helposti moittivat miten huonosti vanhusta hoidetaan vanhusten talossa, joskus harvoin kiitosta joku sanoo. mutta entäs se kun ne lapset tuo sen vanhuksen, joka ei enää kotona pärjää hoidettavaksi sinne vanhusten taloon. ja unohtavat sen käytännöllisesti sinne. vaikka samalla paikkakunnalla asuis lapsi tai lapsia, niin eipä hekään tahdo käydä katsomassa. menee viikkoja jopa kuukausia, ettei kukaan käy vanhuksen luona. toki onneksi on poikkeuksia. ymmärrän kyllä että on kiire ja työt ja lapset ja niin edelleen mutta kuitenkin. on taas lapsia, jotka käy satojen kilometrien päästä vanhuksen luona kerran kuukaudessa vähintään, jotku taas useammin.
mutta sitten kun se vanhus on jo siinä tilassa, että ei enää ymmärrä, ja loppu on käsillä, niin sitten kyllä tullaan itkemään siihen sängyn vierelle, no hyvä että edes silloin. mutta kyllä sille vanhukselle olis tärkeämpää se, että käytäs sillon, kun hän vielä jaksaa puhua ja vaikka ei jaksais, niin näkee tai kuulee ainakin. että eiköhän välillä katsota myös sinne omaan napaan, ennen kuin arvostellaan kärkkäin sanoin. eli pointti on se, että on hyviä ja huonoja hoitolaitoksia, kuten myös omaisia.
mutta sitten kun se vanhus on jo siinä tilassa, että ei enää ymmärrä, ja loppu on käsillä, niin sitten kyllä tullaan itkemään siihen sängyn vierelle, no hyvä että edes silloin. mutta kyllä sille vanhukselle olis tärkeämpää se, että käytäs sillon, kun hän vielä jaksaa puhua ja vaikka ei jaksais, niin näkee tai kuulee ainakin. että eiköhän välillä katsota myös sinne omaan napaan, ennen kuin arvostellaan kärkkäin sanoin. eli pointti on se, että on hyviä ja huonoja hoitolaitoksia, kuten myös omaisia.