Täällä parveilee noita Täydellisiä Äitejä toisia arvostelemassa

Olenko ainoa, joka uskaltaa tunnustaa olevansa säälittävän huono äiti?

 

Täällä toinen, ja oikeasti!

 

No minä en ainakaan tunnusta koska MINÄHÄN OLEN TÄYDELLINEN!! niin kuin monet täällä palstalla... :kieh:

 

Mulla on ainakin tänään menny koko äitiys ala-arvoisen heikosti. Huono omatunto. Ehkä huomenna paremmin.

 

Olen saman asian huomannut ja siksi en enää niin usein täällä vierailekaan. Tunnustan olevani surkea äiti. Ja mua rasittaa äärettömästi kun toiset jaksaa jatkuvasti puuttua muiden äitien tekemisiin ja tekemättä jättämisiiin. TUrhanpäivästä egon pönkitystä. Menisivät sitten vaikka vapaaehtoistöihin johonkin huostaanottokotiin eivätkä naukuisi täällä parkuvista vauvoista.
Voi mun lapsiparkoja kun niillä on niin huono äiti! Ja raukoilla kun ei ole tietoa paremmasti niin ne tyhmät vielä rakastaa mua.....

 

Minä en aio tunnustaa olevani säälittävän huono äiti. En taatusti ole täydellinen, en lähimainkaan, mutta paras mahdollinen, mitä lapsilleni on suotu. Parhaani teen joka päivä, sen on riitettävä.
Ei liene tavoiteltavaa olla Täydellinen Äiti, parempi on olla Riittävän Hyvä Äiti, jolloin mene vähemmän aikaa ja energiaa stressaamiseen.

 

Mä kyllä uskon olleeni lapsilleni hyvä äiti. Täydellinen en, mutta hyvä kuitenkin.

 

Minä en aio tunnustaa olevani säälittävän huono äiti. En taatusti ole täydellinen, en lähimainkaan, mutta paras mahdollinen, mitä lapsilleni on suotu. Parhaani teen joka päivä, sen on riitettävä.
Ei liene tavoiteltavaa olla Täydellinen Äiti, parempi on olla Riittävän Hyvä Äiti, jolloin mene vähemmän aikaa ja energiaa stressaamiseen.

hus hus pois tästä ketjusta. tämä on vain surkeille äideille

 

Teen parhaani, mutta joskus mää oon aika paska äiti. Ei aina jaksa, pysty, huvita. Eikä tarvikkaan... Sitte sitä vaan tekee pakollisen ja senki rimaa hipoen ja toivoo, että huominen ois parempi.

Mutta kyllä mää uskon olevan omilleni ihan riittävän hyvä.

 

Parhaani teen ja kaikkeni annan lasteni puolesta mutta aina se ei riitä, joten joskus on todettava että minä en ole täydellinen :/ No en mä täydellisyyttä halua vaan lapsilleni hyvän lapsuuden.Se saa riittää nyt ehkä olen joskus sitten täydellinen isoäiti

 

Minä en aio tunnustaa olevani säälittävän huono äiti. En taatusti ole täydellinen, en lähimainkaan, mutta paras mahdollinen, mitä lapsilleni on suotu. Parhaani teen joka päivä, sen on riitettävä.
Ei liene tavoiteltavaa olla Täydellinen Äiti, parempi on olla Riittävän Hyvä Äiti, jolloin mene vähemmän aikaa ja energiaa stressaamiseen.

hus hus pois tästä ketjusta. tämä on vain surkeille äideille

Ai, okei... Sori. :ashamed:

 

Olen saman asian huomannut ja siksi en enää niin usein täällä vierailekaan. Tunnustan olevani surkea äiti. Ja mua rasittaa äärettömästi kun toiset jaksaa jatkuvasti puuttua muiden äitien tekemisiin ja tekemättä jättämisiiin. TUrhanpäivästä egon pönkitystä. Menisivät sitten vaikka vapaaehtoistöihin johonkin huostaanottokotiin eivätkä naukuisi täällä parkuvista vauvoista.
Voi mun lapsiparkoja kun niillä on niin huono äiti! Ja raukoilla kun ei ole tietoa paremmasti niin ne tyhmät vielä rakastaa mua.....

Eikös niihin alotuksiin ole tarkotuskin vastata? Miks kirjottaa tänne jos sietää vaan samaa mieltä olevien vastauksia?Tämähän nyt kuitenkin on keskustelufoorumi, ja Suomessa muistaakseni sana on vapaa. Pitäisköhän TEIDÄN mennä vapaaehtosesti jonnekin.....

 

mä oon vissiin se kaikista pahin

 

mikä tekee sitten äidistä huonon?

 

Mä en ainakaan ole täydellinen, mutta en kyllä surkeakaan Parhaani teen enkä parempaan pysty.

 

Minä en aio tunnustaa olevani säälittävän huono äiti. En taatusti ole täydellinen, en lähimainkaan, mutta paras mahdollinen, mitä lapsilleni on suotu. Parhaani teen joka päivä, sen on riitettävä.
Ei liene tavoiteltavaa olla Täydellinen Äiti, parempi on olla Riittävän Hyvä Äiti, jolloin mene vähemmän aikaa ja energiaa stressaamiseen.

juuri näin =)

 

Mä en kyllä ole törmännyt täällä yhteenkään täydelliseen äitiin.. saati sitten ihmiseen... niin kuin en kyllä missään muuallakaan.

