Täydellinen äiti..

Ihminen ei voi koskaan olla täydellinen. Mutta jokainen äiti on lapsilleen se paras.

Ei ole. Valitettavasti.

Enkä nyt tarkoita mitään "antaa lapsilleen purkkiruokaa eikä askartele"-äitejä, vaan ihan oikeasti niitä äitejä joiden läsnäolosta on enemmän haittaa kuin hyötyä lapselle. Esimerkiksi aggressiivinen äiti.

 

taas tätä akkojen voihutusta. on huono itsetunto joillakin, kun pitää koittaa miettiä TÄYDELLISTÄ äitiä. paskat. EI MIEHET MIETI IKINÄ, MILLANEN ON TÄYDELLINEN ISÄ. ottakaan oppia saatana.

 

taas tätä akkojen voihutusta. on huono itsetunto joillakin, kun pitää koittaa miettiä TÄYDELLISTÄ äitiä. paskat. EI MIEHET MIETI IKINÄ, MILLANEN ON TÄYDELLINEN ISÄ. ottakaan oppia saatana.

Olipa harvinaisen hyvä vastaus. Kiitos siitä

 

Nykyään tuntuu että ihmisistä moni ei halua pitää arkea "kasassa". Jos on vaimo ja äiti ja töissäkäyvä/opiskelija, sekä tietty kaveri, sukulainen... Niin monilla on hirvee tarve eritellä nämä asiat toisistaan.

"Nyt on aika parisuhteelle". "Nyt otan OMAA AIKAA". "Nyt olen äiti" "En ehdi pitää kavereihin yhteyttä kun mulla on oma perhe" jne

Eikös arki ole nimenomaan sitä että puuhaillaan yhdessä ja rahatilanne edellyttää myös monilta töissäkäyntiä, vähintäänkin jommalle kummalle perheen aikuisista. Kavereita tavataan kun aikataulut sopii yhteen. Siis arkihan pyörii niissä ympyröissä kuin sitä pyörittää.

Hirveästi nykyään korostetaan että "en ole VAIN äiti vaikka minulla on lapsia". No ei tietenkään, kyllä ne samat "muut palat" pysyy (puoliso, työ, koulu, sukulaiset, kaverit... ) siltikin vaikka saa lapsia. Mutta ei myöskään mielestäni mitään palikkaa pysty elämään pelkästään. Edes yhtä päivää.

Otetaan nyt esimerkiksi tuo "parisuhteen hoito". Lapsen mummulaan ja vanhemmat kahdestaan johonkin. No joo, ihan kivaa vaihtelua - myös lapsille ja mummolle, mutta arjestahan se kaikki lähtee. siitä jokapäiväisestä elämästä. Yhteisestä iltapalasta, olohuoneen imuroinnista, aamupuuron keittelystä... Se on arkea!

 

taas tätä akkojen voihutusta. on huono itsetunto joillakin, kun pitää koittaa miettiä TÄYDELLISTÄ äitiä. paskat. EI MIEHET MIETI IKINÄ, MILLANEN ON TÄYDELLINEN ISÄ. ottakaan oppia saatana.

Höpö höpö itsellesi. Itsetunnolla ei tämän pohdinnan kansa ole mitään tekemistä! Ja kyllä ne miehetkin miettii joskus vai millainen juro sulla on nurkissasi?

 

Että te jaksatte tapella näistä asioista...

 

taas tätä akkojen voihutusta. on huono itsetunto joillakin, kun pitää koittaa miettiä TÄYDELLISTÄ äitiä. paskat. EI MIEHET MIETI IKINÄ, MILLANEN ON TÄYDELLINEN ISÄ. ottakaan oppia saatana.

Höpö höpö itsellesi. Itsetunnolla ei tämän pohdinnan kansa ole mitään tekemistä! Ja kyllä ne miehetkin miettii joskus vai millainen juro sulla on nurkissasi?

ei oo mikään juro vaan olemme monta kertaa puhuneet tästä, kun täällä pohsitaan mitä älyvapaimpia asioita. jokainen ihminen on yksilö ja siitä määräytyy hänen vanhemmuutensa, joka on huom vain yksi osa-alue ihmisen elämässä. äitiys EI määrittele minuuttani enkä suostu ikinä ottamaan suorituspaineita. olemme mieheni kanssa omia itsejämme lastemme kanssa ja se saa riittää. aikuisten oikeasti.

 

taas tätä akkojen voihutusta. on huono itsetunto joillakin, kun pitää koittaa miettiä TÄYDELLISTÄ äitiä. paskat. EI MIEHET MIETI IKINÄ, MILLANEN ON TÄYDELLINEN ISÄ. ottakaan oppia saatana.

