Tältä tuntuu olla köyhä

Tältä tuntuu olla köyhä – Suomenkuvalehti.fi

Tosi hyvä ja asiallinen juttu. Osui ja upposi.

" Moni uskoo, että köyhyys on tavalla tai toisella itse aiheutettua. Julkinen keskustelu on kovaa ja syyllistävää. Puhutaan tuhlaamisesta, ajattelemattomuudesta, holtittomasta ylivelkaantumisesta, jopa leppoistelusta."

Kuulostipa tutulta, ihan kuin olisi palstaa lukenut...

 

On kyllä tosi osuvasti sanottu! Mutta kyllähän se on tosiasia, että ne, jotka ei ole elämässään mitään tuollaista kokenut tai muutenkaan ei juuri mitään vastoinkäymisiä, niin ne ihmisethän ne on, jotka kaikista suurimpaan ääneen arvostelee muita. Kun elämästään ei koskaan tiedä!! Tilanteita voi tulla todella yllättäen, niin kun on meilläkin tullut, eikä ihan vähän olekaan. Mutta me ollaan silti kaikesta yritetty rämpiä ylöspäin. Välillä onnistuu paremmin ja välillä huonommin. Ja nyt seuraan vierestä yhtä rakasta ystävää, jonka elämä muuttunut yhdessä yössä toisenlaiseksi... Sitä on ihan turhaa mennä muita arvostelemaan, kun ei tiedä koko juttua, mitä tapahtunut. Jos kaikki edes yrittäs olla hiukan myötätuntoisempia toisia kohtaan, niin johan muuttuis asiat edes hiukan parempaan suuntaan!!

 

Eikä tämäkään perhe ollut vielä kaikkein pohjimmainen, jotain valintoja oli vielä mahdollisuus tehdä. Olihan tuossa vielä kuitenkin mietittävää. Esim. miksi pidetään kiinni omistusasumisesta?

 

Asiallinen tekst ja näinhän se on,köyhyys voi kohdata kenen tahansa. Mutta valitettavasti todellakaan kaikki köyhät eivät kuulu tuohon" kastiin". Olen edelleen sitä miltä että löytyy liian monta köyhää joka on täysin omilla valinnoillaan ja teoillaan köyhyytensä aiheuttanut. Realisti kun olen, niin tiedän että molempia löytyy

 

Asiallisesti kirjoitettu teksti, nosti paikoittain palan kurkkuun.
Oma lapsuus oli hyvinkin pitkälle köyhän elämää, ja nyt aikuisiällä on ollut ajoittaista pahaakin räpiköintiä, johtuen vuoroin minun tai mieheni työttömyydestä.

"Oli köyhyyden syy mikä tahansa, köyhä ei todellakaan mieti kännykkämerkkejä. Köyhä miettii, miten saisi rahat riittämään ruokaan ja mitä laskua voi lykätä hieman myöhemmäksi. Kaupassa köyhä oppii nopeasti kävelemään sujuvasti hyllyjen ohi: Ei juustoa, ei jugurttia, ei yrttejä, ei salaatteja, ei patonkia, ei keksejä, ei kalaa, ei lihaa, ei jäätelöä - ei mitään, mikä ei ole täysin välttämätöntä. Ei myöskään kirjoja, ei musiikkia, ei elokuvalippuja, ei bussilippuja eikä Linnanmäkeä.
Ei myöskään lääkäreitä, ellei henki ole kyseessä - tai lapset."

Näinhän se menee

 

[QUOTE="vieras";27182019]Eikä tämäkään perhe ollut vielä kaikkein pohjimmainen, jotain valintoja oli vielä mahdollisuus tehdä. Olihan tuossa vielä kuitenkin mietittävää. Esim. miksi pidetään kiinni omistusasumisesta?[/QUOTE]

Kyllä mä tavallaan ymmärrän sen että kodistaan ei halua lähteä, mutta onko perhe oikeasti köyhä jos asuu esim. yli 200 000 maksavassa asunnossa ja omistaa yli 10 000 euron arvoisen auton?
Tietenkään ensimmäisenä ei kannata realisoida tuollaista omaisuutta, mutta ei yhteiskunnan tehtäväkään ole kartuttaa joidenkin varallisuutta.

Tämä perhe on valinnut sen ettei muuta kodistaan halvempaan tai myy autoaan. Pitäisikö sitä valintaa sääliä vai kunnioittaa? En mä tiedä.

Yrittäjyys tuossa tilanteessa on myös oma tietoinen valinta.

 

[QUOTE="vieras";27182019]Eikä tämäkään perhe ollut vielä kaikkein pohjimmainen, jotain valintoja oli vielä mahdollisuus tehdä. Olihan tuossa vielä kuitenkin mietittävää. Esim. miksi pidetään kiinni omistusasumisesta?[/QUOTE]

Siksi että se asunto on viimeinen "pesämuna" jota on jäljellä. Varmasti he voisivat heittäytyä vuokralle ja maksattaa vuokrat yhteiskunnalla. Mutta ihmiset jotka ovat tottuneet tulemaan toimeen omillaan, ovat yleensä niin sinnikäitä että vuokralle siirtyminen (joka ei ole halpaa sekään) on ihan vihon viimeinen vaihtoehto.

 

Juttu alkaa tosi "hyvin":

"Mistä tietää, että on köyhä? Siitä, että kun eläintarhassa katselee lasten kanssa hylkeitä, huomaa pohtivansa, kuinka paljon hyvää ja tuoretta lihaa tuossa makaakaan."

Hah, oikeasti köyhällä ei todellakaan ole varaa lähteä eläintarhaan! Turha edes lukea pidemmälle, kun kerran juttu on tuota samaa "olen köyhä koska en saa ihan kaikkea mitä keksin haluta" paskaa. Suomessa ei ole oikeasti köyhiä, täällä jokaisella on koti, ruokaa ja vaatteet. Jos vain itse asioistaan huolehtii - jos ei huolehdi vaan esim. ryyppää tai pelaa rahansa, niin ei siihen mikään määrä tukieurojakaan auta kun vika on päässä eikä lompakossa.

 

Juttu alkaa tosi "hyvin":

"Mistä tietää, että on köyhä? Siitä, että kun eläintarhassa katselee lasten kanssa hylkeitä, huomaa pohtivansa, kuinka paljon hyvää ja tuoretta lihaa tuossa makaakaan."

Hah, oikeasti köyhällä ei todellakaan ole varaa lähteä eläintarhaan! Turha edes lukea pidemmälle, kun kerran juttu on tuota samaa "olen köyhä koska en saa ihan kaikkea mitä keksin haluta" paskaa. Suomessa ei ole oikeasti köyhiä, täällä jokaisella on koti, ruokaa ja vaatteet. Jos vain itse asioistaan huolehtii - jos ei huolehdi vaan esim. ryyppää tai pelaa rahansa, niin ei siihen mikään määrä tukieurojakaan auta kun vika on päässä eikä lompakossa.

Kyllä niitä ihan oikeesti köyhiä vaan löytyy!! Kun avaa silmänsä...

 

Pidemmälle lukemalla tuo alkuvaikutelma todellakin varmistui. Kirjoittaja on köyhä, koska hän IHAN ITSE

* On valinnut olla yrittäjä
* Valitsee mieluummin auton kuin ruoan (auton voisi vaihtaa vaikka halvempaan)
* Ei suostu myymään asuntoaan, jospa varmasti jäisi reippaasti pesämunaa myynnin ja lainan kuittaamisen jälkeen.

Ihme marttyyritouhua. Tilanteesta on useampikin poispääsy (lopettaa yrityksen, tai vaihtaa halvempaan autoon, tai muuttaa pienempään asuntoon/vuokralle) mutta EI. Mieluummin pihistetään ruoasta ja vaatteista ja koulukirjoista ja helvetti soikoon vaan valitetaan kun huonolla yritysidealla ei olekaan varaa OMAAN asuntoon, autoon ja kaikkeen muuhun.

 

Ja sen vielä lisään, että yritys ei ole ainoa työttömyyden vaihtoehto, vaan keski-ikäinenkin voi uudelleenkouluttautua vaikka hoitajaksi tai taksikuskiksi (niinkuin jutun kommenteissakin ehdotettiin). Koulutusajalta saa työttömyysturvan, rahasta ei ole kiinni. Mutta ei, kun väen vängällä halutaan olla yrittäjä, ja sekin vielä pistetään pääministerin syyksi "kun näin nyt käskettiin niin näin teen, ja sitten lapset ei saa mansikoita voi minua poloista yhyy". Juuri tyypillistä tekoköyhän valitusta, jossa kaikki on jonkun muun syytä ja itsellä ei ole mitään vastuuta.

