Tätä palstaa lukiessa tulee olo, että päivähoitoon päässeet lapset...

Tuo on muuten totta että päiväkodissa olo opettaa hallitsemaan sosiaalisia tilanteita paremmin, lisäksi kun ryhmä on ollut koossa jo tarhaiässä niin niitä kavereita on jo valmiiksi kun menee kouluun.
Meidän lapsilla on ollut suunnilleen samat tyypit ryhmässään/luokallaan noin kolmen vuoden iästä lähtien. Joku on voinut muuttaa ja joku on tullut tilalle mutta kuitenkin.

Aivan! Mä en voi ymmärtää miten jotkut täällä "pelkäävät" päiväkotia henkeen ja vereen Päiväkodista tehdään jokin aivan kamalan järkyttävä paikka, heh.

Jotkut ovat itse arkoja sosiaalisissa tilanteissa ja siirtävät pelkojaan lapseen sitä enemmän mitä pidempään lapsi on vain äidin kanssa kotona. Lapsellekin on ilo huomata, että kodin ulkopuolinen maailma ei olekaan vain kamala ja pelottava paikka, vaan sieltäkin löytyy turvallisia aikuisia.

Tää on hyvä huomio! En ole ajatellut tätä näin, mutta nyt kun sanoit, taidan ymmärtää tuntemiani fanaattisia kotiäitityyppejä ja lapsia itseensä sitovia äitejä vähän paremmin... Ovat nimittäin järjestään itse sosiaalisesti epävarmoja ja jännittäjiä....

 

Jep päivähoitoon "päässeet" 1 vuotiaat ovat aina etuoikeutettuja :snotty:
blackandwhite :xmas:

 

... ovat kyllä etuoikeutettuja.

Sen verran äitiyteen hurahtaneita ja lapsia itseensä sitovia mammoja täällä pyörii.

Esimerkki: lapsi 3-v ei puhu ja neuvola suosittelee päviäkotia mutta äiti ei millään haluaisi, kun "kotihoito on paras hoito"ja lapsi alkaa varmaan itkeä, kun joutuu olemaan ilman äitiä. Toinen neuvoo, että puolivuotias ei saa olla ilman äitiä, edes isän hoidossa, kahta tuntia kauempaa. Toinen kehuu, että ei ole viiteen vuoteen ollut yli tuntia erossa lapsistaan. Yksi sanoo, että mummo saa hoitaa lasta max 2 tuntia kuussa, muuten äidin on oltava aina lapsen kanssa.

Ja kouluunmeno se sitten onkin kauheaa mammoille. Yhden lapsella ei ollut kavereita. Sitten vaadittiin suureen ääneen välituntivalvojalta pihaleikitystä, jotta kaikki olisivat kavereita. Aiemmin yksi ihmetteli, miksi hänen lapsensa ei koulussa voi syödä tunnin myöhempään kuin muut, koska on kotihoidossa siihen tottunut. Oikeesti!

Minä en ennen palstalle tuloa voinut edes uskoa, että lasten kasvattaminen voi olla NÄIN vaikeaa

 

Tää on hyvä huomio! En ole ajatellut tätä näin, mutta nyt kun sanoit, taidan ymmärtää tuntemiani fanaattisia kotiäitityyppejä ja lapsia itseensä sitovia äitejä vähän paremmin... Ovat nimittäin järjestään itse sosiaalisesti epävarmoja ja jännittäjiä....

Mä en ymmärrä siltikään...meinaan sitä, että nämä sosiaalisesti epävarmat jännittäjät haluavat siirtää samat ongelmat lapsilleen, ja pitävät lapset visusti kotona.
Luulisi, että sitä suuremmalla syyllä hakee lapsille lapsikontakteja ja "reipastaa" heitä, jos itse on erittäin arka ja sosiaalisesti kömpelö, ja on kärsinyt siitä koko elämänsä.

