Tärkein syy millä valitsit kumppanisi?

en voi sanoa että olisin valinnut, se vaan käveli, tai itseasiassa ajoi autolla mun eteen ja peli oli sillä selvä. sen vaan tiesi heti että siinä se nyt on se mun mies. viidettä vuotta ollaan yhdessä, tänään kihlauduttiin.

 

en voi sanoa että olisin valinnut, se vaan käveli, tai itseasiassa ajoi autolla mun eteen ja peli oli sillä selvä. sen vaan tiesi heti että siinä se nyt on se mun mies. viidettä vuotta ollaan yhdessä, tänään kihlauduttiin.

Onneks olkoon :flower:

 

en voi sanoa että olisin valinnut, se vaan käveli, tai itseasiassa ajoi autolla mun eteen ja peli oli sillä selvä. sen vaan tiesi heti että siinä se nyt on se mun mies. viidettä vuotta ollaan yhdessä, tänään kihlauduttiin.

Saa kait onnitella :heart:

 

Niin, sen tiesi heti...kuulostaa naivilta (mitä en tod. ole ) mutta eka katse ja sen jälkeen se olikin menoa. Ihastuin energisyyteen, hymyyn, olemukseen, huumorintajuun ja kaikki vain loksahti paikoilleen, samainen tunne oli miehellä..koskaan en ole niin kokonaisvaltaista hyvää oloa tuntenut toisen ihmisen lähellä heti ensi hetkestä

 

kiitos auryn ja adora :flower:

 

Mulla on semmonen tutina, että tämä meidän juttu on suunniteltu hyvin ja huolella "isommissa piireissä", sillä sen verran sähköinen ja täynnä kemiaa oli ensimmäinen tapaaminen meillä molemmilla, että ei ole voinut/kyennyt jättää ns. korttia katsomatta. Ikinäkoskaanmilloinkaan ole mulla - ja myöhemmin ilmeni, ettei miehelläkään - ollut niin totaali- sukat-jalassa-umpisolmussa- tunnetta ja varmuutta samantein, etteikö nyt edessäni seisoisi elämäni suurin rakkaus. Siis hänen mielettömän rauhallinen ja tasapainoinen kokonaisolemuksensa tyrmäs täysin. Ja myöhemmin selvisi, että on myös aivoillaan ajatteleva, tekevä ja tunteva mies. Ja toki se ulkonäkökin on silmäämiellyttävä.

Ja - nyt takana uskomattomat kymmenen vuotta yhdessä kolmen lapsen höystäessä eloamme :heart:.

 

Me olimme ensin kavereita ja pikku hiljaa se toinen alkoi tuntua omalta ihmiseltä. Viiden vuoden tiiviin ystävyyden jälkeen kun ei enää mitään rooleja ole päällä. Siitä se virallinen yhdessäolo sitten pikku hiljaa lähti. Meillä arvo- ja periaatemaailmat ovat samanlaisia, lisäksi urheilu tärkeää molemmille. Ja kyllähän se kumppani silmääkin miellyttää. Nuo nyt muutamia asioita, jotka vaikuttivat yhteen päätymiseemme.

Huvittavaa oli se, että kaverimme olivat jo pitkään pitäneet yhteen päätymistämme itsestään selvänä (kuulin asiasta jälkikäteen), vaikka kaveruusvaiheessa meillä kummallakin oli tyttö-/poikaystävät. Toteamus oli, että vihdoinkin, kun kuulivat seurustelumme alkamisesta.

Meillä nyt tähän mennessä parisuhdetta takana reilut 12 vuotta (josta 9,5v aviossa) ja lapsia kolme.

 

Osuin baarissa samaan aikaan tiskille ja mun miehen viereen. Tilasin juotavaa ja mies totes että aika monta juomaa meinaat juoda kerralla. Hymyilin ja vastasin että iski aivan tajuton jano. Sit vaan sanoin et eivaan kun osa menee mun kavereille ja ulle tulee vaan yks. Koko ilta juteltiin, käytiin tupakalla kaksin ja sovittiin että nähään kahvin merkeissä seuraavana päivänä ja jatketaan juttelua. Seuraavana päivänä nähtiin ja viihdyttiin taas todella hyvin yhdessä. Siitä se lähti. Jälkeen päin mies vaan sano että tunne oli kun ois aina tuntenu mut =) . Sen vaan tiesi et tässä se mun mies on, ennen tota piti kokee vaan todella huono avoliitto. Nyt ollaan kihloissa, asutaan Pirkanmaalla ja esikoinen syntyy maaliskuussa 29.3 :heart: .

 

Käytös miellytti, viihdyin hänen seurassaan, pystyin olemaan oma itseni, voi vaikka pieraista sen korvaan !

 

Mikä tämä Rukoilijasirkka on päättämään voiko miehen ja naisen välillä olla rakkautta? Hän on sitä mieltä ettei voi olla, mutta ei se poista sitä, että joku voi olla toista mieltä. Mikä tekee Rukoilijasirkan tavasta sen ainoan oikean? Miksi ei voisi olla toisin ja Rukoilijasirkka voisi hyväksyä sitä, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla kuin hän?

Ai niin mutta se Rukoilijasirkan narsismi selittääkin aika paljon.

 

Mikä tämä Rukoilijasirkka on päättämään voiko miehen ja naisen välillä olla rakkautta? Hän on sitä mieltä ettei voi olla, mutta ei se poista sitä, että joku voi olla toista mieltä. Mikä tekee Rukoilijasirkan tavasta sen ainoan oikean? Miksi ei voisi olla toisin ja Rukoilijasirkka voisi hyväksyä sitä, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla kuin hän?

Ai niin mutta se Rukoilijasirkan narsismi selittääkin aika paljon.

Taisi vain kertoa oman määritelmänsä rakkaudesta, ei yleistä totuutta.

Miksi toisen ansaittu itsekeskeisyys häiritsee sinua noin paljon? Kenties aito huoli hänen parisuhteen toimivuudesta?

 

rehellinen vastaus: raha, tiesin että tulee tienaamaan ammatissaan riittävän hyvin

rakkaus on tullut ajan myötä

tiedän että kohta sataa palstalla paskaa niskaan

ollan oltu yhdessä jo 20v

 

rehellinen vastaus: raha, tiesin että tulee tienaamaan ammatissaan riittävän hyvin

rakkaus on tullut ajan myötä

tiedän että kohta sataa palstalla paskaa niskaan

ollan oltu yhdessä jo 20v

Iljettävä motiivi!

 

Hän on minun rakas sielunkumppani. Ihminen, jota voi ja pystyy katsomaan ylöspäin. Kunnioittamaan ja rakastamaan. Ja tiedän hänen rakastavan perhettään, minua, meitä.

 

8 vuotta yhdessä. Pitkään tiesin vain komealta ulkonäöltä. Jossain vaiheessa tutustuttiinkin, ja oltiin pitkään ihan kavereita. Ei ole yhtä yksittäistä syytä, mutta jos joku pitää valita koko seurusteluhistorian perusteella, niin älykkyys on aika tärkeä kriteeri. Kolme viimeistä ovat olleet kaikki Mensan jäseniä.

 

Tuo ukko on kyllä mulle " lotossa seitsemän oikein ! " :heart: :heart: