Taas tällainen juhannus... :(

[Tyhmä ja itsekäs]

Juhannus ei ede ole alkanut ja meillä on jo täysi sota päällä. Miehen suvussa on perinteisesti aina kokoonnuttu anoppilaan juhannuksen viettoon, siis koko suku. Minä en näistä tapauksista pidä, koska minua ensinnäkin ahdistaa pahasti isot väkijoukot, ja toiseksi koska minä en ollenkaan viihdy miehen suvun seurassa. Meillä ei vaan ole yhtään mitään yhteistä.

Yleensä nuo juhlat menevät siihen, että ensin pari viikkoa etukäteen en saa nukuttua, kun ahdistaa sinne meneminen niin paljon, sitten juhlissa seison yksin jossain nurkassa ahdistuneena ja tylsistyneenä, kun ei anneta edes auttaa missään kokkaamisissa ja muissa... ja mieskin karkaa ensin grillimestariks ja sitten serkkujensa kanssa juttelemaan. Minä jään aina yksin.

Joskus olen yrittänyt jutella sukulaisten kanssa, mutta katsovat vain kuin halpaa makkaraa, eivätkä sano juuri mitään. Puhuvat vaan keskenään oman suvun kuulumisia, ihmisistä joita en ole koskaan tavannut, ja saattavat innostua puhumaan työasioista (monet samalla alalla) tai sitten jostain yhteisestä kulttuuririennosta, johon minulla ei ole osaa eikä arpaa, ja joihin en osaa sanoa mitään.

Suvun toinen miniä on aika samaa mieltä sen suhteen että tuon suvun kanssa on vaan kamalan vaikea tulla toimeen. Hän on kuitenkin vähän paremmin pärjännyt, kun on sellainen itsevarma. Minä en ole. Tuo toinen iniä (ja perheensä) ovat todella mukavia, mutta ovat jättäneet jo muutaman vuoden koko juhlat väliin, kun eivät viihdy.

Jaa miksi en vaan jätä menemättä? Yritän koko ajan. Tänäkin vuonna aloin jo pari kuukautta sitten puhumaan miehelle että tänä vuonna en halua mennä. Aikaisempina vuosina minut on aina ylipuhuttu mukaan, vaikka en ole halunnut. Mies ei ota kuuleviin korviinsa. Meni sanomaan äidilleen että tietenkin tulemme.

Nyt ollaan useamman päivän tapeltu asiasta. Mies syyllistää ja painostaa, hänelle kamala häpeä jos joutuu yksin menemään, nolottaa ja joutuu valehtelemaan suvulle kun ei voi sanoa suoraan miksi en ole paikalla. Eilen otettiin kovasti yhteen, lopuksi sovittiin. Minä luulin sovinnon jälkeen että miehelle oli ok että en tule. Mies taas oli tulkinnut sovinnon niin, että lupaan tulla. Ja tänään sitten uusi riita, kun mies alkoi silitellä paitaansa ja kysyi mitä minä aion laittaa päälle... ja tajusi vasta siinä vaiheessa että en ole tulossa.

Nyt ollaan siinä että mies on kamalan loukkaantuneena alakerrassa, minä yläkerrassa. *huokaus*

En vaan tajua miksi tuo tahkojuustoaivo ei voi ymmärtää miten minua ahdistaa koko juhlat. Luulisi sen nyt tajuavan, että kyseessä ei ole mikään pieni päähänpisto, kun en saa pariin viikkoon nukuttua asian takia, itkeskelen ja oksennan, kun ahdistaa niin paljon. Silti olisi vaan mentävä, että ei loukata anoppia.

 

[ap]

Hymiö ei kuulu joukkoon!

 

[sutinasussu]

Minä en vaan lähtisi ja piste. Ukko menkööt yksin ja mököttäkööt ihan rauhassa.

 

[minä]

lyhyesti:mä en menis ja piste.sen verran on omaa tahtoo sen suhteen että jos tunnen oloni epämukavaksi jossain niin en mee toisten..

 

[kaalimaan vartija]

:hug: Toivottavasti miehesi ymmärtää joku pv kuinka paljon ahdistut noista suvun yhteisistä kokoontumisista. Voisitte vaikka kompromissina viettää seuraavan juhannuksen vainoman perheenkesken. Siitä voi ilmoittaa anopille vaikka jo joulukuussa niin ei tule yllätyksenä.....

 

[kaalimaan vartija]

Minä en vaan lähtisi ja piste. Ukko menkööt yksin ja mököttäkööt ihan rauhassa.

Just näin. Minkä takia sun itse asiassa pitäisi edes väkipakolla sinne mennä. Jos mies haluaa mennä niin menköön yksin.

 

[titta]

sama täällä, en menisi. Jos noin on vaikea tilanne olla siellä, älä pakota itseäsi. Jää kotiin tai etsi muuta tekemistä jussiksi!
Mies mököttäkään jos ei ymmärrä.