 

Tuo on muuten totta että päiväkodissa olo opettaa hallitsemaan sosiaalisia tilanteita paremmin, lisäksi kun ryhmä on ollut koossa jo tarhaiässä niin niitä kavereita on jo valmiiksi kun menee kouluun.
Meidän lapsilla on ollut suunnilleen samat tyypit ryhmässään/luokallaan noin kolmen vuoden iästä lähtien. Joku on voinut muuttaa ja joku on tullut tilalle mutta kuitenkin.

Aivan! Mä en voi ymmärtää miten jotkut täällä "pelkäävät" päiväkotia henkeen ja vereen Päiväkodista tehdään jokin aivan kamalan järkyttävä paikka, heh.

Jotkut ovat itse arkoja sosiaalisissa tilanteissa ja siirtävät pelkojaan lapseen sitä enemmän mitä pidempään lapsi on vain äidin kanssa kotona. Lapsellekin on ilo huomata, että kodin ulkopuolinen maailma ei olekaan vain kamala ja pelottava paikka, vaan sieltäkin löytyy turvallisia aikuisia.

Tää on hyvä huomio! En ole ajatellut tätä näin, mutta nyt kun sanoit, taidan ymmärtää tuntemiani fanaattisia kotiäitityyppejä ja lapsia itseensä sitovia äitejä vähän paremmin... Ovat nimittäin järjestään itse sosiaalisesti epävarmoja ja jännittäjiä....

se on jännä, että toiset miettivät asian näin. Minä kun vein lapseni päiväkotiin riemusta kiljuen ja heillä on ollut kivaa siellä, vaikka (hui kauhistus ) tyttäreni oli 1v 3kk aloittaessaan. Ovat ymm'rtäneet täysin, että äiti ja isä käyvät töissä ja he käyvät päiväkodissa.

 

Jep päivähoitoon "päässeet" 1 vuotiaat ovat aina etuoikeutettuja :snotty:
blackandwhite :xmas:

Ehkä sen ikäisenä vielä joutuu, mutta viimeistään kolmen ikävuoden jälkeen kyllä mielestäni jo pääsee.

 

Tuo on muuten totta että päiväkodissa olo opettaa hallitsemaan sosiaalisia tilanteita paremmin, lisäksi kun ryhmä on ollut koossa jo tarhaiässä niin niitä kavereita on jo valmiiksi kun menee kouluun.
Meidän lapsilla on ollut suunnilleen samat tyypit ryhmässään/luokallaan noin kolmen vuoden iästä lähtien. Joku on voinut muuttaa ja joku on tullut tilalle mutta kuitenkin.

Aivan! Mä en voi ymmärtää miten jotkut täällä "pelkäävät" päiväkotia henkeen ja vereen Päiväkodista tehdään jokin aivan kamalan järkyttävä paikka, heh.

Jotkut ovat itse arkoja sosiaalisissa tilanteissa ja siirtävät pelkojaan lapseen sitä enemmän mitä pidempään lapsi on vain äidin kanssa kotona. Lapsellekin on ilo huomata, että kodin ulkopuolinen maailma ei olekaan vain kamala ja pelottava paikka, vaan sieltäkin löytyy turvallisia aikuisia.

Tää on hyvä huomio! En ole ajatellut tätä näin, mutta nyt kun sanoit, taidan ymmärtää tuntemiani fanaattisia kotiäitityyppejä ja lapsia itseensä sitovia äitejä vähän paremmin... Ovat nimittäin järjestään itse sosiaalisesti epävarmoja ja jännittäjiä....

se on jännä, että toiset miettivät asian näin. Minä kun vein lapseni päiväkotiin riemusta kiljuen ja heillä on ollut kivaa siellä, vaikka (hui kauhistus ) tyttäreni oli 1v 3kk aloittaessaan. Ovat ymm'rtäneet täysin, että äiti ja isä käyvät töissä ja he käyvät päiväkodissa.