 

Pidemmälle lukemalla tuo alkuvaikutelma todellakin varmistui. Kirjoittaja on köyhä, koska hän IHAN ITSE

* On valinnut olla yrittäjä
* Valitsee mieluummin auton kuin ruoan (auton voisi vaihtaa vaikka halvempaan)
* Ei suostu myymään asuntoaan, jospa varmasti jäisi reippaasti pesämunaa myynnin ja lainan kuittaamisen jälkeen.

Ihme marttyyritouhua. Tilanteesta on useampikin poispääsy (lopettaa yrityksen, tai vaihtaa halvempaan autoon, tai muuttaa pienempään asuntoon/vuokralle) mutta EI. Mieluummin pihistetään ruoasta ja vaatteista ja koulukirjoista ja helvetti soikoon vaan valitetaan kun huonolla yritysidealla ei olekaan varaa OMAAN asuntoon, autoon ja kaikkeen muuhun.

Ei se asunnosta saatu pesämuna loputtomiin riitä - ei luulisi olevan liian vaikea ymmärtää. Toinen asia on se että kaikki meistä ei todellakaan asu julkisten kulkuneuvojen vaikutuspiirissä - ja mitä järkeä taas kaikkien on tukea alueilla joissa julkiset kulkee ja samalla myös asuntojen hinnat nousevat, kuten vuokratkin. Ja jos et satu teitämään, auton kunnostus ei halpaa ole, se halvempi kottero on hinnaltaa äkkiä kalliimpi, huoltojen ja polttoaineen suuremman kulutuksen vuoksi. Ei nämä ole niin mustavalkoisia juttuja

Toki vuokralla asumisessa on yksi hyvä puoli. Voit pistää valtion maksamaan liki koko asumisesi. Se se vasta vastuullista onkin.

Jutun ihminenhän koittaa viimeiseen asti suojella tuota säätöään, eli kotia. Se myydään viimeisenä. Tuossahan ei mainita että jutun henkilö asuisi jossain kalliissa kivilinnassa, vaan kyseessä voi olla hyvinkin pieni ja edullinen koti. Josta saatava "voitto" ei välttämättä edes suuren suuri ole. Jos vaikka saat asunnosta 80t€ voittoa, ei sillä makseta perheasunnon vuokraa (800€/kk) edes vuotta. Sitten on kaikki mennyt

 

Pidemmälle lukemalla tuo alkuvaikutelma todellakin varmistui. Kirjoittaja on köyhä, koska hän IHAN ITSE

* On valinnut olla yrittäjä
* Valitsee mieluummin auton kuin ruoan (auton voisi vaihtaa vaikka halvempaan)
* Ei suostu myymään asuntoaan, jospa varmasti jäisi reippaasti pesämunaa myynnin ja lainan kuittaamisen jälkeen.

Ihme marttyyritouhua. Tilanteesta on useampikin poispääsy (lopettaa yrityksen, tai vaihtaa halvempaan autoon, tai muuttaa pienempään asuntoon/vuokralle) mutta EI. Mieluummin pihistetään ruoasta ja vaatteista ja koulukirjoista ja helvetti soikoon vaan valitetaan kun huonolla yritysidealla ei olekaan varaa OMAAN asuntoon, autoon ja kaikkeen muuhun.

Luen jutun jossain välissä kunhan ehdin, mutta pari kommenttia tuohon yo. tekstiin.

Yrittäjyyden valitsemista en osaa pitää sellaisena virheenä, josta tulisi rangaista. "On valinnut olla yrittäjä"... Ajattelepas hetki, mitä tapahtuisi, jos kukaan ei uskaltaisi tuota valintaa tehdä?

Asunnon myyminen on vähän kuin housuihinsa kuseminen pakkasella; lämmittää hetken, mutta sen jälkeen tulee entistä kylmempi. Se vuokralla asuminen kun nyt vaan on vähänkään pidemmällä aikavälillä kalliimpaa kuin omistusasuminen. Siinä maksat asunnon kaikkien kulujen jälkeen vielä 6-10% tuoton vuokranantajalle.