 

[vieras]

Mitä jos alkaisit suunnitella omia juhannusjuhlia vaikka sen mukavan miniän kanssa ja aloittaisitte yhdessä uuden juhannusperinteen.

 

[vieras]

En todellakaan menisi. Mutta onhan se tietty hankalaa, jos on miehensä tossun alla. "Mies ei ota kuuleviin korviinsakaan" joopa joo. Senkun sanot että en lähde sinne ja sillä selvä!

 

[huh]

Onneksi ei ole miestä eikä sukuaan enää. Meillä oli kyllä hyvä suku ja olin tervetullut mutta ahdisti kun ei mitään muuta ollut. Kaikki lomat sukulaisillaan.
Pidä vaan pääsi ja hyvää Juhannusta sinulle!

 

[vieras]

Onko miehesi huomannut kuinka tämä sinua ahdistaa (yövalvomiset, pahoinvoimiset jne). Luulisi, että hän ymmärtää, että tää ei ole vaan joku päähänpisto vaan oikeasti sulle kova paikka. Tsemppiä sulle, mihin ikinä päädytkin päätöksessäsi =)

 

[syy ei mkn]

onpas kiva jos sut pakottaa lähtemäänmöksäämään sinne... varmaan se juhlakansakinnäkee susta etet viihy paikassa.
mä jäin vaan himaan ja lähettäisin terkkuja anopille, mies kyllä tekosyyn keksii, vatsatauti vaikka tai migreeni.

 

[.]

Mä en myöskään viihdy isoissa väkijoukoissa, enkä halua viettää yhtään enempää aikaa miehen suvun kanssa kuin on pakko. Olen siis tehnyt alusta asti selväksi, etten aio osallistua mihinkään heidän "sukukokouksiinsa", koska en sellaisia vietä edes oman sukuni kanssa. Siihen on mies tyytynyt, mutta anoppi ei. Mutta sehän ei mun ongelma ole, jos hän ei halua sitä ymmärtää.

 

[Halaus]

Miten olet kertonut tunteistasi miehelle.
Oletko kertonut yhtä suoraan kuin tässä tekstissä.

Miehet ovat siitä erikoinen laji, että eivät taju vihjailuja ja eivät osaa lukea
rivien välistä. Kaikenkaikkiaan miesten kanssa on paljon vikeampi keskustella kuin naisten.

Sinun pitää kertoa selvästi tunteistasi tai jos olisin sinä niin printtaisin tuon tekstin ja menisin alakertaan ja antaisin miehen lukea sen.
Tietenkään et kerro, että olet sen nettiin laittanut.

Sitten puhutte ja jos kokeilette juhliin lähtöä niin miehesi on ymmärrettävä, että tarvitset siellä tukea.
Hänen on luvattava pitää sinusta siellä huolta, olet hänen kanssaan grillauskaverina, varaemäntänä.
Olet hänen lähellään juhlien koko keston ja mies pitää sinusta huolta, että tunnet olosi hyväksi etkä oe yksin.

Kun saat miehen ymmärtämään tämän ja lupaamaan tämän niin selviydyt juhlista tai sitten olette kotona, mutta eri kerroksissa murehtiminen ei vie asiaa eteenpäin.

Niinhän sitä sanotaan, että viisaampi ottaa ensimmäisen askeleen ja jos on pala kurkussa ja paha mieli niin vie tuo tekstisi hänelle (korjaa sitä ensin että näyttää siltä kuin olisi miehelle kirjoitettu, mutta älä korjaa yhtään sanaa tunteiden kuvauksestasi)
Anna hänen lukea teksti ja aloita siitä keskustelu mitä miehen tarvitsisi juhlissa tehdä ja ottaisi sinut mukaan joukkoon.

 

[apsi]

Eka kerta voi kirpaista miestä, kun yksin menee. Mutta huomannee sitten, että pärjää ilman sinuakin. Mulla on nykyään jo vapaus valita, lähdenkö mukaan, kun mies on aina menossa milloin minnekin. Ei se tuntunut kurjalta kuin sen kerran, ja nykyään lähden taas useammin mukaankin, kun se on vapaaehtoista.

 

[vieras]

jos ei ole tajunnut tilannetta, niin anna miehesi lukea tuo kirjoittamasi teksti..

 

[apsi]

Ja on tuokin vielä väärin, että ap saa kärsiä juhannuksena joka vuosi, mutta mies ei voi antaa periksi YHTÄ kertaa, kun hävettää mennä yksin. Laita sille mukaan selitys migreenistä, se on ihan hyvä syy.

 

[ap]

Kiitos tuesta. En mielestäni ole miehen tossun alla, mutta nämä ovat vaikeita tilanteita, kun toisella puolella on se, että asia olisi miehelle tärkeä, toisella puolella se, että asia on minulle vaikea. Olen kertonut miehelle suorin sanoin mitä tunnen. Olemme puhuneet asiasta kasvokkain ja sähköpostissa ja puhelimessa. En ole vihjaillut vaan sanonut suoraan. Olen kertonut että unettomuus, itkeskely ja huono olo johtuu ihan vaan siitä että juhliin meno ahdistaa.

