tätäkö tää elämä on?

Mä oon niin pettynyt ja väsynyt kaikkeen ettei oo tosikaan.
Meillä on perhe, 3 lasta (10v,5v ja 1v). Hoidan kotona kahta pienempää ja lisäksi munulla on siinä 3 hoitolasta eli perhepäivähoitajan hommia teen.
Omaa aikaa on vessassa käynnin verran, ja silloinkin pienin huutaa oven takana.. alan olla niin jumalattoman kypsä tähän tilanteeseen että en enää tiedä mitä teen.

Me ei osata mieheni kanssa puhua mistään vakavammista asioista, se on heti jotain "turhan päiväistä lässytystä" jos yritän jotain sanoa. Itsekään en ole mikään hyvä puhumaan asioista, mutta mies on vielä huonompi. tai sitten suuttuu ja alkaa huutamaan jotain, ja mykkäkoululla mennään viikko.

Tässä tökkii nyt siis se , että minä olen se joka hoitaa kotihommat, kaupassa käynnit, lasten hoidon yms. Saattaa ottaa 5-vuotiaan mukaan ulos (niinhän pääsee helpoimmalla) Pienintä ei milloinkaan. Ei vaihda vaippaa, ei syötä pienintä ei mitään. Kattoo kyllä sisällä perään, jos 1v roikkuu lahkeessa esim. ruokaa laittaessa.

Mies käy töissä, ja maksaa tietty suurimman osan meidän kuluista. Minäkin olen palkkatyössä, vaikkakin kotona.

Oikeuttaako se että mies maksaa lainat, vakuutukset yms. olemaan osallistumatta mihinkään yhteisiin hommiin?

Mulla on ollut vähän sellanen asenne, että en ala asiasta naukumaan, vaan aikuisen ihmisen pitäs tajuta jotain itsekin. Katon vain montut auki, kun kassi heitetään olalle ja lähdetään esim. salille.

Nuorin on valvottanut öitä pitkään, ja mulla on aamulla nousu kun hoitolapset tulevat 6.00. Viikonloppuisin saan nukkua ehkä vähän pidempään, nuorimmat lapset heräävät n klo 7, ja usein on takan resuinen yö, kiitos 1 vuotiaan.

Miten mulla on tuollainen keskenkasvuinen poika (vaikka ikää jo on) miehenä. Hermot sillä menee heti kun on vähän aikaa lasten kanssa.

Itse olen saanut luopua kaikista omista menoista, täähän on nyt tätä, kun on pieniä. mutta miten saan tuon ukonkin jotain tajuamaan. En tiedä, joku kaunis päivä mulla vain on mitta täynnä ja muutan kai pois.

Joka ikinen viikonloppu mies jää nukkuman, minä menen lasten kanssa aamuhommiin. Oli sitten takana minulla minkälainen yö hyvänsä. Saattaa vielä esim. la illlalla ihmetellä miten en jää kattomaan hänen kanssaan elokuvaa (joka kestää kahteen...)

Voi elämän kevät
:'(

Mitä minä teen?

 

:\| ei kuulosta hyvältä, ei ollenkaan. Miehesi pitäisi yhtälailla osallistua lastenhoitoon, onhan ne hänenkin, yhdessä olette tehneet ne tähän maailmaan. Mitä jos tuo puhuminen teettää vaikeuksia, kirjoittaisit kirjeen missä kertoisit kaiken, miltä sinusta tuntuu ym. Kyllähän sen miehen pitää herätä jo, ettei tuollainen peli vetele. Sinun pitäisi saada edes toinen päivä viikonloppuna nukkua niin pitkään kuin haluat, ethän sinäkään muteen loputtomiin jaksa univelkoinesi :/
Olisi hyvä jos voisitte toimia yhdessä perheenne hyväksi, yhdessä hoitaa vapaa-aikana lapset tasapuolisesti. Lähteekö mies mihinkään toimintaan mukaan, esim.pulkkamäkeen? Vuorotellen hoitaa pienimmän syötöt ja vaipanvaihdot. Nyt pitäisi olla kyllä suuren muutoksen paikka miehelläsi, edes pikkuhiljaa parempaan. Ota sinä viikonloppu vapaata, lähde jonnekkin tyttöporukalla, mene yökylään nukkumaan. Mies saa hoitaa sillä välin teidän taloutta, hänenkin tajuta ettei se niin helppoa ole yksin. Ja ihan hyvällä omallatunnolla voit mennä, olet kyllä mielestäni ansainnut omaa aikaa =)
Toivottavasti saisit taottua jotain järkeä miehesi päähän, ei tuollaisesta tule mitään pidemmän päälle, voi tulla päivä että sinä palat loppuun eikä voimavarat yksinkertaisesti riitä yksin enää, toivottavasti sinne saakka ei tarvitse mennä. Parempaa kevättä teille :flower:

 

ja ps. alat sinäkin harrastamaan, kyllä sen miehen pitää silloin hoitaa lapsia kun sinulla menoja. Tasapainoa kotielämälle, jaksat paremmin sitä arkea pyörittään kun pääset jossain käymään viikolla. Ei se ole miehesi yksinoikeus, ei todellakaan!

