Hänenkin nimensä on Tiina. Elämässäni on nyt sitten sekä bestis ystävä Tiina, että kohta toivottavasti vieläkin läheisempi suhde toiseen Tiinaan, jonka toivon muuttuvan pikku hiljaa jopa rakkaudeksi.
Tinder Tiinan sovelluksen profiilikuvassa minua miellytti hänen aito hymynsä eikä hän luetellut mitään tavanomaisia latteuksia "Olen huumorintajuinen, hauska, sporttinen ja sosiaalinen", vaan kertoi olevansa melko tavallinen sukankuluttaja. Hän ei siis yrittänyt ylläpitää mitään missiprofiilia, kuten minusta monien naisten profiilit muistuttavat. Vanhemmanpuoleisetkin naiset yrittävät esittää ikinuoria. Painoin siis sydämenkuvaa, eikä aikaakaan kun hän oli painanut minun profiilin kohdalla. Vai olikohan se toistepäin? Siis hän painoi ensin minun kohdalla ja minä sitten hänen. Joka tapauksessa kun molemmat ovat painaneet toistensa profiileissa sydäntä, pääsee toiselle kirjoittamaan, kun tapahtuu niin sanotusti "match" (so. osuma).
Tapasimme ensimmäistä kertaa keskustakirjasto Oodissa. Kun kävelin Rautatieasemalta päin Oodin lipan alla pääsisäänkäynnille, alkoi minulle ikkunan takaa Oodin kahvilasta vilkuttamaan iloisesti kivan näköinen nainen. Tuo näkymä on piirtynyt verkkokalvomuistiini pysyvästi. Sain aikaiseksi rohkeasti halattua häntä heti ensi treffien aluksi, mutta sitten kun hän kysyi, että olenko käynyt aikaisemmin Oodissa, aloin sanoissani takeltelemaan: "Joo, olen. Kävin kahvilla - eikun en minä täällä ole kahvilla käynyt - mitä minä sekoilen! Kävin kerran Helmin kanssa". Minua jännitti tilanne, mutta tuon alkutakeltelun jälkeen tulimme heti ekoilla treffeillä hyvin juttuun. Keskustelimme lähes kolme tuntia.
Seuraavat treffit olivat kivassa lounasravintolassa. Koska oli tilipäivä lupauduin maksamaan lounaan. Tunnen oloni hyvin vapautuneeksi hänen seurassaan. Lounaan jälkeen kävimme vielä kirjastossa - hän usein hoitaa työasioitaan kirjastosta käsin.
Kolmannenkin kerran kävin katsomassa häntä kirjastossa ohimennen ja sen jälkeen kävimme kahvilla ja juttelimme lisää. Lisäksi olen soitellut hänelle harva se ilta ja hän lähettelee tekstiviestejä. Minulle tässä iässä ja tässä fyysisessä kunnossa parisuhteessa juttelu ja kommunikaatio ovat kenties kaikista tärkeintä.
Hän tietää kaikki huonot puoleni: köyhyyteni, uhkapeliaddiktioni, mielenterveystoipujuuteni ja sairaalloisen liikalihavuuteni ja silti hän hyväksyy minut ja hän ilmaisee sen minulle vakuuttavasti sanoin ja teoin. Se on ensiarvoisen terapeuttista.
Hän joutuu työnsä puolesta käymään usein Ruotsissa ja kysyi minulta txt-viestissä lähtisinkö mukaan Ruotsin matkalle. Ajattelin, että lähden vaikka maailman ääriin hänen seurassaan ja suostuin. Minulle Ruotsin matka oli oikea honeymoon. Hytissä meillä oli hauskaa keskenämme. En muista koska olen nauranut yhtä makeasti kuin höpsötellessämme ja hassutellessamme. Kyllähän me hytissä tietysti myös jo kovasti halasimme ja hyväilimme toisiamme, melkein joka puolelta. Emme sen pidemmälle menneet. Taisin siinä vaihtaa elämäni toisen kerran oikein kunnon kielaripusutkin naisen kanssa.
Hän sanoo etsivänsä ennen kaikkea syliä ja näkee minussa ison nallekarhun, jota hän voi paijata ja joka tarjoaa hänelle sen sylin. Hänelle ei raha merkitse mitään, eikä ole hänen jumalansa. Itse en osaa parempaa matchia itselleni kuvitella. Ja hän siis oli ensimmäinen kenelle aloin kirjoittelemaan. Olen yhden naisen mies ja en toisille alakaan kirjoittelemaan, hyvässä lykyssä ei ole enää tarvetta.