 

[QUOTE="lintunen";27182146]Ei se asunnosta saatu pesämuna loputtomiin riitä - ei luulisi olevan liian vaikea ymmärtää. Toinen asia on se että kaikki meistä ei todellakaan asu julkisten kulkuneuvojen vaikutuspiirissä - ja mitä järkeä taas kaikkien on tukea alueilla joissa julkiset kulkee ja samalla myös asuntojen hinnat nousevat, kuten vuokratkin. Ja jos et satu teitämään, auton kunnostus ei halpaa ole, se halvempi kottero on hinnaltaa äkkiä kalliimpi, huoltojen ja polttoaineen suuremman kulutuksen vuoksi. Ei nämä ole niin mustavalkoisia juttuja

Toki vuokralla asumisessa on yksi hyvä puoli. Voit pistää valtion maksamaan liki koko asumisesi. Se se vasta vastuullista onkin.

Jutun ihminenhän koittaa viimeiseen asti suojella tuota säätöään, eli kotia. Se myydään viimeisenä. Tuossahan ei mainita että jutun henkilö asuisi jossain kalliissa kivilinnassa, vaan kyseessä voi olla hyvinkin pieni ja edullinen koti. Josta saatava "voitto" ei välttämättä edes suuren suuri ole. Jos vaikka saat asunnosta 80t€ voittoa, ei sillä makseta perheasunnon vuokraa (800€/kk) edes vuotta. Sitten on kaikki mennyt[/QUOTE]

No, jos ihmisellä on 80t€ hän ei ole köyhä.

 

No, jos ihmisellä on 80t€ hän ei ole köyhä.

numerot jäi välistä... vuotta sanan edestä. eli 10 vuotta. Kiitos laastarisormen joka ei toimi kunnolla


Ei ole köyhä, ei. Hän on joskus kyennyt säästämään. Se ei silti tarkoita etteikö tällä hetkellä olisi köyhä, ajatellen että asua on jossain pakko. Tottahan on että hän on vielä toistaiseksi "näennäisesti" köyhä. Toista on ne oikeasti köyhät. He eivät ole koskaan (syytä sitten voi kysyä miksi?) saanneet aikaiseksi minkäänlaisia säästöjä. Elämä on ollut jatkuvaa kädestä suuhun elämistä. Tätä mietin monesti, minne ne pienetkin säästöt katoaa? Vai yritetäänkö edes? Kun kuitenkin edelleen ei ne suuret tulot vaan pienet menot.

Silloin todellakin voidaan kysyä,onko köyhyys osin itseaiheutettua?

 

Eihän kukaan RANKAISE ko. kirjoittajaa yrittämisestä. Mutta jos itse valitsee yrittäjyyden (ihan itse sen valitsee vaikka pääministeri siihen kannustaisi!), niin myös ihan itse valitsee yrittäjyyden riskit. Ja yksi niistä riskeistä on, ettei yritys kannata taloudellisesti. Aikuisen ihmisen kuuluu ottaa vastuu omista päätöksistään. Kaikilla nyt vaan ei ole varaa yrittämiseen, elämä ei ole reilua.

Samoin tuo asuminen on VALINTA. Ok, sen oman pitämisessä on puolensa, mutta myös haittapuolensa. Jos valitsee omassa asumisen, valitsee ne MOLEMMAT puolet. IHAN ITSE. Sama auton ja asuinpaikan kanssa. Valintoja! Kirjoittaja kertoo asiasta niin kuin hän ei olisi itse noita valintoja tehnyt - hän haluaa vain rusinat pullasta. Hän haluaa valita oman päänsä mukaan, mutta ei hyväksy sitä että kaikissa valinnoissa on aina myös se miinuspuoli.

Kirjoittaja ei ole köyhä, hän on valinnut olosuhteet jotka ovat johtaneet rahan vähyyteen. Hän voisi myös valita toisin, ihan oikeasti. Esim. lopettaa yrityksen ja kouluttautua uuteen ammattiin. Toistan taas: oma valinta, jos valitsee mieluummin yrittäjyyden ja vähät rahat sen sijaan. Ei kirjoittajan vastuulla ole huolehtia siitä, että suomessa on yrityksiä.

 

Kirjoittaja ei ole köyhä, hän on valinnut olosuhteet jotka ovat johtaneet rahan vähyyteen. Hän voisi myös valita toisin, ihan oikeasti. Esim. lopettaa yrityksen ja kouluttautua uuteen ammattiin. Toistan taas: oma valinta, jos valitsee mieluummin yrittäjyyden ja vähät rahat sen sijaan. Ei kirjoittajan vastuulla ole huolehtia siitä, että suomessa on yrityksiä.