 

Tuohan oli kuin meiltä..
Kriisi on syvimmillään taas kerran täällä, olin just aamupäivällä ajelemassa ja miettimässä miten tämä kaikki meni tällaseksi.
Meillä on vielää tuohon alotukseen lisäksi se että mies on paljon koneella, pelaa ja harrastaa.Hullua olla mustasukkanen tietokoneelle mutta totta!!Tai siis olen raivona ajasta jonka hän käyttää koneella se on pois perhe-elämästä.
Olen nimennyt tämän miehen sinkkuvaiheeksi avioelossa, menossa neljäs vaihe ja taitaa olla nyt liikaa, en jaksa enään tätä.
Puhuminen on kovin yksipuolista varsinkin kun toinen vastaa alotuksiin että minä vaan v...ttuilen hänelle.
Eri vaihtoehdot pyörii mielessä..
Voisin antaa hänen maistaa omaa käytössoppaansa mutta mitä lapset ajattelee jos äitikin on kuin ilmaa heidän suhteensa??
En tiiä.. :\|

 

Voi jestas! Muuta neuvoa en oikein osaa antaa kuin että ota asia puheeksi. Varmasti et ole narisija jos niin teet! Voimia sinulle :hug:

 

Kyllähän tuos on aivan liikaa kuormaa yhyrelle naiselle \|O
Miehes on KERTAKAIKKIAAN P A K K O alaata osallistumahan perheen töihin...ei siinä oo vaihtoehtoja \|O \|O \|O \|O

Jos isäksi on ryhtyny,niin ei voi tuollalailla elää prkle :kieh:

En yleensä halua vertaalla eri perheiren elämää,mutta teirän tapaus on kestämätöön...eikö muka äijä itte oo älynny :headwall:

 

Ihan itse olet tilanteen valitettavasti aiheuttanut.Mies ei osaa lukea ajatuksiasi, avaa hyvä ihminen suusi ja kerro tunteistasi ja ilmaise omat mielipiteesi!Yhdessä te olette perheen perustaneet, Yhdessä siitä pitää vastuu kantaa!Ehdottaisin parisuhde- tai/ja perheterapiaa.Meillä auttoi.Meidän jääkaapin ovessa on kotityölistat ja säännöt jotka olemme yhdessä laatineet.Minä hoidan pyykit, mies tiskit yms.Minä hoidan ja ruokin lapset luonnollisesti kun mies on töissä, kun hän tulee kotiin, siirtyy se hänen vastuulleen, jolloin minulla on aikaa tehdä ruokaa ja pestä pyykkiä yms.Jos toinen haluaa levätä hetken ja juoda kupin kahvia kysytään toiselta asiallisesti sopiiko se nyt vai onko joku homma kesken.Minun ei enää tarvitse kesken pyykkirumban ravata keittiöön tarkistamaan onko pojat ja kissat ruokittu, tiskit tiskattu yms. ja se helpottaa meidän kaikkien elämää.

 

Kiitos teille asiallisista vastauksista :flower:

Joku kirjoitti että mies ei ole mikään ajatustenlukija...No kyllähän sitä melko tollo pitää olla jos vain kattelee kaikessa rauhassa kun toinen raataa niska limassa hommia päivät pitkät ja sitten yöt valvoskelee lapsen kanssa. Kyllä aikuisen miehen pitää jotain tajuta sanomattakin.

Jos ajattelisin asian toisinpäin, en ehkä ihan käyttäytyisi noin jos olisin mies.

Eipä siinä mitään, suunsa kun aukaisee niin "#&%£$!*" tai "jauhan paskaa", joten riita on valmis ja mykkäkoulua on edessä. Se todettiin eilen kun annoin ryöpyn tulla itkun kanssa ulos.

Minä olen sisukas ihminen ja olen tottunut ison lapsikatraan esikoisena melko pienestä asti tekemään kotihommia ja hoitamaan pienempiä. Ihan turhista en marise, mutta nyt tuntuu vain että alkaa tulla seinä vastaan ja täyty vain todeta että "supernaiseltakin" alkaa tosissaan voimavarat loppua. Tämä ei missään nimessä voi jatkua näin. Mutta koska mies ei ole valmis keskustelemaan, se tuli eilen selväksi, en tosiaankaan tiedä mitä tehdä.

Näköjään miehen mielestä niin kauan menee hyvin kun minä vain raadan ja pidän suuni kiinni. Minun raatamiseni on kai hänelle tässä vuosien saatossa tullut itsestään selvyydeksi. Toinen voi maata vaikkapa sohvalla ja kattella tv:tä ja toinen painaa hommia ja on kiukkuinen kuin ampiainen. Nytkin mies kattoo tv:tä ja minä olen tässä koneella vain ja ainoastaan siksi kun yritän samaan aikaan saada 1 vuotiaan nukkumaan. Hän nukahtaa mukavasti kun äiti on huoneessa läsnä vaikka en häneen kiinnitäkään huomiota. Kun kuopus on nukahtanut, on edessä vielä monen monta hommaa. Aamuksi pitää lelut kerätä, tiskikone laittaa pälle, pyykit on koneessa yms yms.

