Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
taas uusi "vanhus" kuumeilee
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="kenzie64, post: 9922889, member: 27189"]</p><p>(lähetin juuri tämän viestin helmikuun odottajiin, mutta kopion nyt tänne ja kerron omia kuulumisiani...)</p><p>....ja aurinkoista päivää. Täytyy yrittää lähteä kävelemään, se tuntuu jo aikamoiselta urakalta tässä vaiheessa. Ihanaa toisaalta ajatella, että kevät ja kesä on pian ja jotenkin minusta tämä on ollut ihanteellinen loppuraskauden aika. Kesällä olisi aika tukalaa , itse hikoilen todella paljon ja meillä on aina ikkunat auki. Muut palelee, minä en.....</p><p>:heart: Minä en ole vielä edes ajatellut, että vauva syntyisi ennen laskettua aikaa ja olen jotenkin henkisesti valmistautunut helmikuun loppuun ja ei tiedä vaikka helmipojasta tulisikin maalispoika! En ole ollenkaan edes odottanut, että mitään tapahtuisi, kun edelliset vauvat (22v ja 15v) olivat molemmat niin paljon myöhässä lasketusta ajasta eli jotenkin oma jännitykseni alkaa varmaan vasta viikolla 41. Kaikkia mahdollisia vaivoja riittää ja unettomuus on niistä pahin. Eilen olin täysin zombie ja univelkainen ja nyt huomaan, että alkuajan pahoinvointikin on palannut. En jaksaisi tehdä mitään ja välillä ahdistaa ,että olen niin kiinni töissä, kun mieheni sijaistaa minua ja päädyn hänen kanssaan valmistelemaan tunnit, korjaamaan kokeita, tekemään matskuja....Opetan ammattikorkeakoulussa kulttuurituottajille kieliä ja teen kaiken opetusmateriaalin itse. Toisaalta on välillä ihanaakin, että on muuta ajateltavaa ja tekemistä ja oikeasti nautinkin työstä todella paljon!</p><p>Viime viikolla ainakaan ei vielä ollut mitään merkkejä synnytyksen lähenemisestä...kohdunsuu täysin kiinni ja jäljellä 2-3cm, mitään limatulppaa en ole huomannut enkä supistuksiakaan....Vauvan koko arvioitiin viime viikolla, 3600gr.....Tässä loppuvaiheessa ilmeisesti kasvua voi tulla vielä aika reippaastikin vai voiko?</p><p>Minun mielialat ovat olleet yhtä vuoristorataa ja "melo"dramatiikkaa on riittänyt. Välillä on ihania, rauhallisia ja onnellisia päiviä ja sitten taas iskee epävarmuus ja pelot ja vähän masentunutkin olo. Mies on ollut aivan ihana ja huolehtivainen koko ajan, mutta välillä olen aivan älyttömän epävarma meidän parisuhteesta, vaikka mitään syytä siihen ei ole. Olo on kyllä välillä todella epäviehättävä, painoa on tullut kunnioitettava määrä ja turvotusta riittää...</p><p>Tällä viikolla on alkanut nyt ystävien taholta kova pommitus ja puhelin on soinut todella paljon. Minun ultran perusteella laskettu aika olisi ollut jo tällä viikolla. Meiltä varmasti olisi lähtenyt heti "tiedotetta", jos jotain olisi tapahtunut, mutta uteliaisuus on kova. Meillä on paljon aivan ihania ystäviä, mutta nyt olen ollut hyvin sisäänpäinkääntynyt tämän loppuraskauden aikana enkä jaksaisi tapailla ihmisiä. Kovasti ystävät ovat kutsuneet itseänsä tänne loppupäiviksi seurakseni, toisaalta liikuttavaakin. Paras ystäväni(miespuolinen) ja vauvan tuleva kummi soitteli Saksasta ja hänen kanssaan oli kyllä aivan ihana puhua. Me olemme valinneet neljä kummia ja kaikki ovat lapsettomia ja jollain lailla sinkkujakin ja tajusin yhtäkkiä, että aika kansainvälinen kummiryhmä on kasassa. Kaikki kummit ovat äärettömän läheisiä ystäviä ja he ovat todella innoissaan odotuksessa mukana ja luulen, että heille lapsettomina tämä kummilapsi tulee olemaan todella tärkeä.