Höpö höpö itsellesi. Itsetunnolla ei tämän pohdinnan kansa ole mitään tekemistä! Ja kyllä ne miehetkin miettii joskus vai millainen juro sulla on nurkissasi?

ei oo mikään juro vaan olemme monta kertaa puhuneet tästä, kun täällä pohsitaan mitä älyvapaimpia asioita. jokainen ihminen on yksilö ja siitä määräytyy hänen vanhemmuutensa, joka on huom vain yksi osa-alue ihmisen elämässä. äitiys EI määrittele minuuttani enkä suostu ikinä ottamaan suorituspaineita. olemme mieheni kanssa omia itsejämme lastemme kanssa ja se saa riittää. aikuisten oikeasti.

miehet ei ikinä mieti millainen on täydellinen isä <-> olemme monta kertaa puhuneet tästä? Miettimättäkö se miehesi puhuu?

 

höpöhöpö: Itsepä keksit tuon, että äitiys olisi jollain tapaa tekemisissä minuuden kanssa.
Ei nyt ole kyse varsinaisesti "täydellisyydestä", vaan jokaisen elämäntyylistä ja tavasta hoitaa talouttaan ja lapsiaan. Jokaisesti varmasti virheitä löytyy. Äitiydestä on monta määritelmää ja muiden näkemyksiä mielestäni on mielenkiintoista lukea.

 

minä kysyin mieheltäni kerran kun täällä pohdittiin täydellistä äitiä, että miettiikö miehet moista ja ei mieti. joten en mieti pahemmin minäkään. minulla on elämässäni paljon muutakin kuin lapset ja hyvä niin, koska lapset ovat minulla lainassa vain max 20 vee ja sitten maailmalle. en voi siis rakentaa itsetuntoani äitiyden varaan, joten miksi ihmeessä pohtisin, että olenko täydellinen äiti? ei minun tartte sellasta pohtia, se on ajanhukkaa.

 

Äitiys ei ole yhtä kuin itsetunto. Jokainen äiti tuntee varmasti joskus syyllisyyttä jostain tekemättä jättämästään asiasta, mutta sekään ei ole yhtä kuin itsetunto. Rivien välistä voin kyllä lukea, että olet kaukana siitä hyvästä äitiydestä, mikä minulla on mielessäni. Kyllä lapset ja mies ovat minulle niitä rakkaimpia ja tärkeimpiä, enkä ilman niitä voisi elää. Muutakin elämää on, mutta ensin koti sitten muut.

 

Äitiys ei ole yhtä kuin itsetunto. Jokainen äiti tuntee varmasti joskus syyllisyyttä jostain tekemättä jättämästään asiasta, mutta sekään ei ole yhtä kuin itsetunto. Rivien välistä voin kyllä lukea, että olet kaukana siitä hyvästä äitiydestä, mikä minulla on mielessäni. Kyllä lapset ja mies ovat minulle niitä rakkaimpia ja tärkeimpiä, enkä ilman niitä voisi elää. Muutakin elämää on, mutta ensin koti sitten muut.

voivoi, vai että ihan luet minua rivien välistä. kuule, en tiedä, mikä on sinun mittarisi hyvästä tai täydellisestä äidistä, mutta minulle se on yhtä kuin suora palaute lapsiltani. heille kelpaan ja olen hyvä, ja mieheni mielestä kanssa. so, end of this story. menen ottamaan aurinkoa.

 

minä kysyin mieheltäni kerran kun täällä pohdittiin täydellistä äitiä, että miettiikö miehet moista ja ei mieti. joten en mieti pahemmin minäkään. minulla on elämässäni paljon muutakin kuin lapset ja hyvä niin, koska lapset ovat minulla lainassa vain max 20 vee ja sitten maailmalle. en voi siis rakentaa itsetuntoani äitiyden varaan, joten miksi ihmeessä pohtisin, että olenko täydellinen äiti? ei minun tartte sellasta pohtia, se on ajanhukkaa.

ai sun mies kykenee vastaamaan kaikkien miesten puolesta? Meillä ainakin niin outo mies että hyvin useinkin pohtii kuinka voisi olla vieläkin parempi isä ja kuinka saa kasvatettua muksut oikeisiin arvoihin.
Lapset ovat sinun lapsiasi koko loppu elämän ei se vanhemmuus lopu ikinä. Kyllä sitä kantaa vastuuta omasta vanhemmuudestaan sittenkin kun lapset ovat aikuisia; milaisia heistä on tullut minkälaiset eväät maailmaan hän on saanut? Minkälaisen vanhemmuuden olen siirtänyt lastenlapsilleni jne.
Sinäkö ajattelit, että kun lapsi täyttää 20 niin kiitos ja hei!

 

Äitiys ei ole yhtä kuin itsetunto. Jokainen äiti tuntee varmasti joskus syyllisyyttä jostain tekemättä jättämästään asiasta, mutta sekään ei ole yhtä kuin itsetunto. Rivien välistä voin kyllä lukea, että olet kaukana siitä hyvästä äitiydestä, mikä minulla on mielessäni. Kyllä lapset ja mies ovat minulle niitä rakkaimpia ja tärkeimpiä, enkä ilman niitä voisi elää. Muutakin elämää on, mutta ensin koti sitten muut.

voivoi, vai että ihan luet minua rivien välistä. kuule, en tiedä, mikä on sinun mittarisi hyvästä tai täydellisestä äidistä, mutta minulle se on yhtä kuin suora palaute lapsiltani. heille kelpaan ja olen hyvä, ja mieheni mielestä kanssa. so, end of this story. menen ottamaan aurinkoa.