Ja mitä tekee mies? No kattoo telkkaria tietysti \|O

Sori muuten kun tulee tosi paljon kirjotusvirheitä, mutta kun ei jaksa oikein paneutua tähän, naputtelee vain mitä mieleen juolahtaa.

Se voi olla tää on meillä nyt lopun alkua :'(

 

kyllä mä antaisin ultimatumin =) ei tuu homma muuttuun itestään eikä kovin hyvältä näytä jos mies on sitä mieltä että jauhat psskaa kun itket täällä palstoilla ku pyörii,ei tietenkään voi täysin tietää toisten elämästä,olisi mielenkiintoista lukea mitä miehesi ajattelee...meillä kaatui miehen kanssa jo kerran liitto siihen että tunsin olevanii kuin huonekalu,kodinkone ja lastenhoitaja enkä ihminen ollenkaan.mies on onneksi yrittänyt parantaa tapojaan,tuntuu et joiltain puuttuu täysin kyky ajatella toisten tunteita,ne täytyy rautalangasta vääntää! voimia sinulle,päädyit mihin tahansa ratkaisuun :hug:

 

Surullista kuulla, että empatia sympatia puuttuu tai se ei johda tekoihin. Teet aivan liikaa perheesi eteen yksin eikä sinun todellakaan tuota tarvitse kestää.

Ensinnäkin haluan sanoa yhden asian meidän miesten puolustukseksi vaikka varmaan se saakin sinut kiehumaan. Monesti saattaa käydä niin että mies ja nainen ottaa perheessään turhan selkeän roolijaon käyttöön ja se voi johtaa juuri tähän että miehestä on ihan ok kun hän käy töissä ja hoitaa taloutta siltä osin eikä koe huonoa omatuntoa kun nainen tekee ympäripyöreää päivää. Väärinhän se on toki kuitenkin.

Koitan luoda vähän positiivista mieltä ja ehdotankin että et ajattele asiaa lopun alkuna vaan paremman tulevaisuuden alkuna. Ota rauhallinen ja asiallinen lähestymistapa kun ilmoitat miehellesi, että et enää jaksa yksin hoitaa lapsikatrasta. Vältä suuttumista, huutamista ja syyllistämistä vaikka kuinka tekisi mieli näpäyttää ja anna näin miehesi ymmärtää että kysyt suoraan välittääkö hän sinusta vai ei ja loppuuko kaikki tähän vai alkaako onnellinen yhteiselo.

Jos vähääkään sinusta vielä välittää valitsee varmasti miehesi yhteisen tulevaisuuden ja alkaa ymmärtämään sinua. Älä kuitenkaan tee nii että sysäät kaiken heti miehelle vaan koita aloittaa tekemään yhdessä näitä kodinaskareita vaikka kuinka tekisi mieli näyttää ja mennä sohvalle katsomaan telkkaria kun mies vaihtaa vaippaa..

Voimia :flower:

 

Rautaiselle mimmille ystävänpäivähali :hug: ja paljon voimia! Tee elämästäsi sellainen kun sen tahdot olevan =)

 

kirje on hyvä vaihtoehto, on toiminut paristi meillä. Mutta ylivoimainen käänteentekijä meidän suhteessa oli uhkailu, valitettavasti. Se kuitenkin toimi. Meillä tilanne oli myös tuo perinteinen: minä tein kaikki kotihommat, hoidin lapsen jne. Mies oli koneella, kävi harrastuksissa ja löhösi sohvalla.
Sanoin vaan tyynesti että nyt ukko, lähet muualle asumaan tai minä lähen pojan kanssa. Ei ole mitään järkeä olla yhdessä kun mies tappaa kaiken rakkauden omalla käytöksellään. Noh, mies vollasi pari päivää ja pyysi hieman aikaa vielä olla kotona. Myönnyin ja sille tielle jäin. Mutta asiat todella muuttuivat kun mies tajusi että olen tosissani, en enää vain tyydy tyhjältä kaikuvaan nalkuttamiseen vaan olin valmis etsimään onnea muualta.

 

Olikohan kirjoituksesi kuitenkin minun?
Samanlaista meillä paitsi, että mies auttaa kyllä välillä kaupassa käynneissä.
Hirveää on koittaa olla itse reipas ja masentumatta työtaakaan alle kun toinen vain makaa ja naamakin on aina niin vihanen.

