitää kumppania pinnalla ja kuunnella valitusta. En tiedä jaksaisinko itse. Paljon se vaatisi.

 

[Just-joo]

""...Puhukaa puhukaa, ja sittenkin vielä puhukaa...""

Hyvin harva mies jaksaa jatustaa samasta aiheesta viikko- tai kuukausitolkulla. Mies haluaa etsiä ratkaisuja nopeasti, pistää asiat halki-poikki-ja-pinoon, ja sillä siisti!

Mies etsii ratkaisua - nainen haluaa vain puhua ongelmasta.

 

[Inhorealisti]

Kuinka monta kertaa olenkaan kuunnellut vaimoni valitusta, kun maailma potkii paahan. Yritin etsia ratkaisua ongelmiin huonoin tuloksin, ylensa vaimoni vain suuttui.

Sitten katsoin, kuinka han keskustelee ystaviensa kanssa. Toinen purkaa harmistustaan ja toinen vain nyokyttelee ja toistelee mmm, mmm. Olenkin tullut siihen johtopaatokseen, ettei nainen halua ratkaista ongelmia, vaan saada myotatuntoa.

 

[....]

Hmmm. Kyllä naisetkin haluaa ratkaisuja ongelmiin, mutta oikeasti ei auta, jos ne ratkaisut tulee ulkoapäin, jonkun sanomana. Ne pitää itse oivaltaa ja sisäistää. Siksi toinen ei voi auttaa kun kuuntelemalla ja lohduttamalla. Voi neuvojakin antaa, mutta sillon pitää katsoa oikea tilanne, että toinen on vastaanottavainen niitä kohtaan.

 

[mies]

Ongelmat ovat:
1) se haluaa naimisiin;
2) se haluaa lapsia ja perheen.

Sinun pitää luvata ja toteuttaa nuo. Sitten se on hetken onnellinen, kunnes masentaa se, että et osallistu perheen arkeen. Et voi voittaa.

 

[luulotoimistosta terve]

Jos sillä on oikeasti joku mielenterveysongelma? Mulla on masennusta ja käytökseni on samankaltaista. Vittumaista ja jahkailevaa.

 

[kooma]

Olet oikeassa. Miehet ei halua keskustella. Ainakaan kauan, ja samasta aiheesta. Enkä minä kyllä tarkota tolla puhumisella välttämättä mitään Dr Phil-psykologis-analysoivaa puhki jauhantaa. Kunhan ihmiset yleensä voisivat vapaammin puhua toisilleen. .. niin maailma pelastuis ja silleen...