Tarkoitin, että ymmärrän, miksi tuttuni ajattelevat kuten ajattelevat. Että pelot päiväkotia kohtaan (ym. ulkopuolista hoitoa) johtuvat "syvemmistä" asioista kuin vain "kotihoito paras hoito"-ideologiasta, vaikka joissain tapauksissa päivähoitoa jopa esim. neuvolasta suositeltaisiin.

Minun lapseni aloittivat päivähoidon aikoinaan varhain, toinen 1,5v toinen 1,1v ja tosi hyvin on mennyt, vaikka äidin sydäntä kylmäsikin. Tykkäävät olla hoidossa. Ovat iloisia ja sosiaalisia, reippaita ja kyvykkäitä. Mielestäni meillä on erittäin hyvä äiti-lapsi-suhde. Että ei päivähoito niitä ainakaan pilannut ole

 

Tää on hyvä huomio! En ole ajatellut tätä näin, mutta nyt kun sanoit, taidan ymmärtää tuntemiani fanaattisia kotiäitityyppejä ja lapsia itseensä sitovia äitejä vähän paremmin... Ovat nimittäin järjestään itse sosiaalisesti epävarmoja ja jännittäjiä....

Mä en ymmärrä siltikään...meinaan sitä, että nämä sosiaalisesti epävarmat jännittäjät haluavat siirtää samat ongelmat lapsilleen, ja pitävät lapset visusti kotona.
Luulisi, että sitä suuremmalla syyllä hakee lapsille lapsikontakteja ja "reipastaa" heitä, jos itse on erittäin arka ja sosiaalisesti kömpelö, ja on kärsinyt siitä koko elämänsä.

Tuossa on kanssa pointtinsa.

Itse lapsena tykkäsin kovasti tuttujen lasten seurasta, naapureiden ja odottelin aina innolla lapsiperheitä meille kylään. Mutta nuo tutustumiset vieraisiin lapsiin ja ryhmään sopeutumiset vieraan aikuisen johdolla olivat vaikeita. Pikkusisaruksia oli niin ettei päivähoidolle ollut tarvetta ja siksi kokeiltiin kerhoja mutta pian haluasin lopettaa nekin, aina eskeria myöten. Ja äiti suostui tähän, ymmärsi koska itselleenkin oli nuo asiat olleet vaikeita eikä halunnut lapsensa joutuvan "kärsimään" epämiellyttävissä tilanteissa. :/ Ei loppupelissä kuitenkaan mikään hyvä juttu. Vaikka naapureiden ja tuttavaperheiden myötä niitä kavereita oli niin koulunalku olisi varmasti ollut helpompi jos olisi jo aiemmin saanut tottua tuollaiseen ryhmätoimintaan. Ja siis osasin lukea, kirjoittaa, laskea, olin taitava piirtämään, tekemään käsitöitä jne, ainoa kouluaine missä oli jotain ongelmia oli liikunta, mutta tuo sosiaalinen puoli ole se mikä yksistään teki koulunalausta vaikean.

Näillä ajatuksilla olen ollut tyytyväinen kun omat lapset ovat alusta asti viihtyneet päiväkodissa enkä todellakaan haluaisi pitää heitä kotona kouluikään asti.

 

Jep päivähoitoon "päässeet" 1 vuotiaat ovat aina etuoikeutettuja :snotty:
blackandwhite :xmas:

Minkä ikäisenä itse menit hoitoon? Suurin osa meistä 70-luvulla syntyneistä äideistä (luulisin että useimmat täällä ovat sitä ikäluokkaa) ovat aloittaneet hoitotaipaleensa alle puolivuotiaina. Ei kai kauheesti traumoja ole jäänyt...

Tällänen kotiäitisysteemi on tosi nuori asia Suomessa. Lapset oli toki kotona agraariyhteiskunnassa, mutta äiti teki koko ajan talon töitä ja isommat lapset tai piiat hoitivat pienet lapset. Vauraammilla oli hoitajat, jopa imettäjät. On siis itseasiassa aika vähän tietoa siitä,miten paljon "hyvää" pitkä, useita vuosia kestänyt pelkkä kotihoito ja äidin kanssa oleminen tuo lapselle.