</p><p>Ystävänpäivänä riitti draamaa, kun tyttäreni(15v) lähti nyt ensimmäistä kertaa yksin ilman saattaja-apua isänsä luo San Franciscoon ja sieltä sitten isoäidin luo San Diegoon. Hän on matkustanut Amerikkaan viisivuotiaasta asti, mutta nyt ajattelin, että hän ei enää tarvitse "lappua kaulaan". Hän halusi ihan itse mennä lentokentällekin. Kaikki ei mennytkään sitten ihan niin hyvin, mutta toisaalta hän kyllä oppi lyhyessä ajassa pärjäämään itsenäisesti. Lento New Yorkiin oli peruttu ja ehdotin, että hän tulisi kotiin. Hänelle kuitenkin annettiin lento Munchenin kautta San Franciscoon ja vaihtoaikaa kentällä olisi tunti. Lento olikin 40 minuuttia myöhässä ja hänellä 10 minuuttia aikaa vaihtaa konetta. Oli juossut aivan hullun lailla eikä häntä tietenkään päästy portista läpi, vaikka kone ei vielä ollut lähtenyt. Sitten sainkin aivan hysteerisen soiton ja tyttö oli todella hädissään ja itkuinen eikä tiennyt mitä tehdä, kukaan ei auttanut häntä kentällä, vaikka tuijottivatkin, kun tyttö itki suoraa huutoa. Minä aloin itkemään ja hätäännyin täällä päässäkin. Onneksi joku kiltti siivoojamies oli tullut tytön seuraan ja yrittänyt small-talkilla pitää tunnelmaa yllä(How is the weather in Finland?) ja tyttö oli mennyt infotiskiltä toiselle. Hän ei suostunut antamaan puhelinta minulle tai kenellekään virkailijalle, että olisin voinut puhua ja yrittää olla avuksi. Monen tunnin odotuksen jälkeen oli itse pystynyt saamaan hotellihuoneen Lufthansalta ja lähtenyt sinne ihan yksin. Siinä vaiheessa hän oli jo todella helpottunut ja onnellinen ja nautti hotellielämästä....Seuraavana aamuna hän otti bussin kentälle ja lento oli nyt Lontoon kautta San Franciscoon ja taas olisi vaihtoaikaa tunti...ja taas tuli soitto, kun kone oli laskeutunut, että lento myöhässä...Nyt hänellä oli 25 minuuttia aikaa juosta portille ja oli taas juossut hullun lailla, mutta ehti kuin ehtikin aivan viimeisenä!</p><p>Lento oli alunperin Finnairin ja sieltä ei tullut koko aikana mitään tukea. Lufthansan mukaan oli täysin vastuutonta, että tyttö oli lähetetty alunperin Munchenin kautta, jossa vaihtoaikaa vain tunti...kuitenkin nuori tyttö ja yksin matkustava. Mutta.....tyttö on nyt kaiken jälkeen todella onnellinen ja ylpeä itsestään. Halusi ehdottomasti hoitaa kaiken yksin, vaikka minä olin aivan hermorauniona kotona.....Nyt hän onkin jo San Diegossa ja nauttii Kalifornian lämmöstä ja varoitti, etten synnyttäisi ennen kuin hän on takaisin kotona 24 päivä. Huomasin tämän draaman keskellä kuinka äärettömän paljon rakastan tätä isoa lastakin...olen ollut niin kiinni tässä omassa raskaudessa ja kyllähän näinkin isot lapset vielä kaipaavat huomiota.....</p><p>Itse tiedostan, että tämä on hyvin todennäköisesti näin vanhana jo viimeinen vauva...joten nämä odotuspäivätkin ovat niitä viimeisiä...</p><p>Olen ollut todella pahoillani keskenmenouutisista ja seurannut myös niitä palstoja, kun itselläni on liuta...seitsemän...keskenmenoa takana. En voi olla ihailematta sinua niin kuin moni muukin täällä Rouva Pikkumyy kuinka paljon sinulle riittää positiivista ja valoisaa elämänasennetta. Itse en kyllä ollenkaan pystynyt siihen aikoinaan! Nyt myös alan ymmärtää kuinka tavallisia kaiketi keskenmenot meillä yli nelikymppisillä on! En jotenkin ollut siitä tietoinen, kun ensimmäisen keskenmenon sain ja sitten niitä tulikin järkyttävän paljon. Me menimme sitten viime keväänä tutkimuksiin