vierailija
Mitäpä tuohon toteaisi? Joku lukija voisi heittää hänelle virtuaalipuruluun raadeltavaksi.
Tänään asioin kauppakeskuksessa, jonka käytävällä on koirankoppi.
En ole aiemmin sellaisia huomannut missään.
Ei ole kenenkään kiva kirjoittaa löysin rantein, kun koko ajan pitää varoa kuka ärsyyntyy, ja saanko taas lokaa niskaani.
Paistoin pellillisen raakataikinasta suklaapullia, ja seurasin samalla A-studiota.
Typerää kuvitella, että vaivoin valtion vauvatalkoilla syntyneet lapset jäävät Suomeen veronmaksajiksi. Ei yksikään nainen synnytä lapsia pelastaakseen Suomen valtiontalouden. Lapset ovat vain hetken lahja vanhemmilleen.
Sitten on runsaasti aikaa kupeksia yksin tai yhdessä puolison kanssa, ja saada
muutama palstalle jymähtänyt kirjoittaja hyperventiloimaan jokaisesta lauseestaan. Elämäni on kliffaa sohvaperunana.
Neuvoni Suomen nuorille naisille on: Ottakaa kirjoituksistani oppia.
Siten teillä on eläkeläisinä aina hauskaa kävipä miesjutuissanne syvin tai aukein. Tuo sanonta on edesmenneen äitini omasta päästä. Hän oli mainio kokki eikä omistanut yhtäkään reseptikirjaa. Jos olisin jatkanut hänen perinneruokalinjaa, olisin monta kiloa tuhdimpi.