Täyskäännös

Kerroin täällä aiemmin mieheni huumeongelmasta, erosta jne. Siitä kuinka rankkaa mulla on ollu olla erossa ja vaikeaa ollu miehellä nousta kuiville. Tilannetta on nyt seurailtu pari kuukautta.

Mies on hakenut apua ja on kuivilla. Sanoi mulle jopa että elämä on nyt helpompaa ja kiitti avusta. Vaikka silloin ainepäissään raivosi mulle kun revin kulissit alas sen vanhempienkin silmien edestä ja paljastin kaikille hänen todellisen tilansa. Nyt on kiitollinen.

Lapset olivat riemuissaan kun isi tuli käymään ja minäki ihan salaaa hymyilin onnesta, tuntu että haluaisin rutistaa kunnolla. Perheen pää oli kotona ja omalla paikallaan. Pitkä prosessi on hänellä vielä edessä tervehtymisessä mutta lupasin että hiljakseen voidaan katsoa jos meidän avioliitto vielä jatkuu.

Totuus on että kaipaan niin helvetisti tuota miestä, mutta sille kaipaukselle en periksi anna, vaan aion pysyä järkevänä ja katsoa kauemmas, ja olla varovainen.

Mies sanoi että minunlaista vaimoa ei voi toista olla, joka ei hylännyt kuitenkaan vaikka niin paljon pahaa mies sai aikaan. Kai voin sitten olla itsestäni ylpeä edes vähän... :saint:
 

Yhteistyössä