keskenmenojen johdosta ja tällä iällä sitä on mentävä yksityiselle. Järkyttävää oli, että Väestöliitossa eivät suostuneet edes tutkimaan vain sanoivat, että ikää on liian paljon ja se on se mikä luultavasti aiheuttaa nämä keskenmenot. Päädyimme sitten Felicitakseen ja maksoimme todellla paljon ns. "keskenmenopaketista" ja miehen spermakin tutkittiin. Se oli erinomainen ja minullakin kaikki kunnossa...Meille suositeltiin if:ää syksyksi, mutta sitten tämä raskaus jatkuikin...ja ehkä juuri Lugesteronin ansioista, kun ekan kerran sitä kokeilin ja vaatimalla vaadin jotain hormonia. Lääkärin mukaan siitä ei mitään hyötyä olisi. Olen paljon pohtinut, että johtuivatko tosiaan seitsemän keskenmenoani aina "vanhasta munasolusta" vaikka oliko muitakin syitä...sitä en tiedä. Mutta aivan ehdottomasti sinnikäs yrittäminen saattaa johtaa hyvään lopputulokseen!! Me vain yritimme ja yritimme! Kieltämättä näin monen keskenmenon jälkeen on ollut äärettömän hermostunut ja huolestunut olo koko raskauden ajan, eivät nämä kokemukset ole voineet olla vaikuttamatta. Ja nyt vain rukoilen, että kaikki menisi hyvin loppuun asti, hermostuttaa....Sekin hermostuttaa, että olen ollut niin vähällä seurannalla, ei ultria niin kuin monella muilla täällä 16 viikon jälkeen, olisi tosiaan varmaan pitänyt käydä yksityiselläkin....</p><p>Meillä Rosaehin kanssa lähestyy kovasti tämä tärkeä päivä....jännittävää! Paljon tsemppiä kaikille ja erityisen paljon toivon onnea uuteen yritykseen niille, joiden odotus on päättynyt pettymykseen! Olette niin paljon olleet ajatuksissani omien kokemustenikin kautta! Olen ollut niin paljon töissä kiinni mieheni kautta, etten aina ole ehtinyt kommentoimaan tai kirjoittelemaan täällä.....</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="kenzie64, post: 9922889, member: 27189"] (lähetin juuri tämän viestin helmikuun odottajiin, mutta kopion nyt tänne ja kerron omia kuulumisiani...) ....ja aurinkoista päivää. Täytyy yrittää lähteä kävelemään, se tuntuu jo aikamoiselta urakalta tässä vaiheessa. Ihanaa toisaalta ajatella, että kevät ja kesä on pian ja jotenkin minusta tämä on ollut ihanteellinen loppuraskauden aika. Kesällä olisi aika tukalaa , itse hikoilen todella paljon ja meillä on aina ikkunat auki. Muut palelee, minä en..... :heart: Minä en ole vielä edes ajatellut, että vauva syntyisi ennen laskettua aikaa ja olen jotenkin henkisesti valmistautunut helmikuun loppuun ja ei tiedä vaikka helmipojasta tulisikin maalispoika! En ole ollenkaan edes odottanut, että mitään tapahtuisi, kun edelliset vauvat (22v ja 15v) olivat molemmat niin paljon myöhässä lasketusta ajasta eli jotenkin oma jännitykseni alkaa varmaan vasta viikolla 41. Kaikkia mahdollisia vaivoja riittää ja unettomuus on niistä pahin. Eilen olin täysin zombie ja univelkainen ja nyt huomaan, että alkuajan pahoinvointikin on palannut. En jaksaisi tehdä mitään ja välillä ahdistaa ,että olen niin kiinni töissä, kun mieheni sijaistaa minua ja päädyn hänen kanssaan valmistelemaan tunnit, korjaamaan kokeita, tekemään matskuja....Opetan ammattikorkeakoulussa kulttuurituottajille kieliä ja teen kaiken opetusmateriaalin itse. Toisaalta on välillä ihanaakin, että on muuta ajateltavaa ja tekemistä ja oikeasti nautinkin työstä todella paljon! Viime viikolla ainakaan ei vielä ollut mitään merkkejä synnytyksen lähenemisestä...kohdunsuu täysin kiinni ja jäljellä 2-3cm, mitään limatulppaa en ole huomannut enkä