Tässä kaikille yksinhuoltajille:

ISO :flower: ja :hug:

Vielä kun olis sellanen hatunnostohymiö..

Minusta ei OIKEASTI olis ihan helpollan siihen.
Nyt meillä tilanne sellainen, että mies teloi kinttunsa moottoriharrasteessa tosi pahasti. Leikattiin, ja nýt mennään kepeillä kolme kuukautta.
Eli aika autettavissa tuo on.
Kaikki kevään pihahommat, lasten harrastekuskaukset (ei voi ajaa autoo) KAIKKI mun harteilla.
Tänään tein tokavikan peräkärrykuormallisen haravointisälästä ja huomenna pitäisi lähtee ehtooksi tuonne trial-harjotuksiin sälliä kuskaileen (mopo kärrylle-mopo pois kärryiltä..) ja siis oma työpäivä ensin alle (6.30- 16.30)

Että pakko myöntää jotta takki on aikas tyhjä. Ehtoisin sitä suurinpiirtein kaatuu punkkaan entisen iltakupeksimisen sijasta.

Ja miten musta tuntuu että tuo esiteini ja rymysepi koettelee muutenkin paaaljon enemmän nyt äiten hermoja, kun iskä on "vähän vajaa"

Eli minä tässä nyt ja iankaikkisesti nostan hattua jokaiselle katraan yh-äidille joka tällasta hullunmyllyä kaikkine oheistuotteineen jaksaa vuodesta toiseen pyörittää! Mie jo ootan ku kuuta nousevaa heinäkuun loppua, ja sitä kun (JOS..) mies jo sillon pääsee kunnolla tolpilleen ja taas täyspainoiseksi ( ja -päiseksi) osaksi tämän perheen arjen pyörittämistä.

Aamen. :saint:

 

Huoh. Mä ajattelin tätä aloitusta avatessani, että tässä sitä taas mennään, taas sataa potaskaa niskaan moraalittomuudesta ym. mutta täällä olikin tällainen juttu! :heart: KIITOS! :flower: En mä tiedä onko meillä katrasta, mutta kaksi pikkutyttöä kuitenkin..

 

Kiitos!!

Tämä jos mikä opettaa ihmistä. Tosin saa olla välillä tiukkana, ettei katkeruus nosta päätään. Mutta uskoisin, että jokaisessa asia lopussa kiitos seisoo.

Hyvää kesää sinulle ja perheelle!

 

Allekirjoitan ap:n mielipiteen täysin. En pidä itseäni saamattomana mutta usein mietin kuin ihmeessä pärjäisin omineni vaikka on vaan yksi muksu.
Yksinhuoltajat ovat arjen sankareita kärkipäästä.

 

Juu, näin se menee.. muuten, paitsi et mulla (ainakaa) ei ole edes sitä työtä...ja näinollen ei sitä palkkaakaan joten....
Niin ja täällä ei ole yleisiä kulkuneuvoja joten on kuskattava oieesti joka paikkaan ja yleensä samaan aikaan eri suuntaan :attn:

 

Mä myös nostan. Mä oon aina ollut paljon yksin, kun mies on tehnyt reissuhommia, joten arki sujuu kyllä yksinkin. Mutta varsinkin nyt kun esikoinen on tulossa murrosikään ja kuopus pahimmassa uhmassa, niin vaikka mies onkin vain viikonloppuisin kotona, niin saan häneltä niin paljon auktoriteettiapua. Jos ei miestä olisi, mä varmaan antaisin noille kahdelle kaiken periksi, kun en jaksaisi pitää puoliani.

 

Mä myös nostan. Mä oon aina ollut paljon yksin, kun mies on tehnyt reissuhommia, joten arki sujuu kyllä yksinkin. Mutta varsinkin nyt kun esikoinen on tulossa murrosikään ja kuopus pahimmassa uhmassa, niin vaikka mies onkin vain viikonloppuisin kotona, niin saan häneltä niin paljon auktoriteettiapua. Jos ei miestä olisi, mä varmaan antaisin noille kahdelle kaiken periksi, kun en jaksaisi pitää puoliani.

No mä ehkä olen vieläkin surkeempi tässä arjen itekseenpyörittämisessä, että mä EN ole oikeestaan koskaan ollut yksin. Siis lasten kanssa. No, muutamaa vuorokautta pidempään, mikä nyt menee lähinnä "parisuhteenpiristyslomana ..

Ja toisaalta juu, sujuuhan tämä "yksinkin", mutta aivan HELVETIN raskasta on! Meillä kanssa toi esikko tulossa murkkuikään, mikä on ihan hulvattoman riemukasta *jei...* ja kuopus rasavilli ekaluokkalainen hösöttäjä.