Totuushan on, että lapsien mielestä oma äiti on aina se paras äiti. Ei heillä ole kokemuksia paremmasta tai huonommasta. Jopa se, että äiti on joka viikonloppu viihteellä on normaalia. Ei tiedetä, että naapurissa tehdään muutakin kuin kärsitään krapulaa. Sori, karkee esimerkki, mutta näin on. Kyllähän se kuitenkin mieltä nostaa, kun lapsiltaan kehuja saa.

 

Aloitetaan sieltä alusta:

Ei ole hankkinut tuplarattaita, vaikka sisarukset ovat syntyneet lähekkäin.
Jne...

mikä vika on tuplarattaissa? Tuota en ymmärrä.

Tältä palstalta poimittuja oli kaikki kohtani. Tie täydelliseen äitiyteen vaatii uhrauksia, siis asioita ei saa tehdä helpoimman kautta.

 

Sellanen joka toimii tilanteen mukaan, oppii virheistään ja yrittää parhaansa, vaikkei siihen aina kykenekään. Ulkomuoto on täysin irrelevantti tässä tapauksessa.

 

Odottavan äidin on helppo olla täydellinen, syntymän jälkeen voit vain yrittää parhaasi

, sanoi miun äiti

 

Täydellinen äiti on sellainen, joka rakastaa lapsiaan ja tarjoaa perusturvan. Osaa huomioida omat voimavaransa, jotta ei yritä liikaa olla se muiden mittapuiden mukainen täydellinen äiti. Eli osaa olla myös itsekäs...

 

Aloitetaan sieltä alusta:

Ei ole hankkinut tuplarattaita, vaikka sisarukset ovat syntyneet lähekkäin.
Jne...

mikä vika on tuplarattaissa? Tuota en ymmärrä.

Tältä palstalta poimittuja oli kaikki kohtani. Tie täydelliseen äitiyteen vaatii uhrauksia, siis asioita ei saa tehdä helpoimman kautta.

Jos noi kaikki kirjoittamasi kriteerit toteutat, niin Wau olet tosi viitteliäs. Täytinköhän itse yhtäkään? :flower: :xmas:

 

emilyn on täydellinen..se paska tihkuu omahyväisien viestin välistä ku sula voi...ottakee tytöt mallia

 

mun äiti sanoi kans, et kuhan yrittää parhaansa eikä menneitä kaivele. älä käytä energiaa syyllisyydentunteeseen sillä loppujen lopuksi meidän käsissä o hyvin vähän päätös valtaa. elämä se kuljettaa sunkin lasta, eikä siinä voi ku seistä vieressä ja toivoa tehneensää parhaansa sattumaan ei voi vaikuttaa ja elämä kantaa ja aika parantaa.
näillä eväillä äityiteen

 

mun äiti sanoi kans, et kuhan yrittää parhaansa eikä menneitä kaivele. älä käytä energiaa syyllisyydentunteeseen sillä loppujen lopuksi meidän käsissä o hyvin vähän päätös valtaa. elämä se kuljettaa sunkin lasta, eikä siinä voi ku seistä vieressä ja toivoa tehneensää parhaansa sattumaan ei voi vaikuttaa ja elämä kantaa ja aika parantaa.
näillä eväillä äityiteen

Siinä lyhkäisyydessään sellainen ohjeistus äitiyteen, minkä voisin melkein seinälle laittaa. :heart:

 

En ainakaan minä

 

Tälläset ketjut on aivan turhia. Vaikka ei minua nämä haittaakkaan. Jokainen äiti kyllä itse sisimmissään tietää onko hyvä äiti. Täydellinen ei tarvitse olla kenenkään, en edes tiedä onko täydellistä äitiä olemassakaan. Jos on niin millainen se olisi? Riittää, että on hyvä äiti lapsilleen. Hyvä äiti: tasapainoinen, rakastaa kaikkia lapsiaan tasapuolisesti, rakastaa ja kunnioittaa aviomiestään, haluaa parasta perheelleen, haluaa tehdä ruokaa, leipoa, siivota, käyttää pari kertaa päivässä lapsiaan leikkipuistossa, keksii kivaa yhdessä tekemistä, kannustaa lapsiaan hyviin asioihin, on hyväsydäminen, oikeudenmukainen ja tajuinen, raitis, savuton ja rehellinen. Ei tarvitse olla kaunis tai muotitietoinen.

 

Minä en osaa askarrella, toisinaan meillä syödään eineksiä, meikkaan ja pidän huolta ulkonäöstäni, kotiäitinä en viihtynyt kuin vuoden, meillä ei yleensä ole kovin siistiä, käyn toisinaan baarissa, mulla on joka viikko 2 kertaa oma harrastus, telkkaa meillä katsellaan jonkun verran yms yms... Mutta silti olen omalle lapselle täydellinen äiti.