Koitettu on hyvällä ja pahalla. Jääkaapin ovessa on työlista pölyyntymässä vuosien takaa. Rauhallisesti keskustelu on mun juttu, mutta siitäkin mies tekee lopun jollain tosi ilkeillä väläytyksillä ja lopulta suuttuu itse mulle. Oon saanu kuulla, että mussa on jotain vikaa ja en vaan osaa kun valitan etten kykene selviämään kaikesta yksin. Jos itken, että oloni on arvoton koska mies on valmis ajamaan minut aivan loppuun kuulen vain "länkyti länkyti!".
Viikonloppuna sain kyllikseni kun tajusin etten uskalla koskea edes kaukosäätimeen vaikka mies tuijottaa tietokonetta. Ryhdistäydyin ja vaihdoin kanavaa. Mies tietenkin suutui, että anna olla urheilulla. Koitin sanoa että et oo kattonu varmaan pariin tuntiin televisioon päinkään, mutta ei! Suutuksissani sanoin miestä sovinistisiaksi johon mies totes "pitäisköhän sua vetää taas pari kertaa turpaan".

Eli jos haluan päiväni pilata voin kysyä apua koska petyn kuitenkin vastauksees ja tajuan miten ilkeän ihmisen kanssa elän ja jos alan vaatia tasa-arvoa voin näemmä saada turpaankin. Siksi kai harvemmin ja harvemmin nykyään pyydän apua tai koitan keskustella näistä "epäkohdista" suhteessamme. Jonkinverran mies ehkä on pelästynyt kun olen jonkin verran uhkaillut lähdöllä koska on nyt muutaman kerran tyhjentänyt pesukoneen..en kuitenkaan jaksa vielä innostua.

Niin ja jokainen on oman onnensa seppä! Kuultu on varsinkin niiltä joilla menee suhteellisen hyvin. Vanhempana koen olevani myös lasteni onnen seppä. En ole yhdessä vain lasten takia, mutta jos eroaisimme vanhempi lapsemme kärsisi tilanteesta todella paljon. En nyt jaksa selittää, mutta ero ei taida nyt onnistua vuosiin.

Eli tälläistä tämä. Jos jollain on tarjota poppaskonsteja niin haluaisin minäkin kuulla. :ashamed:

 

\

Olikohan kirjoituksesi kuitenkin minun?
Samanlaista meillä paitsi, että mies auttaa kyllä välillä kaupassa käynneissä.
Hirveää on koittaa olla itse reipas ja masentumatta työtaakaan alle kun toinen vain makaa ja naamakin on aina niin vihanen.

Koitettu on hyvällä ja pahalla. Jääkaapin ovessa on työlista pölyyntymässä vuosien takaa. Rauhallisesti keskustelu on mun juttu, mutta siitäkin mies tekee lopun jollain tosi ilkeillä väläytyksillä ja lopulta suuttuu itse mulle. Oon saanu kuulla, että mussa on jotain vikaa ja en vaan osaa kun valitan etten kykene selviämään kaikesta yksin. Jos itken, että oloni on arvoton koska mies on valmis ajamaan minut aivan loppuun kuulen vain "länkyti länkyti!".
Viikonloppuna sain kyllikseni kun tajusin etten uskalla koskea edes kaukosäätimeen vaikka mies tuijottaa tietokonetta. Ryhdistäydyin ja vaihdoin kanavaa. Mies tietenkin suutui, että anna olla urheilulla. Koitin sanoa että et oo kattonu varmaan pariin tuntiin televisioon päinkään, mutta ei! Suutuksissani sanoin miestä sovinistisiaksi johon mies totes "pitäisköhän sua vetää taas pari kertaa turpaan".

Eli jos haluan päiväni pilata voin kysyä apua koska petyn kuitenkin vastauksees ja tajuan miten ilkeän ihmisen kanssa elän ja jos alan vaatia tasa-arvoa voin näemmä saada turpaankin. Siksi kai harvemmin ja harvemmin nykyään pyydän apua tai koitan keskustella näistä "epäkohdista" suhteessamme. Jonkinverran mies ehkä on pelästynyt kun olen jonkin verran uhkaillut lähdöllä koska on nyt muutaman kerran tyhjentänyt pesukoneen..en kuitenkaan jaksa vielä innostua.

Niin ja jokainen on oman onnensa seppä! Kuultu on varsinkin niiltä joilla menee suhteellisen hyvin. Vanhempana koen olevani myös lasteni onnen seppä. En ole yhdessä vain lasten takia, mutta jos eroaisimme vanhempi lapsemme kärsisi tilanteesta todella paljon. En nyt jaksa selittää, mutta ero ei taida nyt onnistua vuosiin.

Eli tälläistä tämä. Jos jollain on tarjota poppaskonsteja niin haluaisin minäkin kuulla. :ashamed:

lähde!!!!!!!!!!!!!!!
itse olen on/off suhteen lapsi, ja olen monet kerrat toivonut että vanhmpani eroaisivat. Ei ole lapselle hyväksi katsella vanhempien suhdetta jossa mies on niskan päällä koko ajan. Sellaisen kuvanko haluat antaa lapsillesi?? jos vanhin lapsesi on kiintynyt kovasti isään, anna hänen jäädä isänsä kanssa asumaan!

 

\

\

Olikohan kirjoituksesi kuitenkin minun?
Samanlaista meillä paitsi, että mies auttaa kyllä välillä kaupassa käynneissä.
Hirveää on koittaa olla itse reipas ja masentumatta työtaakaan alle kun toinen vain makaa ja naamakin on aina niin vihanen.