 

Tää on hyvä huomio! En ole ajatellut tätä näin, mutta nyt kun sanoit, taidan ymmärtää tuntemiani fanaattisia kotiäitityyppejä ja lapsia itseensä sitovia äitejä vähän paremmin... Ovat nimittäin järjestään itse sosiaalisesti epävarmoja ja jännittäjiä....

Mä en ymmärrä siltikään...meinaan sitä, että nämä sosiaalisesti epävarmat jännittäjät haluavat siirtää samat ongelmat lapsilleen, ja pitävät lapset visusti kotona.
Luulisi, että sitä suuremmalla syyllä hakee lapsille lapsikontakteja ja "reipastaa" heitä, jos itse on erittäin arka ja sosiaalisesti kömpelö, ja on kärsinyt siitä koko elämänsä.

Tuossa on kanssa pointtinsa.

Itse lapsena tykkäsin kovasti tuttujen lasten seurasta, naapureiden ja odottelin aina innolla lapsiperheitä meille kylään. Mutta nuo tutustumiset vieraisiin lapsiin ja ryhmään sopeutumiset vieraan aikuisen johdolla olivat vaikeita. Pikkusisaruksia oli niin ettei päivähoidolle ollut tarvetta ja siksi kokeiltiin kerhoja mutta pian haluasin lopettaa nekin, aina eskeria myöten. Ja äiti suostui tähän, ymmärsi koska itselleenkin oli nuo asiat olleet vaikeita eikä halunnut lapsensa joutuvan "kärsimään" epämiellyttävissä tilanteissa. :/ Ei loppupelissä kuitenkaan mikään hyvä juttu. Vaikka naapureiden ja tuttavaperheiden myötä niitä kavereita oli niin koulunalku olisi varmasti ollut helpompi jos olisi jo aiemmin saanut tottua tuollaiseen ryhmätoimintaan. Ja siis osasin lukea, kirjoittaa, laskea, olin taitava piirtämään, tekemään käsitöitä jne, ainoa kouluaine missä oli jotain ongelmia oli liikunta, mutta tuo sosiaalinen puoli ole se mikä yksistään teki koulunalausta vaikean.

Näillä ajatuksilla olen ollut tyytyväinen kun omat lapset ovat alusta asti viihtyneet päiväkodissa enkä todellakaan haluaisi pitää heitä kotona kouluikään asti.

Samoin mun äiti teki. Koska mua jännitti mennä kerhoon (no totta kai uusi tilanne jänskättää!), niin sitten ei sinne enää menty. Eihän sitä opi luottamaan noihin tilanteisiin ja itseensä, ellei harjoittele! Pelkoja ja epävarmuutta vain pahennetaan välttelemällä tilanteita, jotka ensin jännittävät. Olisi minunkin tietä monella tapaa helpottanut myöhemmin, jos olisi oppinut pienestä pitäen luottamaan itseeni ja muihin aikusiiin ja olemaan ryhmässä.

Monilla "päiväkotia pelkäävillä" äideillä on tosiaan omat pelot taustalla, vaikkeivät itse ehkä tiedostakaan/ tunnustakaan sitä.

 

näinhän se on, pakko olla.

 

Jep päivähoitoon "päässeet" 1 vuotiaat ovat aina etuoikeutettuja :snotty:
blackandwhite :xmas:

Minkä ikäisenä itse menit hoitoon? Suurin osa meistä 70-luvulla syntyneistä äideistä (luulisin että useimmat täällä ovat sitä ikäluokkaa) ovat aloittaneet hoitotaipaleensa alle puolivuotiaina. Ei kai kauheesti traumoja ole jäänyt...