Tinder Tiinan sovelluksen profiilikuvassa minua miellytti hänen aito hymynsä eikä hän luetellut mitään tavanomaisia latteuksia "Olen huumorintajuinen, hauska, sporttinen ja sosiaalinen", vaan kertoi olevansa melko tavallinen sukankuluttaja. Hän ei siis yrittänyt ylläpitää mitään missiprofiilia, kuten minusta monien naisten profiilit muistuttavat. Vanhemmanpuoleisetkin naiset yrittävät esittää ikinuoria. Painoin siis sydämenkuvaa, eikä aikaakaan kun hän oli painanut minun profiilin kohdalla. Vai olikohan se toistepäin? Siis hän painoi ensin minun kohdalla ja minä sitten hänen. Joka tapauksessa kun molemmat ovat painaneet toistensa profiileissa sydäntä, pääsee toiselle kirjoittamaan, kun tapahtuu niin sanotusti "match" (so. osuma).
Tapasimme ensimmäistä kertaa keskustakirjasto Oodissa. Kun kävelin Rautatieasemalta päin Oodin lipan alla pääsisäänkäynnille, alkoi minulle ikkunan takaa Oodin kahvilasta vilkuttamaan iloisesti kivan näköinen nainen. Tuo näkymä on piirtynyt verkkokalvomuistiini pysyvästi. Sain aikaiseksi rohkeasti halattua häntä heti ensi treffien aluksi, mutta sitten kun hän kysyi, että olenko käynyt aikaisemmin Oodissa, aloin sanoissani takeltelemaan: "Joo, olen. Kävin kahvilla - eikun en minä täällä ole kahvilla käynyt - mitä minä sekoilen! Kävin kerran Helmin kanssa". Minua jännitti tilanne, mutta tuon alkutakeltelun jälkeen tulimme heti ekoilla treffeillä hyvin juttuun. Keskustelimme lähes kolme tuntia.
Seuraavat treffit olivat kivassa lounasravintolassa. Koska oli tilipäivä lupauduin maksamaan lounaan. Tunnen oloni hyvin vapautuneeksi hänen seurassaan. Lounaan jälkeen kävimme vielä kirjastossa - hän usein hoitaa työasioitaan kirjastosta käsin.
Kolmannenkin kerran kävin katsomassa häntä kirjastossa ohimennen ja sen jälkeen kävimme kahvilla ja juttelimme lisää. Lisäksi olen soitellut hänelle harva se ilta ja hän lähettelee tekstiviestejä. Minulle tässä iässä ja tässä fyysisessä kunnossa parisuhteessa juttelu ja kommunikaatio ovat kenties kaikista tärkeintä.
Hän tietää kaikki huonot puoleni: köyhyyteni, uhkapeliaddiktioni, mielenterveystoipujuuteni ja sairaalloisen liikalihavuuteni ja silti hän hyväksyy minut ja hän ilmaisee sen minulle vakuuttavasti sanoin ja teoin. Se on ensiarvoisen terapeuttista.
Hän joutuu työnsä puolesta käymään usein Ruotsissa ja kysyi minulta txt-viestissä lähtisinkö mukaan Ruotsin matkalle. Ajattelin, että lähden vaikka maailman ääriin hänen seurassaan ja suostuin. Minulle Ruotsin matka oli oikea honeymoon. Hytissä meillä oli hauskaa keskenämme. En muista koska olen nauranut yhtä makeasti kuin höpsötellessämme ja hassutellessamme. Kyllähän me hytissä tietysti myös jo kovasti halasimme ja hyväilimme toisiamme, melkein joka puolelta. Emme sen pidemmälle menneet. Taisin siinä vaihtaa elämäni toisen kerran oikein kunnon kielaripusutkin naisen kanssa.
Hän sanoo etsivänsä ennen kaikkea syliä ja näkee minussa ison nallekarhun, jota hän voi paijata ja joka tarjoaa hänelle sen sylin. Hänelle ei raha merkitse mitään, eikä ole hänen jumalansa. Itse en osaa parempaa matchia itselleni kuvitella. Ja hän siis oli ensimmäinen kenelle aloin kirjoittelemaan. Olen yhden naisen mies ja en toisille alakaan kirjoittelemaan, hyvässä lykyssä ei ole enää tarvetta.