Koitettu on hyvällä ja pahalla. Jääkaapin ovessa on työlista pölyyntymässä vuosien takaa. Rauhallisesti keskustelu on mun juttu, mutta siitäkin mies tekee lopun jollain tosi ilkeillä väläytyksillä ja lopulta suuttuu itse mulle. Oon saanu kuulla, että mussa on jotain vikaa ja en vaan osaa kun valitan etten kykene selviämään kaikesta yksin. Jos itken, että oloni on arvoton koska mies on valmis ajamaan minut aivan loppuun kuulen vain "länkyti länkyti!".
Viikonloppuna sain kyllikseni kun tajusin etten uskalla koskea edes kaukosäätimeen vaikka mies tuijottaa tietokonetta. Ryhdistäydyin ja vaihdoin kanavaa. Mies tietenkin suutui, että anna olla urheilulla. Koitin sanoa että et oo kattonu varmaan pariin tuntiin televisioon päinkään, mutta ei! Suutuksissani sanoin miestä sovinistisiaksi johon mies totes "pitäisköhän sua vetää taas pari kertaa turpaan".

Eli jos haluan päiväni pilata voin kysyä apua koska petyn kuitenkin vastauksees ja tajuan miten ilkeän ihmisen kanssa elän ja jos alan vaatia tasa-arvoa voin näemmä saada turpaankin. Siksi kai harvemmin ja harvemmin nykyään pyydän apua tai koitan keskustella näistä "epäkohdista" suhteessamme. Jonkinverran mies ehkä on pelästynyt kun olen jonkin verran uhkaillut lähdöllä koska on nyt muutaman kerran tyhjentänyt pesukoneen..en kuitenkaan jaksa vielä innostua.

Niin ja jokainen on oman onnensa seppä! Kuultu on varsinkin niiltä joilla menee suhteellisen hyvin. Vanhempana koen olevani myös lasteni onnen seppä. En ole yhdessä vain lasten takia, mutta jos eroaisimme vanhempi lapsemme kärsisi tilanteesta todella paljon. En nyt jaksa selittää, mutta ero ei taida nyt onnistua vuosiin.

Eli tälläistä tämä. Jos jollain on tarjota poppaskonsteja niin haluaisin minäkin kuulla. :ashamed:

lähde!!!!!!!!!!!!!!!
itse olen on/off suhteen lapsi, ja olen monet kerrat toivonut että vanhmpani eroaisivat. Ei ole lapselle hyväksi katsella vanhempien suhdetta jossa mies on niskan päällä koko ajan. Sellaisen kuvanko haluat antaa lapsillesi?? jos vanhin lapsesi on kiintynyt kovasti isään, anna hänen jäädä isänsä kanssa asumaan!

Ei ole kysymys lapsen kiintymyksestä. Tosi monimutkainen juttu.
Lapsi on niin sanottu erityislapsi ja lisäksi on psyykeongelmia. Koulunvaihto saattaisi romahduttaa kaiken tähän mennessä kasaan riivityn tasapainon. Sitä ei suositellut lääkärikään. Lisäksi kaikki ystävät sun muut mikä on lapsen jaksamisen perusta.
Vuokra-asuntoja ei alueella ole ja myytävätkin niin hinnoissaan.
Nykyisestä asunnosta voisin miehen kyetä muuten lunastamaan, mutta asunnon arvo on noussut niin etten voisi maksaa puolia mahdollisesta myyntivoitosta.
Joten odottelen, että lapsen tila parantuu tai asuntojen hinnat romahtaa!

Ei voi muuta sanoa kun ELÄMÄ ON! Välillä en tiedä itkeä vai nauraa!

 

Nyt ollaan siinä pisteessä, että mykkäkoululla mennään. Molemmat ovat kuin toinen olisi ilmaa.

Tekstarin pistin kun mies oli töissä että voitasko puhua asioista. Vastausta ei ole tullut, mies tuli töistä ja käytäytyy kuin mitään viestiä ei olisi koskaan tullutkaan. Pallo on nyt hänellä mielestäni.

Rakastan kyllä miestäni ja yhteiseloa on takana liki 20 vuotta (ollaan 35 v) Vaikea olisi kuvitella yhtäkkiä kaiken loppuvan.

Mitään parisuhdeterapiaa on ihan turha edes mainita hänelle, tiedän että tuollainen perusjuntti ei sinne lähtisi eikä suostuisi.

Pitkä on minulla ollut pinna mutta ei näköjän loputtomiin riitä kuitenkaan.