Tällänen kotiäitisysteemi on tosi nuori asia Suomessa. Lapset oli toki kotona agraariyhteiskunnassa, mutta äiti teki koko ajan talon töitä ja isommat lapset tai piiat hoitivat pienet lapset. Vauraammilla oli hoitajat, jopa imettäjät. On siis itseasiassa aika vähän tietoa siitä,miten paljon "hyvää" pitkä, useita vuosia kestänyt pelkkä kotihoito ja äidin kanssa oleminen tuo lapselle.

Tuota 70-luvuilla päiväkotihoito oli vielä melko harvinaista. Ei puhettakaan mistään subjektivisesta päivähoito-oikeudesta. ne vauvat menivät tutuille/mummoille/naapurin tädille/haetulle hoitajalle.
Lasten massahoito päiväkodeissa nykyisessä määrin on jarvinaista eikä senkään vaikutuksista lapsen kehityksene tiedetä.
Jotkut tutkimusket 80- ja 90-luvun alusta eivät paljon kerro, koska hoitoryhmien koot olivat pääsääntöisesti puolta pienempiä.

 

Jep päivähoitoon "päässeet" 1 vuotiaat ovat aina etuoikeutettuja :snotty:
blackandwhite :xmas:

Minkä ikäisenä itse menit hoitoon? Suurin osa meistä 70-luvulla syntyneistä äideistä (luulisin että useimmat täällä ovat sitä ikäluokkaa) ovat aloittaneet hoitotaipaleensa alle puolivuotiaina. Ei kai kauheesti traumoja ole jäänyt...

Tällänen kotiäitisysteemi on tosi nuori asia Suomessa. Lapset oli toki kotona agraariyhteiskunnassa, mutta äiti teki koko ajan talon töitä ja isommat lapset tai piiat hoitivat pienet lapset. Vauraammilla oli hoitajat, jopa imettäjät. On siis itseasiassa aika vähän tietoa siitä,miten paljon "hyvää" pitkä, useita vuosia kestänyt pelkkä kotihoito ja äidin kanssa oleminen tuo lapselle.

Mä menin 5 vuotiaana eskariin, muuten olin kotihoidossa.

Kommenttini lähinnä tarkoitti sitä että aina voi asioita käsitellä mustavalkoisesti.
Oma näkökantani kuitenkin on että kotihoito pienelle lapselle on aina se paras vaihtoehto.

 

Äärilaidat suuntaan ja toiseen, asiassa kuin asiassa aiheuttavat juuri sen, että äipät on tukkanuottasilla neuvomassa toisiaan sen sijaan että jokainen huolehtisi omasta lapsestaan ja antaisivat toisten huolehtia omistaan.

 

Meillä lapset menivät hoitoon kun olivat 3v.9kk ja 2v4kk. En olisi itse halunnut vielä laittaa hoitoon, mut työ/koulu ei olisi onnistunut muuten. Lapset ovat tykänneet olla hoidossa alusta lähtien. ovat saaneet hyviä kavereita, oppineet paljon uusia juttuja, isompi tullut rohkeammaksi ja sosiaalisemmaksi. ovat innoissaan retkistä yms mitä päiväkodissa tehdään. Ei ole harmittanut että menivät päiväkotiin. Pyrin vain itse siihen että lasten ei tarvitsisi olla hoidossa sitä 8 tuntia päivässä vaan n. 5-7 maksimissaan.
Itse olin kotona opettanut molemmat täysin kuivaksi ja huolehtimaan omista tavaroistaan sekä muita perus "hyviä tapoja".

 

Mun lapsi ainakin kyseleekin välillä et koska taas pv.kotiin sillä sehän tapaa siellä kavereitaan,joita ei kotona ole.sillä sisaruksethan on eri asia lapsellekkin kun OMAT kaverit!