 

mä oon vissiin se kaikista pahin

Voidaan olla yhdessä, nyt ei hyvin pyyhi...

 

Mä en kyllä ole törmännyt täällä yhteenkään täydelliseen äitiin.. saati sitten ihmiseen... niin kuin en kyllä missään muuallakaan.

juu, ei niitä täydellisiä äitejä ainakaan tällä palstalla ole...

 

Olen saman asian huomannut ja siksi en enää niin usein täällä vierailekaan. Tunnustan olevani surkea äiti. Ja mua rasittaa äärettömästi kun toiset jaksaa jatkuvasti puuttua muiden äitien tekemisiin ja tekemättä jättämisiiin. TUrhanpäivästä egon pönkitystä. Menisivät sitten vaikka vapaaehtoistöihin johonkin huostaanottokotiin eivätkä naukuisi täällä parkuvista vauvoista.
Voi mun lapsiparkoja kun niillä on niin huono äiti! Ja raukoilla kun ei ole tietoa paremmasti niin ne tyhmät vielä rakastaa mua.....

Eikös niihin alotuksiin ole tarkotuskin vastata? Miks kirjottaa tänne jos sietää vaan samaa mieltä olevien vastauksia?Tämähän nyt kuitenkin on keskustelufoorumi, ja Suomessa muistaakseni sana on vapaa. Pitäisköhän TEIDÄN mennä vapaaehtosesti jonnekin.....

No keskustelu ja tuomitseminen on kaksi eri asiaa. Kas kun TE täydelliset äidit olette yleensä suurella joukolla lyttäämässä kaikki, jotka eivät tee asioita eri tavalla kuin TE. Vai olenko väärässä? (ei haittaa jos olet eri mieltä, en ala tuomitsemaan )

 

mikä on huono äiti?? mä koen olevani huono äiti kun huudan ja olen jopa tukistanu lapsia. Olen mesonnu,paiskonu leluja ja hakannu nyrkillä pöytää.
Silti sisimmissäni olen sitä mieltä että en luonteelleni paljoa voi ja että käytökselläni otan sen riskin että lapseni saattaa joskus reagoida samalla lailla. Mutta tekeekö se minusta huonon äidin..että näytän tunteet!? Meillä itketään ja huudetaan mutta myös sanotaan että rakastetaan ja hellitään. Mieluummin tällästä kuin sitten että lapset istuu nurkassa hiljaa eikä ikinä opi näyttää tunteita.
Välillä mä väsyn ja itken sängyssä etten jaksa niitä..joskus on pakko päästä pariks tunniks pois tästä arjen pyörityksestä,enkä enää pode omantunnon tuskaa siitä että haluan joskus hengähtää.
Sitä oon miettiny että oonko huono äiti kun näytän joskus olevani heikko..itken lasten nähden ja puran heihin pahan olon tuiskimalla..

 

Minä myönnän rohkeasti olevani kaikkea muuta kuin täydellinen äiti, mutten allekirjoita väitettä, että olisin täysin huono tai surkeakaan. Olen ihminen ja siten inhimillinen olento. Teen virheitä ja joskus mielestäni oikeita päätöksiä. Joskus huudan, joskus en. Joskus minua väsyttää, enkä jaksaisi panostaa perheeseen täysillä, muutoin olen ihan kympillä mukana. Äitiys on toinen ihoni. Homma jota hoidan siihen asti, kunnes viimeisen henkäykseni vedän. Ei sillä väliä miten sen homman hoidan, kunhan jotenkin tästä selvitään kunnialla

 

onko muilla semmonen tunne, ettei olekaan vauvalle se maailman tärkein ihminen? meillä vauva ei tee mitään eroa siihen, kuka hoitaa, eikä mitään eroahdistuksia....joten minä luulen koko ajan, että vauva ei minusta tykkää. että semmonen paska äiti täällä.

 

Minä en aio tunnustaa olevani säälittävän huono äiti. En taatusti ole täydellinen, en lähimainkaan, mutta paras mahdollinen, mitä lapsilleni on suotu. Parhaani teen joka päivä, sen on riitettävä.
Ei liene tavoiteltavaa olla Täydellinen Äiti, parempi on olla Riittävän Hyvä Äiti, jolloin mene vähemmän aikaa ja energiaa stressaamiseen.

Tätä peesaan, mutta en kyllä ihan joka päivä jaksa tehdä sitä parastani mut pääasiassa kuitenkin.

 

onko muilla semmonen tunne, ettei olekaan vauvalle se maailman tärkein ihminen? meillä vauva ei tee mitään eroa siihen, kuka hoitaa, eikä mitään eroahdistuksia....joten minä luulen koko ajan, että vauva ei minusta tykkää. että semmonen paska äiti täällä.

Mulla oli sama tunne esikoisen kanssa... Se nauroikin ensimmäisen kerran mummolle eikä mulle. Oli hirveä olo. Olin koko ajan mustasukkanen kun se oli muille(kin) niin aurinkoinen ("Mitä se tollekin nauraa"). Pahinta oloa kesti siihen asti kun se oli n. 4 kk ikänen. Sitten alko helpottaan kun huomas että ehkä mä sitten kuitenkin olen sille rakas. Nyt esikoinen jo 3 v ja kyllä se musta tykkää
Vieläkin tosiaan muistasn sen ristiriitaisen olon vauvaajoilta kun mietti että mikä mussa on vikana kun ei edes oma lapsi välitä...
Iso hali sinulle. Kyllä se siitä!