Katsotaan nyt mitä tästä tulee. Viesitn laitoin ja nyt odotan että miehen puolelta tapahtuisi jotain. En ole edes parhaalle kaverille puhunut mitään tilanteesta, joten ihanaa kun olen teille saanut purkaa ja itkeä tihrustaa

 

törkeetä! Pitäishän miehes ymmärtää ettei siitä oo kellekkään hyötyä jos ihan piippuun väsyt...!Koitappa saada mies tajuamaan,että sinäkin oot aikuinen ihminen joka tarttee omaa aikaa!Eihän tollasta kukaan jaksa.Ja jos rehellisiä ollaan,niin mä olisin varmaan samassa tilanteessa jo saanu hermoromahduksen... Nyt otat härkää sarvista ja teet asialle jotain!Ennen kun on liian myöhäistä

 

hoh hoh..ikinä en olis tuollaisen miehen kanssa perhettä edes perustanut..vaan ei kai sitä tiedä etukäteen millainen toinen on..meillä mies leikkii lasten kanssa enemmän kuin minä, tekee ruokaa jne samallalailla kuin minä, ei vaadi minulta mitään kotitöiden tekoa silloin kun olen väsynyt. itse vaadin kyllä enemmän itseltäni..viikonloppuisin usein mies siivoaa, minä ja lapset mennään ulos..toki esim. vessan ja pyykin pesu jää melkein aina mulle, mutta kuitenkin mies osallistuu moneen ja se on sille itsestään selvyys!! niin sen pitäisi ollakin. jos ei olisi niin mitä sellaisella miehellä tekee...kyllä myös ystävieni miehet osallistuvat ahkerasti kaikkeen, sehän on herran tähden nykyaikaa!! tietysti jos nainen kuten sinäkin olet kotona töissä, miehen on aika vaikea tajuta sitä työn ja vapaa-ajan eroa..tee nyt selväksi se hänelle äläkä alistu tuollaiseen kohteluun!!

aina olen saanut lisäksi harrastaa, molempien lasten äitiyslomillakin olen käynyt jumpalla/salilla pari kertaa viikossa. minusta se nyt on nykyaikana ihan itsestään selvyys että myös äidillä on oikeutensa, kyllä ne isätkin osaa tehdä muuta kuin seisoa peukalo keskellä kämmentä. kannattaa olla vähän itsekäskin välillä, eikä vajota marttyyriyteen..säilyy parisuhteessakin mielenkiinto kun nainen ei ole mikään tahdoton suorittaja.

 

\

hoh hoh..ikinä en olis tuollaisen miehen kanssa perhettä edes perustanut..vaan ei kai sitä tiedä etukäteen millainen toinen on..meillä mies leikkii lasten kanssa enemmän kuin minä, tekee ruokaa jne samallalailla kuin minä, ei vaadi minulta mitään kotitöiden tekoa silloin kun olen väsynyt. itse vaadin kyllä enemmän itseltäni..viikonloppuisin usein mies siivoaa, minä ja lapset mennään ulos..toki esim. vessan ja pyykin pesu jää melkein aina mulle, mutta kuitenkin mies osallistuu moneen ja se on sille itsestään selvyys!! niin sen pitäisi ollakin. jos ei olisi niin mitä sellaisella miehellä tekee...kyllä myös ystävieni miehet osallistuvat ahkerasti kaikkeen, sehän on herran tähden nykyaikaa!! tietysti jos nainen kuten sinäkin olet kotona töissä, miehen on aika vaikea tajuta sitä työn ja vapaa-ajan eroa..tee nyt selväksi se hänelle äläkä alistu tuollaiseen kohteluun!!

aina olen saanut lisäksi harrastaa, molempien lasten äitiyslomillakin olen käynyt
jumpalla/salilla pari kertaa viikossa. minusta se nyt on nykyaikana ihan itsestään selvyys että myös äidillä on oikeutensa, kyllä ne isätkin osaa tehdä muuta kuin seisoa peukalo keskellä kämmentä. kannattaa olla vähän itsekäskin välillä, eikä vajota marttyyriyteen..säilyy parisuhteessakin mielenkiinto kun nainen ei ole mikään tahdoton suorittaja.

Kiva kun muistit kertoa.....


Minä kyllä ymmärrän hyvin alkuperäistä kirjoittajaa, hän on hyvin sitoutunut perheeseensä ja haluaa pitää kiinni yhteisestä kodista ja miehestäkin ja toivoo, että asiat korjaantuisivat ja on yrittänytkin. Toisaalta hän ymmärtää realiteetit, ei ole niin helppoa lähteä taloudellisistakaan syistä ja lisäksi on lapsen terveys kyseessä. Kaikki eivät näe asioita niin, että ero vaan heti jollei asiat miellytä. Minusta on viisasta ja vastuuntuntoista vähän katsoa ja miettiä, antaa asioille aikaa. Mutta onhan se hirveän turhauttavaa ja nöyryyttävää, kun ei saa toiselta mitään vastakaikua yrityksilleen. Mieskin ehkä laskee sen varaan, että ei tarvitse yhtään panostaa parisuhteeseen, mutta onhan se törkeää puolison laiminlyöntiä. Pahempaakin joskus kuin vähän reippaammanpuoleinen riitely.