Ei sillä ole määritelmän kannalta merkitystä mikä köyhyyden aiheutti - hän on silti köyhä. Ihan eri asia on tietysti se, pääseekö siitä köyhyydestä pois ja mitä valintojaon valmis tekemään jne.

 

onnex en oo joutunu kokee

 

Ei sillä ole määritelmän kannalta merkitystä mikä köyhyyden aiheutti - hän on silti köyhä. Ihan eri asia on tietysti se, pääseekö siitä köyhyydestä pois ja mitä valintojaon valmis tekemään jne.

Jatkan vielä, että itse olen elänyt köyhän lapsuuden, koska äitini valitsi alan, joka ei tuo juurikaan tuloja. Ajoittain olimme todella köyhiä, mutten silti ikinä olisi kuvitellutkaan, että äitini olisi kannattanut sen oman upean työnsä sijaan mennä vaikka marketin kassalle töihin, jotta meillä olisi ollut enemmän rahaa käytössämme.

Valintoja?
Tietenkin.
Todellista köyhyyttä se silti oli.

 

Me olemme köyhiä. Meillä ei ole varaa etelän reissuihin. Meillä ei ole varaa kalliisiin vaatteisiin. Meillä ei ole varaan uudehkoon autoon. Joka kuukausi menee liki kädestä suuhun. Ruokaostokset mietitään tarkkaan, kuten kaikki muutkin.

Meidän vuosiansio on 75-80t€ vuodessa. Niin, miten olemme köyhiä? Siltä kun se tuntuu. Mutta meilläpä on talo ja 20 hehtaaria maata/metsää. Velkaa enää 6 vuotta. Sen jälkeen helpotta.

Kyllä - jossain mielessä olemme köyhiä. Itseaiheutetusta. Oma valintamme. Vaikka oikeasti, me olemme säästeliäitä. Siitähän tässä on kyse. Iso osa ansioista menee säästöön. Eli asuntoon ja maihin

 

Ei sillä ole määritelmän kannalta merkitystä mikä köyhyyden aiheutti - hän on silti köyhä. Ihan eri asia on tietysti se, pääseekö siitä köyhyydestä pois ja mitä valintojaon valmis tekemään jne.

Juuri näin. Ylipäätään ajatus siitä, että köyhyys on valinta (tai seurausta valinnoista), on hiukan omituinen. Siihen on ikään kuin sisäänkirjoitettuna sellainen oletus, että valinnat tehdään aina tietyllä tapaa avoimessa tilanteessa; siis tilanteessa, jossa kaikki vaihtoehdot ovat yhtä avoinna (ja käytettävissä on ehkä vieläpä tietoa valintojen mahdollisista seurauksista). Näinhän ei tavallisesti tietenkään ole, vaan valinnat tehdään aina rajallisten vaihtoehtojen joukosta ja aina enemmän tai vähemmän puuttellisin tiedoin. Mutta valittava on.

 

Olemme köyhiä. Mies on pienipalkkaisessa työssä ja minä opiskelija. Minusta tulee lähihoitaja, joten töitä varmaan alallatarjolla sitten kun valmistun ja tilanteemme on väliaikinen joten hieman eri, MUTTA asumme omistusasunnossa. Asunto maksoi meille 100,000€, maksamme pankille vajaat 500€/kk ja vastiketta 300€. Eli noin 800€ menee asumiseen. Aiemmin maksoimme saman kokoisesta vuokra-asunnosta vuokraa 650€+sähkölämmityksen. Eli asumme halvemmin nyt omassa.. Aina ei kannata vaihtaa sitä (omakotitaloakaan) vuokra asuntoon.. Kuitenkin jos köyhyys on pitkäaikaista tai jopa pysyvää, joskus se pankin velka on maksettu ja asuminen on todella huokeaa verrattuna vuokran maksamiseen!

 

Juttu alkaa tosi "hyvin":

"Mistä tietää, että on köyhä? Siitä, että kun eläintarhassa katselee lasten kanssa hylkeitä, huomaa pohtivansa, kuinka paljon hyvää ja tuoretta lihaa tuossa makaakaan."

