JOS vielä joskus menen naimisiin niin teen kaiken eritavalla. Ei sillä, että katuisin jotain häistäni. Mutta elämästä ei koskaan tiedä... Eli jos jostain syystä mieheni kanssa eroamme menen naimisiin nopeasti enkä odottele vuosia. Niin, että toisen näkeminen ja kosketus saa vielä sydämen kääntymään ympäri ja ihon väreilemään... Paikalla olisi vain ihan läheisimmät, vihkiminen jossain ihanalla rannalla. Kaikki avojaloin, rennosti pukeutuneina. Vihkimisen jälkeen notskilla makkaraa, olutta ja punkkua. Juhla jatkuisi koko ihanan kesäisen yön ja kaikki nukkuisivat rannalla teltassa tai makuupusseissa taivasalla... Paljon laulua, naurua ja yhdessäoloa... Ei mitään jäykkää kärvistelyä sukulaisten seurassa joista ei edes tiedä onko ne miehen vai itsensä sukua. Ah, siinäpä vasta olisi unelmieni häät...