Täytän huomenna 30v, mitähän mun pitäis elämälläni tehdä? Ehdotuksia tilanteen muuttamiseksi?

Olen siis 30-vuotias yliopisto-opiskelija, valmistunen parin vuoden sisällä ja melkein tavoiteajassa. Opiskelen mukavaa alaa, joka työllistää ja palkkauskin on hyvä. Mulla on ollut alan töitä opintojenkin aikana niin paljon kuin olen jaksanut ja halunnut tehdä. Valmistumisen jälkeenkin on jo työpaikka tiedossa, jos vain haluan paikan ottaa. Eli tällä elämän osa-alueella kaikki varsin hyvin.

Olen seurustellut viisi vuotta nykyisen poikaystäväni kanssa ja kaikki on hyvin. Emme asu yhdessä.

Jotenkin vaan tuntuu, että elämä junnaa paikallaan ja kaikki on puuduttavaa. Opiskeluaikakin on mennyt seurustellessa, joten mitään kummoisempaa opiskelijaelämää sinkkurientoineen ei ole ollut. Toki olen käynyt bileissä ja reissuilla, mutta en kovin usein. Vaihtoon lähtö ei kiinnosta, ehkä joskus voisin ajatella työskenteleväni ulkomailla. Harrastuksia on ja voin hyvin. Välillä matkustellaan. Silti jatkuvasti ahdistaa ja tuntuu, että en ole kokenut tarpeeksi kaikkea ja elämä valuu hukkaan. Välillä myös tämä rauhallinen parisuhde, koti, työ -ja harrastuspainotteinen elämäntyyli suorastaan vituttaa ja tekisi mieli huutaa ja karata!

Ehdotuksia ja ideoita, miten voisin kehittää itseäni ja elää täydemmin? Ihan konkreettisiakin esimerkkejä saa heittää.

 

Mitä tekisit? Sinkuksi bailaamaan? Vai kaipaatko mieheltä sitä viimeistä silausta, yhteen asumaan, kosinta ja lapsia?

 

Mitä tekisit? Sinkuksi bailaamaan? Vai kaipaatko mieheltä sitä viimeistä silausta, yhteen asumaan, kosinta ja lapsia?

En välttämättä haluaisi täysin sinkkukaan olla, mutta jonkinlainen ihmissuhdeseikkailu kiehtoo. Toki tajuan, että en voi sellaista saada, vaan on joko seurusteltava tai oltava sinkku. Arvostan kuitenkin suhdettani ja poikaystäväni on oikein hyvä ja älykäs.

En ole kovin innostunut mistään "viimeisistä silauksista", kuulostaa lähinnä naulalta arkkuun tässä tilanteessa. Tykkään asua yksin toistaiseksi, saa opiskeltuakin helpommin, naimisiinmeno ei ole ikinä ollut varsinaisesti haavelistalla, ehkä joskus jos siihen on joku juridinen peruste. Lapsetkaan eivät nyt oikein innosta.

 

Koti, työ ja parisuhde kunnossa. Jos haluat edetä niin muuttakaa yhteen....
Ei se ole käsittääkseni sinkuillakaan hääviä... Ehkä voisit kokeilla kehittyä henkisesti.... Itse kävin 30 v kriisissäni psykoterapeutilla.

 

Minäkin täytän huomenna 30!

Tekstisi perusteella elät mielestäsi liian turvattua ja tasaisen mukavaa elämää. Tarvitset jotain jännitystä, jotain yllättävää!

 

[QUOTE="Kylli";28307748]Koti, työ ja parisuhde kunnossa. Jos haluat edetä niin muuttakaa yhteen....
Ei se ole käsittääkseni sinkuillakaan hääviä... Ehkä voisit kokeilla kehittyä henkisesti.... Itse kävin 30 v kriisissäni psykoterapeutilla.[/QUOTE]

Ongelma onkin siinä, että lähinnä tekee mieli ottaa takapakkia, kun vanhoillisesti, perinteisesti ja loogisesti ajatellen pitäisi olla nyt niin pirun onnellinen ja seesteinen Enkä mä osaa sanoa, että kaipaanko edes oikeasti mitään liittoja, taloja ja lapsia. Ehkä, ehkä en. Ehkä kuitenkin nyt jotain muuta.

 

Kun tällä palstalla kerran hengaat niin ilmeisesti vauva on mielessä.

 

hmm, ihmettelen vain miksi KAKSPLUSSAN palstalla sitä mietit?? Ei lapsia eikä lapset innosta

 

hmm, ihmettelen vain miksi KAKSPLUSSAN palstalla sitä mietit?? Ei lapsia eikä lapset innosta

Joskus tulin tänne jonkun satunnaisen googlettelun kautta ja jäin koukkuun

Enkä mä sanonut, että ikinä koskaan ei lapset innosta. Nyt ei kiinnosta, tulevaisuudesta en osaa sitten mitään sanoakaan tämän asian suhteen.