Ongelma on että mies ei ihan oikeasti tunnu oikeasti ymmärtävän, vaikka asiaa yrittäisi miten päin selittää. Hänen ei ymmärrä, miten isot ihmisjoukot voivat ahdistaa, vaikka on monta kertaa nähnyt minun lähtevän pois esim. ruuhkaisesta kaupasta, kun ihmispaljous on alkanut ahdistaa. Hän ei suostu ymmärtämään, että joku voi kokea hänen sukulaisensa ahdistaviksi, koska he ovat hänen mielestään ihan tavallisia ihmisiä. Minun ahdistustani hän pitää pelkkänä kiukutteluna ja huomionhakuna.

Miehen mielestä juhannusjuhlat ovat mukava grillausilta hauskassa seurassa. Hän ei ymmärrä miten sellainen tilaisuus voi ahdistaa minua. Minä taas... noh, taisi tulla selväksi että koen asiat eri lailla. Mies kuulee sanani, mutta hän ei käsitä niitä.

Olen yrittänyt etsiä ratkaisua, jossa kumpikin voisi tulla vähän vastaan, mutta en ole löytänyt sellaista. En ehdoin tahdoin kuitenkaan halua pahoittaa miehen tai anopin mieltä. Ehdotin että voisimme käydä anoppilassa huomenna, kun suurin osa juhlaväestä on poistunut. Se ei miehelle sopinut, koska hänen mielestään koko juhannusvisiitin idea on sukulaisten tapaaminen. Ehdotin että voisimme mennä etuajassa auttamaan anoppia ja appea, ja lähteä sitten kun paikalle alkaa saapua enemmän vieraita. Se olisi miehen mukaan töykeää. Yritin ehdottaa nopeaa, vaikkapa tunnin tai parin pikavierailua, mutta se olisi miehen mielestä myös töykeää, koska joutuisimme väkisin lähtemään kesken ruokailun. Miehen suvussa juhlaruokailu kestää yleensä useamman tunnin. Miehen mielestä pikavisiitti tarkoittaisi sitä, että olisimme juhlissa ainakin keskiyöhön. En edes muista enää mitä muuta ehdotin, mutta mikään ei kelvannut miehelle.

Ymmärrän toisaalta miestäkin, hänen mielestään juhlissa käyminen on pikkujuttu, joka ei voi aiheuttaa kenellekään muuta kuin hyvää mieltä. Mutta toisaalta minua taas ahdistaa niin, että en voi sitä edes sanoin kuvata. Mies on nyt sydänjuuriaan myöten loukkaantunut, kun hänen mielestään yritän tahallani nolata hänet suvun silmissä ja loukata anoppia.

 

[vieras]

Otappa muutama olunen, niin rentoudut

 

[ap]

Otappa muutama olunen, niin rentoudut

Niin, sen kun voisi. Minulla on lääkitys, jonka kanssa ei alkoholia saa ottaa ollenkaan.

 

[vieras]

Otappa muutama olunen, niin rentoudut

Niin, sen kun voisi. Minulla on lääkitys, jonka kanssa ei alkoholia saa ottaa ollenkaan.

Ok. Itse kanssa kammoan tuollaisia paikkoja ja juhlia, joissa paljon ihmisiä.. Vaikka muuten juon tosi harvoin, niin tuollaisiin juhliin auttaa muutama olut =).

 

[narikka83]

älä mene, tai käväse pikasesti kahvilla ja tulet kotiin nauttimaan juhannuksesta. minen mies inhoaa "suuria sukutapahtumia" ei ole mukana, joskus erittäin harvoin. ei koe oloansa mielekääksi siellä.

 

[vieras]

Jos tilanne olisi toisinpäin, olisitko valmis että miehesi jää kotiin?

Voisithan sä jäädä kotiin, ja pyytää miestä kertomaan, että olet kipeä, oksennustauti tai jotain, niin se ei olisi hänelle niin noloa..

 

[x]

Auttaisiko se, että miehesti paremmin ottaisi sinut juhlissa huomioon eikä jättäisi yksin nurkkiin seisomaan?

 

[ap]

älä mene, tai käväse pikasesti kahvilla ja tulet kotiin nauttimaan juhannuksesta. minen mies inhoaa "suuria sukutapahtumia" ei ole mukana, joskus erittäin harvoin. ei koe oloansa mielekääksi siellä.

Niin, kun se pikainen kahvittelu ei oikein miehelle kelvannut, kuten tuossa vähän ylempänä kerroin (varmaan samaan aikaan olit tätä kirjoittamassa, niin et huomannut). Ja kun nuo juhlat vielä keskellä metsää, niin sieltä ei noin vain pois pääse... taksiakaan sinne ei oikein saa.

Ja vieras, jos tilanne olisi toisin päin niin tietenkin hyväksyisin sen että mieheni jää kotiin. Ei tulisi mieleenikään yrittää pakottaa häntä tekemään jotain, mikä häntä ahdistaisi näin kovasti.