Tänään on paha päivä

ja nyppii asiat, joten tämä on asiatonta pohdintaa. Minua tympii uusioperheasetelmat, niitä on nykyään sukuun ilmestynyt kun se on ajan uusi ilmiö näköjään. Tällainen ydinperhe jää varjoon. Mitäpä meistä. Isovanhemmat ovat innoissaan kun on uusia lapsia suvussa. Niillä uusiolapsillahan on sitten isovanhempia vaikka kuinka jos uudenkin puolison vanhemmat ryhtyy mummuilemaan. No meilläpä ei ole edelleenkään kun ne samaiset vanhemmat isovanhempina ja entistä kiireisimpinä! Tiedän etten saisi edes sanoa tällaista ääneen, mutta sanonpahan vaan kun tämä vaivaa mua!

 

Sano vain...

Ja useinhan se uutuuden huuma laantuu aika nopeasti.

 

No höh :/

 

Onko kyseessä pieniä lapsia ja teillä vanhempi lapsi? Usein tuota kommentointia kuulee ihan tavis suvun sisältäkin, kun pienemmät lapsenlapset vievät isovanhempien kaiken huomion, suvun teinit jäävät vähemmälle.

 

Sun takia ei siis saisi löytää uutta onnea vaan mielummin olla yksin eron jälkeen?

 

pienemmät vie tosiaan isommilta huomiota, mutta uutuudenviehätys kaikkoaa yleensä nopeasti ja olkaa te aktiivisia eli käykää, soitelkaa ja auttakaa. Kyllä se siitä

 

[QUOTE="vieras";24365083]Onko kyseessä pieniä lapsia ja teillä vanhempi lapsi? Usein tuota kommentointia kuulee ihan tavis suvun sisältäkin, kun pienemmät lapsenlapset vievät isovanhempien kaiken huomion, suvun teinit jäävät vähemmälle.[/QUOTE]

Tietenkin pieniä.. ja kaiken lisäksi lähinnä suloisiakin kun nehän on hetken aikaa kammattuina ja laitettuna näytillä. Ei ole tiedossa mitään raivareita tai muuten vaan hermoja raastavaa kiukuttelua, näsäviisastelua tai uhmaa tai teiniangstia. Että voi vanhat ihmiset olla sokeita eikä näe asian kokonaiskuvaa. Tai no näkeehän ne sen, että pitää olla mieliksi omalle lapselleen ja hyväksyä uusi puoliso ja perhe siinä samalla. Minä olen se vanha ämmä joka on ollut kuvioissa ikuisuuden. Ja me ollaan se pari jolle ei koskaan tapahdu mitään. Meidän lapsi on tehnyt kaiken mitä ikinä on keksinyt jo tuohon ikään mennessä.

 

Sun takia ei siis saisi löytää uutta onnea vaan mielummin olla yksin eron jälkeen?

Tuohan se kirjoituksen pointti just olikin. Vai oisko kuitenkin ollut se että lapset jää vaille omien isovanhempien huomiota kun nämä ottavat siipiensä suojaan lapsenlapsipuolet jotka ei edes varsinaisesti ole sukua. Enkä tarkoita nyt sitä että suvun uusia tulokkaita pitäisi syrjiä mutta ei heitä myöskään pidä asettaa arvoasteikossa jo olemassaolevien jälkeläisten edelle.

 

[QUOTE="heh";24365166]Tuohan se kirjoituksen pointti just olikin. Vai oisko kuitenkin ollut se että lapset jää vaille omien isovanhempien huomiota kun nämä ottavat siipiensä suojaan lapsenlapsipuolet jotka ei edes varsinaisesti ole sukua. Enkä tarkoita nyt sitä että suvun uusia tulokkaita pitäisi syrjiä mutta ei heitä myöskään pidä asettaa arvoasteikossa jo olemassaolevien jälkeläisten edelle.[/QUOTE]

Osasit sanoa asian asiallisesti, tuota ajoin takaa. Se vaan on minua nyt noin kuukauden verran nyppinyt ja sanoinpa asian ilmoille. Jospa hiukan helpottais, no tuskin.. mun pitäis sanoa asia asianosaisille, mutten voi kun muutenkin olen liian paha suustani.

 

mun pitäis sanoa asia asianosaisille, mutten voi kun muutenkin olen liian paha suustani.

Jättäisin ehkä kuitenkin sanomatta. Itseäkin kyllä joskus harmittaa omien lasten puolesta kun serkuillansa on isovanhempia jonoksi asti ja omilla vain 2 kappaletta. Ja sitten muistetaan aina kovin suureen ääneen mainostaa kuinka paappa osti nyt lapsille sitä ja tätä ja mummi otti lapset viikoksi hoitoon jne.

 

No uusioperheet ei ole TODELLAKAAN mikään ihanne! Just jätin miehen koska sillä oli lapsia edellisestä liitosta. Minusta ei todellakaan ole äitipuoleksi!
Mikä perhe se on missä vihataan toisten ipanoita?

terveisin, omasta ydinperheestä haaveileva lapseton ex-äitipuoli