taas tein väärin..

[Anatolia]

Onko fiksut sellaisia, ketkä haukkuu tai vihjaa ei-fiksuksi, koska tämä ns. ei-fiksu on saanut selkäänsä.

Jaa-a, en tiiä. Mua vaan oikeasti surettaa ja jopa vihastuttaa se, että jotkut naiset ei saa lähdettyä vaikka mies on toistuvasti väkivaltainen. Kyllä mä sen ymmärrän ettei se aina oo helppoa ja itsetunto voi olla nollassa jne, mutta edes oman lapsensa takia pitäisi löytää jostain sisältään leijonanaaraan raivoa ja voimaa muuttaa asioita ja todeta että minuahan ei prkl kohdella näin. Enkä usko (lähipiirin kokemuksien perusteella) että päähäntaputtelu on keino joka auttaa, vaan joskus pitää ravistella jotta nainen heräisi ja muutosta tapahtuisi.

Hyvä ystäväni otti 8 v turpiinsa mieheltään, ja kun ystävät ei jaksaneet enää halata ja sääliä vaan suuttuivat & sanoivat että vittu nyt riittää, me ei enää jakseta, jäät yksin jos et tee jotain, ota turpiisi jatkossakin jos haluat mutta älä pliis enää siitä meille itke, niin vasta se herätti hänet lähtemään. Pelko siitä että menettää ystävänsä surkean miehen takia. Mutta onko ap jo menettänyt ystävänsä...? :|

 

[onnea vaan]

ap oletko läheisriippuvainen kun et voi muka erota väkivaltaisesta miehestä? Miehessä kuullostaa olevan jotkin narsistin merkkejä, hieno suhde teillä Toinen läheisriippuvainen ja toinen luonnehäiriöinen narsisti,onnea elämällenne.

 

["jepjep"]

olisi voinut katsoa tv;tä lapsen huoneessa,mutta minua ärsytti hänen reaktionsa siihen, että minä halusin nukkua. aina ennenkin hän on jäänyt katsomaan tv,tä samaan huoneeseen. hän suuttui,koska en jaksanut valvoa hänen kanssaan.

Se olis halunnut pimppaa ja kettuuntui kun menit nukkumaan. Mutta mikään, toistan MIKÄÄN, ei oikeuta ketään lyömään toista. Jätä tollainen hullu, varsinkin jos sulla on lapsikin. Jättää ihan kamalat arvet lapseen katsella tuollaista menoa, joten jos yhtään hänestä välität, heivaat miehen saman tien.

 

[Lilii lisänimetön]

Ehkä ap:n olisi hyvä kysyä itseltään miksi hän ei eroaisi miesystävästään. Kerro vaikka meillekin, niin voit nähdä asiaa myös ulkopuolisen silmin.

 

["jepjep"]

varmasti ole harkinassa anteeksi pyyntö. hän ei koskaan koe, että hänen käytösessään olisi jotain väärää. ja nämä tilanteet toistuvat meillä jatkuvasti. miksi en eroa? en kestä sitä tyhjyyttä ja yksinoloa.minulla ei ole muita "ystäviä" tai läheisiä aikuisia elämässäni.

jos olen puhunut, että hän voisi mennä vähäksi aikaa omaa kotiinsa ja miettisimme tilannetta niin vastaus on ,että hän ei tule ikinä takaisin, eikä vastaa puhelimeen jne...

Mitä sitten, sehän ois vaan hemmetin hyvä asia että jätis sut lopullisesti rauhaan. Mitä kukaan tekee tuollaisella miehelle, ja mieti tosiaan mitä tuollainen meno tekee sun lapselle.

Sä olet arvokas ihminen, ja löydät kyllä uudenkin miehen ja niitä kavereitakin. Mä voin ainakin alkaa sun kaveriksi, oon ollut kauan sitten itsekin samassa tilanteessa, joten ymmärrän paremmin kuin hyvin miltä susta tuntuu. Kaikki kääntyy hyväksi vielä, usko mua.

 

["debra"]

Siis hän...? Kiristää sua sillä, että ei tule ikinä takaisin, eikä vastaa puhelimeen jne...? Sehän pitää sua ihan tossun alla. Anna nyt hemmetti soikoon mennä. Noin jos käsiksi käydään, niin et kyllä voi katsoa vaan sormien läpi vaan siksi, että pelkäät yksin jäämistä.

 

[bbbbbbb]

Jaa-a, en tiiä. Mua vaan oikeasti surettaa ja jopa vihastuttaa se, että jotkut naiset ei saa lähdettyä vaikka mies on toistuvasti väkivaltainen. Kyllä mä sen ymmärrän ettei se aina oo helppoa ja itsetunto voi olla nollassa jne, mutta edes oman lapsensa takia pitäisi löytää jostain sisältään leijonanaaraan raivoa ja voimaa muuttaa asioita ja todeta että minuahan ei prkl kohdella näin. Enkä usko (lähipiirin kokemuksien perusteella) että päähäntaputtelu on keino joka auttaa, vaan joskus pitää ravistella jotta nainen heräisi ja muutosta tapahtuisi.

Hyvä ystäväni otti 8 v turpiinsa mieheltään, ja kun ystävät ei jaksaneet enää halata ja sääliä vaan suuttuivat & sanoivat että vittu nyt riittää, me ei enää jakseta, jäät yksin jos et tee jotain, ota turpiisi jatkossakin jos haluat mutta älä pliis enää siitä meille itke, niin vasta se herätti hänet lähtemään. Pelko siitä että menettää ystävänsä surkean miehen takia. Mutta onko ap jo menettänyt ystävänsä...? :|

Miltä sinusta tuntuisi, jos vastaisin tähän:

"No yhyy".
-

Kaverit ei jaksaneet, siltikään väkivalta ei ole uhrin syytä, eikä kaverien hylkäyskään, vaikka miten on ymmärrettävää etteivät ystävät jaksaneet.
Ennemmin huutaisin; miksei se mies ymmärrä olla lyömättä ja miksei se mies mene hoitoon. Jos kaverinsa saa tietää, pitävätkö enää yhteyttä; hakkaajaan.

On uhrillakin vastuunsa. Vaikkapa sitten erota, jos ei muu auta.
Mutta ero harvoin on helppo, vielä vaikeampaa se on, jos uhri on syyllistetty, uhri on luopunut omasta elämästään, uhri on pikku hiljaa kadottanut kaikki tuttavansa ja ystävänsä, eikä kestä yksinoloa (jopa hajoamisen uhka) ja kokee tuskaista tyhjyydentunnetta (mihin monet esim. juovat viinaa).

Uhri-sanan sijasta voidaan puhua ihan vaan kumppanista.

 

[hjköu]

Kannattaa varmaan soittaa auttavaan puhelimeen ja kysellä apuja ja mitä yksin oloon tulee niin netti on täysi treffipalstoja joista voi noukkia parhaimmat päältä Joten sieltä mies sinulle