supistuksiakaan....Vauvan koko arvioitiin viime viikolla, 3600gr.....Tässä loppuvaiheessa ilmeisesti kasvua voi tulla vielä aika reippaastikin vai voiko? Minun mielialat ovat olleet yhtä vuoristorataa ja "melo"dramatiikkaa on riittänyt. Välillä on ihania, rauhallisia ja onnellisia päiviä ja sitten taas iskee epävarmuus ja pelot ja vähän masentunutkin olo. Mies on ollut aivan ihana ja huolehtivainen koko ajan, mutta välillä olen aivan älyttömän epävarma meidän parisuhteesta, vaikka mitään syytä siihen ei ole. Olo on kyllä välillä todella epäviehättävä, painoa on tullut kunnioitettava määrä ja turvotusta riittää... Tällä viikolla on alkanut nyt ystävien taholta kova pommitus ja puhelin on soinut todella paljon. Minun ultran perusteella laskettu aika olisi ollut jo tällä viikolla. Meiltä varmasti olisi lähtenyt heti "tiedotetta", jos jotain olisi tapahtunut, mutta uteliaisuus on kova. Meillä on paljon aivan ihania ystäviä, mutta nyt olen ollut hyvin sisäänpäinkääntynyt tämän loppuraskauden aikana enkä jaksaisi tapailla ihmisiä. Kovasti ystävät ovat kutsuneet itseänsä tänne loppupäiviksi seurakseni, toisaalta liikuttavaakin. Paras ystäväni(miespuolinen) ja vauvan tuleva kummi soitteli Saksasta ja hänen kanssaan oli kyllä aivan ihana puhua. Me olemme valinneet neljä kummia ja kaikki ovat lapsettomia ja jollain lailla sinkkujakin ja tajusin yhtäkkiä, että aika kansainvälinen kummiryhmä on kasassa. Kaikki kummit ovat äärettömän läheisiä ystäviä ja he ovat todella innoissaan odotuksessa mukana ja luulen, että heille lapsettomina tämä kummilapsi tulee olemaan todella tärkeä. Ystävänpäivänä riitti draamaa, kun tyttäreni(15v) lähti nyt ensimmäistä kertaa yksin ilman saattaja-apua isänsä luo San Franciscoon ja sieltä sitten isoäidin luo San Diegoon. Hän on matkustanut Amerikkaan viisivuotiaasta asti, mutta nyt ajattelin, että hän ei enää tarvitse "lappua kaulaan". Hän halusi ihan itse mennä lentokentällekin. Kaikki ei mennytkään sitten ihan niin hyvin, mutta toisaalta hän kyllä oppi lyhyessä ajassa pärjäämään itsenäisesti. Lento New Yorkiin oli peruttu ja ehdotin, että hän tulisi kotiin. Hänelle kuitenkin annettiin lento Munchenin kautta San Franciscoon ja vaihtoaikaa kentällä olisi tunti. Lento olikin 40 minuuttia myöhässä ja hänellä 10 minuuttia aikaa vaihtaa konetta. Oli juossut aivan hullun lailla eikä häntä tietenkään päästy portista läpi, vaikka kone ei vielä ollut lähtenyt. Sitten sainkin aivan hysteerisen soiton ja tyttö oli todella hädissään ja itkuinen eikä tiennyt mitä tehdä, kukaan ei auttanut häntä kentällä, vaikka tuijottivatkin, kun tyttö itki suoraa huutoa. Minä aloin itkemään ja hätäännyin täällä päässäkin. Onneksi joku kiltti siivoojamies oli tullut tytön seuraan ja yrittänyt small-talkilla pitää tunnelmaa yllä(How is the weather in Finland?) ja tyttö oli mennyt infotiskiltä toiselle. Hän ei suostunut antamaan puhelinta minulle tai kenellekään virkailijalle, että olisin voinut puhua ja yrittää olla avuksi. Monen tunnin odotuksen jälkeen oli itse pystynyt saamaan hotellihuoneen Lufthansalta ja lähtenyt sinne ihan yksin. Siinä vaiheessa hän oli jo todella helpottunut ja onnellinen ja nautti hotellielämästä....Seuraavana aamuna hän otti bussin kentälle ja lento oli nyt Lontoon kautta San Franciscoon ja taas olisi vaihtoaikaa tunti...ja taas tuli soitto, kun kone oli laskeutunut, että lento myöhässä...Nyt hänellä oli 25 minuuttia aikaa juosta