pettynyt
Mä oon niin pettynyt ja väsynyt kaikkeen ettei oo tosikaan.
Meillä on perhe, 3 lasta (10v,5v ja 1v). Hoidan kotona kahta pienempää ja lisäksi munulla on siinä 3 hoitolasta eli perhepäivähoitajan hommia teen.
Omaa aikaa on vessassa käynnin verran, ja silloinkin pienin huutaa oven takana.. alan olla niin jumalattoman kypsä tähän tilanteeseen että en enää tiedä mitä teen.
Me ei osata mieheni kanssa puhua mistään vakavammista asioista, se on heti jotain "turhan päiväistä lässytystä" jos yritän jotain sanoa. Itsekään en ole mikään hyvä puhumaan asioista, mutta mies on vielä huonompi. tai sitten suuttuu ja alkaa huutamaan jotain, ja mykkäkoululla mennään viikko.
Tässä tökkii nyt siis se , että minä olen se joka hoitaa kotihommat, kaupassa käynnit, lasten hoidon yms. Saattaa ottaa 5-vuotiaan mukaan ulos (niinhän pääsee helpoimmalla) Pienintä ei milloinkaan. Ei vaihda vaippaa, ei syötä pienintä ei mitään. Kattoo kyllä sisällä perään, jos 1v roikkuu lahkeessa esim. ruokaa laittaessa.
Mies käy töissä, ja maksaa tietty suurimman osan meidän kuluista. Minäkin olen palkkatyössä, vaikkakin kotona.
Oikeuttaako se että mies maksaa lainat, vakuutukset yms. olemaan osallistumatta mihinkään yhteisiin hommiin?
Mulla on ollut vähän sellanen asenne, että en ala asiasta naukumaan, vaan aikuisen ihmisen pitäs tajuta jotain itsekin. Katon vain montut auki, kun kassi heitetään olalle ja lähdetään esim. salille.
Nuorin on valvottanut öitä pitkään, ja mulla on aamulla nousu kun hoitolapset tulevat 6.00. Viikonloppuisin saan nukkua ehkä vähän pidempään, nuorimmat lapset heräävät n klo 7, ja usein on takan resuinen yö, kiitos 1 vuotiaan.
Miten mulla on tuollainen keskenkasvuinen poika (vaikka ikää jo on) miehenä. Hermot sillä menee heti kun on vähän aikaa lasten kanssa.
Itse olen saanut luopua kaikista omista menoista, täähän on nyt tätä, kun on pieniä. mutta miten saan tuon ukonkin jotain tajuamaan. En tiedä, joku kaunis päivä mulla vain on mitta täynnä ja muutan kai pois.
Joka ikinen viikonloppu mies jää nukkuman, minä menen lasten kanssa aamuhommiin. Oli sitten takana minulla minkälainen yö hyvänsä. Saattaa vielä esim. la illlalla ihmetellä miten en jää kattomaan hänen kanssaan elokuvaa (joka kestää kahteen...)
Voi elämän kevät
:'(
Mitä minä teen?
Meillä on perhe, 3 lasta (10v,5v ja 1v). Hoidan kotona kahta pienempää ja lisäksi munulla on siinä 3 hoitolasta eli perhepäivähoitajan hommia teen.
Omaa aikaa on vessassa käynnin verran, ja silloinkin pienin huutaa oven takana.. alan olla niin jumalattoman kypsä tähän tilanteeseen että en enää tiedä mitä teen.
Me ei osata mieheni kanssa puhua mistään vakavammista asioista, se on heti jotain "turhan päiväistä lässytystä" jos yritän jotain sanoa. Itsekään en ole mikään hyvä puhumaan asioista, mutta mies on vielä huonompi. tai sitten suuttuu ja alkaa huutamaan jotain, ja mykkäkoululla mennään viikko.
Tässä tökkii nyt siis se , että minä olen se joka hoitaa kotihommat, kaupassa käynnit, lasten hoidon yms. Saattaa ottaa 5-vuotiaan mukaan ulos (niinhän pääsee helpoimmalla) Pienintä ei milloinkaan. Ei vaihda vaippaa, ei syötä pienintä ei mitään. Kattoo kyllä sisällä perään, jos 1v roikkuu lahkeessa esim. ruokaa laittaessa.
Mies käy töissä, ja maksaa tietty suurimman osan meidän kuluista. Minäkin olen palkkatyössä, vaikkakin kotona.
Oikeuttaako se että mies maksaa lainat, vakuutukset yms. olemaan osallistumatta mihinkään yhteisiin hommiin?
Mulla on ollut vähän sellanen asenne, että en ala asiasta naukumaan, vaan aikuisen ihmisen pitäs tajuta jotain itsekin. Katon vain montut auki, kun kassi heitetään olalle ja lähdetään esim. salille.
Nuorin on valvottanut öitä pitkään, ja mulla on aamulla nousu kun hoitolapset tulevat 6.00. Viikonloppuisin saan nukkua ehkä vähän pidempään, nuorimmat lapset heräävät n klo 7, ja usein on takan resuinen yö, kiitos 1 vuotiaan.
Miten mulla on tuollainen keskenkasvuinen poika (vaikka ikää jo on) miehenä. Hermot sillä menee heti kun on vähän aikaa lasten kanssa.
Itse olen saanut luopua kaikista omista menoista, täähän on nyt tätä, kun on pieniä. mutta miten saan tuon ukonkin jotain tajuamaan. En tiedä, joku kaunis päivä mulla vain on mitta täynnä ja muutan kai pois.
Joka ikinen viikonloppu mies jää nukkuman, minä menen lasten kanssa aamuhommiin. Oli sitten takana minulla minkälainen yö hyvänsä. Saattaa vielä esim. la illlalla ihmetellä miten en jää kattomaan hänen kanssaan elokuvaa (joka kestää kahteen...)
Voi elämän kevät
:'(
Mitä minä teen?