 

Tuota 70-luvuilla päiväkotihoito oli vielä melko harvinaista. Ei puhettakaan mistään subjektivisesta päivähoito-oikeudesta. ne vauvat menivät tutuille/mummoille/naapurin tädille/haetulle hoitajalle.
Lasten massahoito päiväkodeissa nykyisessä määrin on jarvinaista eikä senkään vaikutuksista lapsen kehityksene tiedetä.
Jotkut tutkimusket 80- ja 90-luvun alusta eivät paljon kerro, koska hoitoryhmien koot olivat pääsääntöisesti puolta pienempiä.

Ei ollut puhettakaan subjektiivisesta ph-oikeudesta, se on totta.

Siitä johtuen kunnalliset, valvotut päivähoitopaikat olivat vain ns. köyhille, ja keskituloisten lapset olivat hoidossa missä milloinkin. Esimerkiksi ventovieraalla, kaupan ilmoitustaululta löydetyllä tädillä (jolla ei tietenkään ollut ammattitaitoa) kuten allekirjoittanut ja veljensä. Serkkuni oli lastenseimessä, äitini ystävien lapset hoitotädeillä tai tarhassa, juuri kukaan ei ollut sukulaisella hoidossa. 70-luvulla nääs.

 

Olis siis minunkin pitänyt viedä nuo isommat hoitoon, kun olen ollut kuopuksen kanssa kotona.. Niistä tulee nyt varmaan aika onnettomia ihmisiä, kun eivät ole päiväkotiin päässeet. Tai onhan ne olleet vajaa 10 kk. Onneksi elokuussa pääsevät loputkin pois kotoa, kun koulut, eskari ja päiväkotiura alkaa kaikilla.

 

Tärkeintä ei ole hoitomuoto pelkästään, vaan se, mitkä eväät kotoa saa. Vanhempien antamat geenit, kasvatus ja kodin olosuhteet ratkaisevat eniten. Mitä lapsi kokee ja seuraa kotona 20 vuotta.

 

Peesi ap:lle MAHTAVA KIRJOITUS! :flower:

 

Tuota 70-luvuilla päiväkotihoito oli vielä melko harvinaista. Ei puhettakaan mistään subjektivisesta päivähoito-oikeudesta. ne vauvat menivät tutuille/mummoille/naapurin tädille/haetulle hoitajalle.
Lasten massahoito päiväkodeissa nykyisessä määrin on jarvinaista eikä senkään vaikutuksista lapsen kehityksene tiedetä.
Jotkut tutkimusket 80- ja 90-luvun alusta eivät paljon kerro, koska hoitoryhmien koot olivat pääsääntöisesti puolta pienempiä.

Ei ollut puhettakaan subjektiivisesta ph-oikeudesta, se on totta.

Siitä johtuen kunnalliset, valvotut päivähoitopaikat olivat vain ns. köyhille, ja keskituloisten lapset olivat hoidossa missä milloinkin. Esimerkiksi ventovieraalla, kaupan ilmoitustaululta löydetyllä tädillä (jolla ei tietenkään ollut ammattitaitoa) kuten allekirjoittanut ja veljensä. Serkkuni oli lastenseimessä, äitini ystävien lapset hoitotädeillä tai tarhassa, juuri kukaan ei ollut sukulaisella hoidossa. 70-luvulla nääs.

perhepäivähoidossa olivat useimmat.

 

PEESI!!
Välillä ei voi kun päätä puistella että missä säkissä nämä vuosia kotona lahoavat mammat oikein elää lapsiensa kera.
Todella hyvin ilmaisit asian ap!! :flower: :flower: :flower:

 

Palsta on vissii täynnä aika huonoja äitejä jos eivät osaa itse kasvattaa lapsiansa vaa ne pitää viedä päiväkotiin *sosiaalistettavaksi*. Jotkut kuitenkin osaavat tehdä sen ihan itse Joten jos nuo yleistykset vois jättää tekemättä! :xmas:

 

Saman havainnon tehny tällä palstalla... ja juuri nämä kotiäidit yleensä on niitä mustavalko ajattelijoita.