 

\

\

hoh hoh..ikinä en olis tuollaisen miehen kanssa perhettä edes perustanut..vaan ei kai sitä tiedä etukäteen millainen toinen on..meillä mies leikkii lasten kanssa enemmän kuin minä, tekee ruokaa jne samallalailla kuin minä, ei vaadi minulta mitään kotitöiden tekoa silloin kun olen väsynyt. itse vaadin kyllä enemmän itseltäni..viikonloppuisin usein mies siivoaa, minä ja lapset mennään ulos..toki esim. vessan ja pyykin pesu jää melkein aina mulle, mutta kuitenkin mies osallistuu moneen ja se on sille itsestään selvyys!! niin sen pitäisi ollakin. jos ei olisi niin mitä sellaisella miehellä tekee...kyllä myös ystävieni miehet osallistuvat ahkerasti kaikkeen, sehän on herran tähden nykyaikaa!! tietysti jos nainen kuten sinäkin olet kotona töissä, miehen on aika vaikea tajuta sitä työn ja vapaa-ajan eroa..tee nyt selväksi se hänelle äläkä alistu tuollaiseen kohteluun!!

aina olen saanut lisäksi harrastaa, molempien lasten äitiyslomillakin olen käynyt
jumpalla/salilla pari kertaa viikossa. minusta se nyt on nykyaikana ihan itsestään selvyys että myös äidillä on oikeutensa, kyllä ne isätkin osaa tehdä muuta kuin seisoa peukalo keskellä kämmentä. kannattaa olla vähän itsekäskin välillä, eikä vajota marttyyriyteen..säilyy parisuhteessakin mielenkiinto kun nainen ei ole mikään tahdoton suorittaja.

Kiva kun muistit kertoa.....


Minä kyllä ymmärrän hyvin alkuperäistä kirjoittajaa, hän on hyvin sitoutunut perheeseensä ja haluaa pitää kiinni yhteisestä kodista ja miehestäkin ja toivoo, että asiat korjaantuisivat ja on yrittänytkin. Toisaalta hän ymmärtää realiteetit, ei ole niin helppoa lähteä taloudellisistakaan syistä ja lisäksi on lapsen terveys kyseessä. Kaikki eivät näe asioita niin, että ero vaan heti jollei asiat miellytä. Minusta on viisasta ja vastuuntuntoista vähän katsoa ja miettiä, antaa asioille aikaa. Mutta onhan se hirveän turhauttavaa ja nöyryyttävää, kun ei saa toiselta mitään vastakaikua yrityksilleen. Mieskin ehkä laskee sen varaan, että ei tarvitse yhtään panostaa parisuhteeseen, mutta onhan se törkeää puolison laiminlyöntiä. Pahempaakin joskus kuin vähän reippaammanpuoleinen riitely.

Hei! Nyt täytyy sen verran korjata, että meillä on kyllä ihan 3 tervettä lasta. Ihmettelin kommenttia "lapsen terveys on kyseessä". Senkin voin vielä sanoa, että taloudellisesti kyllä pärjäisin vaikka lähtisinkin.

 

Syypää ilmoittautuu! :wave:
Edellinen kirjoittaja sekoitti minun kirjoituksen sinun kirjoituksiin.
kirjoittelin tuossa edellä, että meillä on kotona melko samankaltainen tilanne ja sairas lapsi jne..

Jaksamisia sinulle!
Meillä tilanne jatkuu miehen osalta niinkuin kaikki olis tooosi hyvin (niin kuin sillä onkin), mutta itsellä on sellainen olo, että rakkaus vaan syöpyy hiljaa pois...
Itse ajattelin vielä yhtä radikaalia keinoa koettaa. Seuraavan kerran kun lähdetään sukuloimaan kerron miehen äidille hieman meidän koti tilanteesta vaikka saunassa rauhassa(jos mies katsoo lasta että pääsen saunaan). Anoppi tykkää meikäläisestä niin paljon, että varmaan alkaa "kasvattaa" miestä. Siinä on vaan omat riskinsä, että joko siitä on jotain apua tai sitten mies suuttuu minulle lopullisesti ja saattaa mennä vielä välit äitiinsäkin.

Olisiko teille tälläisestä julmuudesta apua?

 

\

Syypää ilmoittautuu! :wave:
Edellinen kirjoittaja sekoitti minun kirjoituksen sinun kirjoituksiin.
kirjoittelin tuossa edellä, että meillä on kotona melko samankaltainen tilanne ja sairas lapsi jne..

Jaksamisia sinulle!
Meillä tilanne jatkuu miehen osalta niinkuin kaikki olis tooosi hyvin (niin kuin sillä onkin), mutta itsellä on sellainen olo, että rakkaus vaan syöpyy hiljaa pois...
Itse ajattelin vielä yhtä radikaalia keinoa koettaa. Seuraavan kerran kun lähdetään sukuloimaan kerron miehen äidille hieman meidän koti tilanteesta vaikka saunassa rauhassa(jos mies katsoo lasta että pääsen saunaan). Anoppi tykkää meikäläisestä niin paljon, että varmaan alkaa "kasvattaa" miestä. Siinä on vaan omat riskinsä, että joko siitä on jotain apua tai sitten mies suuttuu minulle lopullisesti ja saattaa mennä vielä välit äitiinsäkin.