 

[QUOTE="haaveilija";28307790]Joskus tulin tänne jonkun satunnaisen googlettelun kautta ja jäin koukkuun

Enkä mä sanonut, että ikinä koskaan ei lapset innosta. Nyt ei kiinnosta, tulevaisuudesta en osaa sitten mitään sanoakaan tämän asian suhteen.[/QUOTE]

No tuota, olet 30 ja jos lapset ei vieläkään innosta, niin voi olla, että se lapseton elämä on sulle paras. Varsinkin kun sanoit, että ihmissuhdeseikkaulut kiinnostaisivat, vaikka miehessäsi mitään vikaa olekaan. Olet ehkä sitoutumiskammoinen ja haluat elää vapaata elämää. Ei siinä mitään väärää ole, mutta todennäköisesti olet ihminen, joka ei tule koskaan hankkimaan lapsia. 40 vuotiaana on jo vähän myöhäistä alkaa ajattelemana perheenperustamista. Jos olet miehenkin kiertoon laittamassa, niin ei sitä miestäkään tosta noin vaan oteta.

Ainoa ongelma tuossa lapsettomassa elämässä on se, että saatat jäädä ulkopuoliseksi, jos kaveripiirissäsi on paljon lapsia haluvia, perheellisiä ihmisiä, jotka ainakin nyt viimeistään alkavat rauhoittua. Oletko onnellinen elämässä pelkästään miehen kanssa kahdestaan? Toisille se sopii, jotkut katuvat sitä myöhemmin.

Mitä haluat elämältäsi? Oletko uraihminen ja haluat pyhittää elämäsi uralle? Oletko matkailu ihminen, haluat lähinnä matkustella, niin paljon kun pystyt. Bileihminen et voi olla loputtomuun. Siihen viimeistään sitten kyllästyy tai sairastuu.

 

[QUOTE="vieras";28307879]No tuota, olet 30 ja jos lapset ei vieläkään innosta, niin voi olla, että se lapseton elämä on sulle paras. Varsinkin kun sanoit, että ihmissuhdeseikkaulut kiinnostaisivat, vaikka miehessäsi mitään vikaa olekaan. Olet ehkä sitoutumiskammoinen ja haluat elää vapaata elämää. Ei siinä mitään väärää ole, mutta todennäköisesti olet ihminen, joka ei tule koskaan hankkimaan lapsia. 40 vuotiaana on jo vähän myöhäistä alkaa ajattelemana perheenperustamista. Jos olet miehenkin kiertoon laittamassa, niin ei sitä miestäkään tosta noin vaan oteta.

Ainoa ongelma tuossa lapsettomassa elämässä on se, että saatat jäädä ulkopuoliseksi, jos kaveripiirissäsi on paljon lapsia haluvia, perheellisiä ihmisiä, jotka ainakin nyt viimeistään alkavat rauhoittua. Oletko onnellinen elämässä pelkästään miehen kanssa kahdestaan? Toisille se sopii, jotkut katuvat sitä myöhemmin.

Mitä haluat elämältäsi? Oletko uraihminen ja haluat pyhittää elämäsi uralle? Oletko matkailu ihminen, haluat lähinnä matkustella, niin paljon kun pystyt. Bileihminen et voi olla loputtomuun. Siihen viimeistään sitten kyllästyy tai sairastuu.[/QUOTE]

Ehkä haluankin joskus lapsia, nyt ei vaan ole vielä niiden aika. Kyllä mulla sellainen ajatus on, että yksi lapsi olisi joskus mukava. Tuskinpa nyt olisin ensimmäinen 35-40v ensisynnyttäjä. Akateemisissa piireissä ihan keskimääräinen ikä. Ja en mä nyt ihan oikeasti ehkä miestäni laittaisi vaihtoon, mieli vain tekisi kokeilla välillä muuta.

Omassa kaveripiirissäni on sekä perheellisiä että perheettömiä. Suurin osa samanikäisistä ystävistä ja kavereista kuitenkin perheettömiä toistaiseksi, mutta haluavat ehkä joskus perheen. Osalla on lapsia, enkä tunne ulkopuolisuutta, ystävyytemme ei perustu lapsiin/lapsettomuuteen muutenkaan.

Olen "haluan vähän kaikkea"-ihminen, kuten varmaan suurin osa. Olisi tylsää ajatella, että elämä pitäisi pyhittää vain yhdelle asialle, kuten uralle, perheelle tai matkustelulle. Kaikkea sopivissa määrin.