Hah, oikeasti köyhällä ei todellakaan ole varaa lähteä eläintarhaan! Turha edes lukea pidemmälle, kun kerran juttu on tuota samaa "olen köyhä koska en saa ihan kaikkea mitä keksin haluta" paskaa. Suomessa ei ole oikeasti köyhiä, täällä jokaisella on koti, ruokaa ja vaatteet. Jos vain itse asioistaan huolehtii - jos ei huolehdi vaan esim. ryyppää tai pelaa rahansa, niin ei siihen mikään määrä tukieurojakaan auta kun vika on päässä eikä lompakossa.

Tuohon on pakko kommentoida, että ei todellakaan ole, ainakaan tuota kotia tai edes ruokaa.
Noh, ruokaa voi vaikka varastaa, mutta kotia ei niin vain mistään saa, vaikka olisi perheellinen.
Vaatteet taitaa spurguillakin olla.

 

Ei sillä ole määritelmän kannalta merkitystä mikä köyhyyden aiheutti - hän on silti köyhä. Ihan eri asia on tietysti se, pääseekö siitä köyhyydestä pois ja mitä valintojaon valmis tekemään jne.

Ai jos minä valitsen ostaa kartanon ja uuden mersun, ja valitan sitten kuinka olen köyhä, niin ihan aiheesta valitan? Eihän se nyt hyvänen aika mene niin, että ensin ITSE tehdään valinnat jotka johtavat siihen että perustarpeisiin ei riitä rahaa, ja sitten vain keräämään empatiaa. Kyllä: kirjoittajalla on vähän rahaa. Mutta: se on oma valinta. Siis: hänellä ei ole oikeutta valittaa, koska hän on itse tilanteensa valinnut. Ihan niinkuin minäkin olisin, jos ostaisin sen kartanon ja mersun ja sitten itkisin kun en voi ostaa jogurttia.

Kirjoittajalla on useampikin keino saada lisää rahaa päivittäisiin perusmenoihin. Hän ei halua niitä valita. = Oma valinta. Siksi on naurettavaa kirjoittaa pitkä itkuvalitus siitä kuinka rahaa on vähän, kun se on ihan oma valinta. Mitähän hänen mielestään pitäisi tälle asialle tehdä? Pitäisikö Jonkun Muun kantaa vastuu hänen valinnoistaan, vai mikä oli ideana? Ihan vain valittaa, sepä hedelmällistä?

Ylipäätään ajatus siitä, että köyhyys on valinta (tai seurausta valinnoista), on hiukan omituinen. Siihen on ikään kuin sisäänkirjoitettuna sellainen oletus, että valinnat tehdään aina tietyllä tapaa avoimessa tilanteessa; siis tilanteessa, jossa kaikki vaihtoehdot ovat yhtä avoinna (ja käytettävissä on ehkä vieläpä tietoa valintojen mahdollisista seurauksista). Näinhän ei tavallisesti tietenkään ole, vaan valinnat tehdään aina rajallisten vaihtoehtojen joukosta ja aina enemmän tai vähemmän puuttellisin tiedoin. Mutta valittava on.

Ei se ole omituinen ajatus, se on näissä tapauksissa FAKTA! Vaikka kuviteltaisiin ettei kirjoittajalla ollut mitään käsitystä etukäteen siitä, ettei yritys kannata, niin joka ikinen päivä hän tekee uudestaan sen valinnan että jatkaa yrittämistä. NYT hänellä on tieto että yrittäjyys tarkoittaa vähävaraisuutta, joten NYT hän pystyy tekemään päätöksensä tämän tiedon pohjalta.

Sairastuminen ei ole valinta. Työttömäksi joutuminen ei ole yleensä valinta. Mutta yrittäjäksi ryhtyminen on, ja vielä enemmän se yrityksen jatkaminen on valinta.

täällä jokaisella on koti, ruokaa ja vaatteet.

Tuohon on pakko kommentoida, että ei todellakaan ole, ainakaan tuota kotia tai edes ruokaa.

Soskun toimeentulotuki kattaa vuokran ja elämiseenkin jää rahaa. Voitko kertoa minulle, missä tilanteessa, SELLAISESSA JOTA EI OLE ITSE VALITTU TAI AIHEUTETTU, ihminen voi jäädä ilman kotia tai ruokaa? Jos haluaa asua paikkakunnalla jossa on asuntopula, se on VALINTA. Jos haluaa käyttää rahansa muuhun kuin ruokaan, se on VALINTA.

 

http://www.kansanuutiset.fi/uutiset/kotimaa/2403237/koyhyys-on-monen-kehitysvammaisen-arkea