Olisiko teille tälläisestä julmuudesta apua?

Tietämättä sen enempää teidän lapsenne sairauden laadusta.

Mutta jos kotitilanne on kauhean tulehtunut ja ilmapiiri negatiivinen, onko sekään psyykkisesti sairaalle lapselle turvallinen kasvuympäristö? Lapsethan vaistoavat vanhempiensa mielialat ja reagoivat niihin.

Niin, pitemmällä tähtäimellä ajatellen, onko poismuutto täysin mahdotonta?
Miten sinun vireystilasi vaikuttaisi lapseen?

Toi anoppijuttu on taatusti kokeilemisen arvoinen ja tässä tilanteessa kaikki keinot on enemmän kuin sallittuja.

Voimia toivotellen!


:flower: :flower:

 

\

\

Syypää ilmoittautuu! :wave:
Edellinen kirjoittaja sekoitti minun kirjoituksen sinun kirjoituksiin.
kirjoittelin tuossa edellä, että meillä on kotona melko samankaltainen tilanne ja sairas lapsi jne..

Jaksamisia sinulle!
Meillä tilanne jatkuu miehen osalta niinkuin kaikki olis tooosi hyvin (niin kuin sillä onkin), mutta itsellä on sellainen olo, että rakkaus vaan syöpyy hiljaa pois...
Itse ajattelin vielä yhtä radikaalia keinoa koettaa. Seuraavan kerran kun lähdetään sukuloimaan kerron miehen äidille hieman meidän koti tilanteesta vaikka saunassa rauhassa(jos mies katsoo lasta että pääsen saunaan). Anoppi tykkää meikäläisestä niin paljon, että varmaan alkaa "kasvattaa" miestä. Siinä on vaan omat riskinsä, että joko siitä on jotain apua tai sitten mies suuttuu minulle lopullisesti ja saattaa mennä vielä välit äitiinsäkin.

Olisiko teille tälläisestä julmuudesta apua?

Tietämättä sen enempää teidän lapsenne sairauden laadusta.

Mutta jos kotitilanne on kauhean tulehtunut ja ilmapiiri negatiivinen, onko sekään psyykkisesti sairaalle lapselle turvallinen kasvuympäristö? Lapsethan vaistoavat vanhempiensa mielialat ja reagoivat niihin.

Niin, pitemmällä tähtäimellä ajatellen, onko poismuutto täysin mahdotonta?
Miten sinun vireystilasi vaikuttaisi lapseen?

Toi anoppijuttu on taatusti kokeilemisen arvoinen ja tässä tilanteessa kaikki keinot on enemmän kuin sallittuja.

Voimia toivotellen!


:flower: :flower:

meillä ei taida tuo anoppijuttu toimia, koska hän on aika itsekeskeinen ihminen Luulen että jos menisin jotain puhumaan, hän olisi heti "karvat pystyssä" puolustamassa poikaansa
Eli minä olisin se kaiken pahan alku ja juuri..

Mykkäkoulu jatkuu muuten, tämä on jo melko lapsellista touhua.

Olen odottanut miehen puolelta seuraavaa siirtoa, mutta ilmeisesti sitä ei tule. Mun tekisi niin jo mieli kömpiä kainaloon illalla :ashamed:

 

Mykkäkoulu jatkuu muuten, tämä on jo melko lapsellista touhua.

Olen odottanut miehen puolelta seuraavaa siirtoa, mutta ilmeisesti sitä ei tule. Mun tekisi niin jo mieli kömpiä kainaloon illalla :ashamed:
[/quote]


..onko teillä ennen mykkäkoulua ollut jotain riitaa??? Onko jotain ikävää tapahtunut vai onko tilanne vain luisunut tuohon mykkyyteen?
Ei kai sitä auta odotella että mies avautuisi...voisithan vain kertoa miltä susta tuntuu.Ehkä miehen mielessä on kaikki ok, eikä hän esim. ymmärrä mitä häneltä odotetaan.Vai ajatteletko että kuviossa on mukana kolmas pyörä???
Jos hän ei osaa puhua niin ehkä hän osaisi kuunnella!? :hug:

 

Mulla vain "kilahti" viikonloppuna tämä ylikuormitus. Itkun ja huudon kanssa tein selväksi että tämä ei voi jatkua näin! En jaksa enää kauan.
Sen jälkeen ei olla puhuttu toisillemme mitään.

Eli niin kauan oli "kaikki hyvin" ennen kuin minulla tuli mitta täyteen..
Siis miehen mielestä oli, mutta minun ei.

Eki hän tietää mistä kiikastaa, mutta yhtään ei osallistu mihinkään yhtään enempää kuin ennekään. Oikeastaan vielä vähemmän nyt kun on minulle suuttunut.

KOskaan ennen ei olla oltu näin kauan puhumatta toisillemme!
Pitääköhän mun alkaa kattomaan vuokra-asuntoja, vai mitä teen?

Ei tässä ole mitään kolmatta pyörää, olen siitä melkein satavarma. Tai eihän sitä kai nykyään voi enää mistää olla varma