Että tällein sen toisen aikuisen työpanoksen arvon vasta tosissaan huomaa, kun se puuttuu.
Enkä mä siis millään lailla sääli saati voivottele yksinhuoltajia, vaan ihan puhtaasti ihailen heidän kykyään pyörittää lapsiperheen arkea itekseen.

 

Huoh. Mä ajattelin tätä aloitusta avatessani, että tässä sitä taas mennään, taas sataa potaskaa niskaan moraalittomuudesta ym. mutta täällä olikin tällainen juttu! :heart: KIITOS! :flower: En mä tiedä onko meillä katrasta, mutta kaksi pikkutyttöä kuitenkin..

No on siinä sulla varmasti kädet täynnä työtä kahden tyttösen kanssa! =)
Aurinkoista tulevaa kesää sinne tyttötriolle!

 

Kiitos!!

Tämä jos mikä opettaa ihmistä. Tosin saa olla välillä tiukkana, ettei katkeruus nosta päätään. Mutta uskoisin, että jokaisessa asia lopussa kiitos seisoo.

Hyvää kesää sinulle ja perheelle!

Älä missään nimessä katkeroideu, älä!
Kun oikein ahistaa, osta itselles kukkapuska ja onnittele peilin edessä itseäsi jokapäiväisestä arjen sankaruudesta!

Oikein ihanaista kesää myös sinne!

 

Allekirjoitan ap:n mielipiteen täysin. En pidä itseäni saamattomana mutta usein mietin kuin ihmeessä pärjäisin omineni vaikka on vaan yksi muksu.
Yksinhuoltajat ovat arjen sankareita kärkipäästä.

Kyllä jämptin on näin! =)

 

Juu, näin se menee.. muuten, paitsi et mulla (ainakaa) ei ole edes sitä työtä...ja näinollen ei sitä palkkaakaan joten....
Niin ja täällä ei ole yleisiä kulkuneuvoja joten on kuskattava oieesti joka paikkaan ja yleensä samaan aikaan eri suuntaan :attn:

Juu aika sama juttu se täällä tuppukylässä on, autolla se on melkeen sinkoiltava, ainakin kaikkiin harrastuskiin joita meidän muksut harrastaa.
Ja tokihan se tähän väliin nyt sitten osui meillä vielä auton huoltokin..Sotkee vielä vähän lisää tätä pakkaa..jee jee.. :/

 

:'( :'( Mä rupeen poraan kun luen teidän kommentteja! IIIIHANIA ihmisiä..

 

:'( :'( Mä rupeen poraan kun luen teidän kommentteja! IIIIHANIA ihmisiä..

Älä ny poraa hei!
Verät nokan kohti kattoo ja vähä röyhistät rintavarustusta. B)

 

Voi miten ihanasti kirjoitettu. Pelastit mun illan. Tosin olen vain yhden leikki-ikäisen lapsen yksinhuoltaja, joten arki on helppoa verrattuna monen lapsen vanhempiin.

Luulin myöskin aloituksesta, että on joku haukkumaviesti.

 

kiitos =) mulla putos viime vuonna kivi sydämeltä kun naapuriasuntoon muutti perhe, jonka isäntä kävi mulle kertomassa ettei mu enää tarvii tuosta lämmityskattilasta huolehtia, se on miesten hommaa ja kun naapurissa asuu mies niin tarvikkeiden ja avun saaminen on helpompaa.. vaikka itse mä edelleen putsaan keittiön putket jne. naapurin mies putsas mun takapihan rännitkin viime vuonna, kun en itse sieltä uskaltanut. etupiha on tasainen, joten siellä ei tikkaille nousu hirvittänyt.

 

Voi miten ihanasti kirjoitettu. Pelastit mun illan. Tosin olen vain yhden leikki-ikäisen lapsen yksinhuoltaja, joten arki on helppoa verrattuna monen lapsen vanhempiin.

Luulin myöskin aloituksesta, että on joku haukkumaviesti.

No yksi tahi useampia, perheesi arkea sinäkin pyörität yksin.
Ihan olet tämän tekstin hatunnoston ansainnut! =)

 

kiitos =) mulla putos viime vuonna kivi sydämeltä kun naapuriasuntoon muutti perhe, jonka isäntä kävi mulle kertomassa ettei mu enää tarvii tuosta lämmityskattilasta huolehtia, se on miesten hommaa ja kun naapurissa asuu mies niin tarvikkeiden ja avun saaminen on helpompaa.. vaikka itse mä edelleen putsaan keittiön putket jne. naapurin mies putsas mun takapihan rännitkin viime vuonna, kun en itse sieltä uskaltanut. etupiha on tasainen, joten siellä ei tikkaille nousu hirvittänyt.

Loistavaa! Olet viisas ja vahva nainen!
Tarjottu apu vastaan vaan, ja kaikki muukin mikä sitä arkea avittaa.