portille ja oli taas juossut hullun lailla, mutta ehti kuin ehtikin aivan viimeisenä! Lento oli alunperin Finnairin ja sieltä ei tullut koko aikana mitään tukea. Lufthansan mukaan oli täysin vastuutonta, että tyttö oli lähetetty alunperin Munchenin kautta, jossa vaihtoaikaa vain tunti...kuitenkin nuori tyttö ja yksin matkustava. Mutta.....tyttö on nyt kaiken jälkeen todella onnellinen ja ylpeä itsestään. Halusi ehdottomasti hoitaa kaiken yksin, vaikka minä olin aivan hermorauniona kotona.....Nyt hän onkin jo San Diegossa ja nauttii Kalifornian lämmöstä ja varoitti, etten synnyttäisi ennen kuin hän on takaisin kotona 24 päivä. Huomasin tämän draaman keskellä kuinka äärettömän paljon rakastan tätä isoa lastakin...olen ollut niin kiinni tässä omassa raskaudessa ja kyllähän näinkin isot lapset vielä kaipaavat huomiota..... Itse tiedostan, että tämä on hyvin todennäköisesti näin vanhana jo viimeinen vauva...joten nämä odotuspäivätkin ovat niitä viimeisiä... Olen ollut todella pahoillani keskenmenouutisista ja seurannut myös niitä palstoja, kun itselläni on liuta...seitsemän...keskenmenoa takana. En voi olla ihailematta sinua niin kuin moni muukin täällä Rouva Pikkumyy kuinka paljon sinulle riittää positiivista ja valoisaa elämänasennetta. Itse en kyllä ollenkaan pystynyt siihen aikoinaan! Nyt myös alan ymmärtää kuinka tavallisia kaiketi keskenmenot meillä yli nelikymppisillä on! En jotenkin ollut siitä tietoinen, kun ensimmäisen keskenmenon sain ja sitten niitä tulikin järkyttävän paljon. Me menimme sitten viime keväänä tutkimuksiin keskenmenojen johdosta ja tällä iällä sitä on mentävä yksityiselle. Järkyttävää oli, että Väestöliitossa eivät suostuneet edes tutkimaan vain sanoivat, että ikää on liian paljon ja se on se mikä luultavasti aiheuttaa nämä keskenmenot. Päädyimme sitten Felicitakseen ja maksoimme todellla paljon ns. "keskenmenopaketista" ja miehen spermakin tutkittiin. Se oli erinomainen ja minullakin kaikki kunnossa...Meille suositeltiin if:ää syksyksi, mutta sitten tämä raskaus jatkuikin...ja ehkä juuri Lugesteronin ansioista, kun ekan kerran sitä kokeilin ja vaatimalla vaadin jotain hormonia. Lääkärin mukaan siitä ei mitään hyötyä olisi. Olen paljon pohtinut, että johtuivatko tosiaan seitsemän keskenmenoani aina "vanhasta munasolusta" vaikka oliko muitakin syitä...sitä en tiedä. Mutta aivan ehdottomasti sinnikäs yrittäminen saattaa johtaa hyvään lopputulokseen!! Me vain yritimme ja yritimme! Kieltämättä näin monen keskenmenon jälkeen on ollut äärettömän hermostunut ja huolestunut olo koko raskauden ajan, eivät nämä kokemukset ole voineet olla vaikuttamatta. Ja nyt vain rukoilen, että kaikki menisi hyvin loppuun asti, hermostuttaa....Sekin hermostuttaa, että olen ollut niin vähällä seurannalla, ei ultria niin kuin monella muilla täällä 16 viikon jälkeen, olisi tosiaan varmaan pitänyt käydä yksityiselläkin.... Meillä Rosaehin kanssa lähestyy kovasti tämä tärkeä päivä....jännittävää! Paljon tsemppiä kaikille ja erityisen paljon toivon onnea uuteen yritykseen niille, joiden odotus on päättynyt pettymykseen! Olette niin paljon olleet ajatuksissani omien kokemustenikin kautta! Olen ollut niin paljon töissä kiinni mieheni kautta, etten aina ole ehtinyt kommentoimaan tai kirjoittelemaan täällä..... [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KISSA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Alavatsan jomotus oviksen jälkeen?
17 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Lapsen saaminen
2.
Persujen grand old man sai kenkää
28 min sitten
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Yksi äärivasemmistolainen otti ja poltti äärioikeiston parhaiten vartioidun linnakkeen
30 min sitten
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Fingrid varoittaa sähkön riittävyydestä alkavana talvena
33 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Persujen telegram- ryhmissä kuohuu, kun raja on kiinni ja otsolaan tehtiin tuhopoltto
38 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
6.
"Tuoreen kyselyn mukaan jopa puolet suomalaisista ajattelee, ettei lapsia kannata hankkia lainkaan."
57 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
7.
STT - Kysely: Lapset näkevät tilanteensa aiempaa synkeämpänä OrpoPurra-Suomessa
Tänään 16:59
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Saksassa pidätetylle vasemmistolaiselle terroristille syytteet useista ryöstöistä
Tänään 16:41
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
Eroottista sunnuntaita kaikille 🥰🥰🥰
Started by Rätti Väsynyt
Eilen 09:33
Luettu: 379
Aihe vapaa
2.
Heippa fm vielläkö käyt täällä?
Started by 9MM.
Tänään 02:04
Luettu: 345
Aihe vapaa
3.
Isänpäivän kunniaksi lista historian suurimmista spermalingoista. Olkaa hyvät ja paheksukaa taas faktoille te 2 tiettyä naista😅
Started by vierailija
Eilen 10:04
Luettu: 256
Aihe vapaa
4.
Media on täynnä pelottelua
Started by vierailija
Tänään 07:59
Luettu: 237
Aihe vapaa
5.
Melanian syvä inho ja vastenmielisyys Donald Trumpia kohtaan paljastui videolta. Hän sylkäisi teatraalisesti molempien halausten jälkeen! Katsokaa
Started by vierailija
Eilen 08:12
Luettu: 235
Aihe vapaa
6.
Menkääpäs nyt sinne kaakoihin ryyppäämään, saadaan suomen syntyvyys kasvuun
Started by viisikymppinen isoäiti
Tänään 13:21
Luettu: 200
Aihe vapaa
7.
Donald Trump löi Putelle luun kurkkuun
Started by vierailija
Tänään 10:31
Luettu: 185
Aihe vapaa
8.
Ten points (10) sinulle Mikke Jungner 🎯 Täyttä asiaa 👍
Started by vierailija
Eilen 15:10
Luettu: 173
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Pitäisikö Kokoomuslaisuuden olla tautiluokituksessa?
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Aiheellinen kysymys kuuluu: ovatko koksupersut mahdollisesti psykoautisteja?
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
4.
Demokraatti tylyttää: Woke johti murskatappioon
Latest: vierailija
5 min sitten
Aihe vapaa
5.
Haaveena vauva 2025
Latest: RLiisukka
5 min sitten
Lapsen saaminen
6.
"Yhden tunnin lentomatka lentokoneella voi vapauttaa ilmakehään enemmän hiilidioksidia kuin mitä yksi keskivertoihminen tuottaa vuodessa"
Latest: vierailija
6 min sitten
Aihe vapaa
7.
oululaisille suunnattu barokkikonsertti peruttiin uskonnollisten viitteiden vuoksi, järjestäjä sanoo – ”Olemme aivan puusta pudonneita”
Latest: vierailija
8 min sitten
Aihe vapaa
8.
Yle puoluegallup: SDP jytkynousu 24,3%, kokoomus 18,8% ja persut 15,7% sukeltavat
Latest: vierailija
9 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
taas uusi "vanhus" kuumeilee
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu
