Taas rintaruokinnasta, mulle oli ihan selvää, että en anna korviketta, ellei suunnilleen lääkäri määrää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Halikatti"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mielelläni olisin myös toisen lapseni imettäny niin pitkälle että oisimme voineet siirtyä suoraa tissimaidosta juomaan lasista.. mut aina asiat eivät mene niinkuin suunnittelee! Esteeksi tuli uusiraskaus ja maidon tulon hiipuminen + niinkin itsekäs asia kuin oman jaksamisen turvaaminen!
 
Olen ruokkinut pikkuruista vauvaani tuttipullosta kahvilassa. Silti hän ei saanut tippaakaan lehmänmaitoa ennen 1-v. ikää. Mitenkäs tämä olikaan mahdollsita...

Samalla tapaa kuin oman esikoiseni kohdalla niiden ensimmäisten viikkojen aikana ennen kuin hän oppi imemään rintaa?

Maitoa tuli kuitenkin niin hyvin että ekojen sairaalavuorokausien jälkeen se pumpattu äidinmaito riitti hyvin pienen tarpeisiin ja sitä jäi pakkaseenkin yli tarpeen. Ja kyllä itseasiassa silloin aikanaan kun muutenkin oli herkkänä ja isompia huolia mielessä niin tuntui pahalta kun joku tietävämpi tuli kertomaan että kyllä tuon ikäisen pitäisi vielä syödä tissillä...
 
Voi kultaseni, älä ole tyhmä.
Mulla on kokemusta pulloruokinnasta ja imetyksestä. Esikoinen oli pulloruokinnalla ja tottui hyvin nopeasti huoneenlämpöiseen korvikkeeseen. Kuopus nautti ensimmäiset 4 kk:tta pelkkää rintamaitoa ja vaati sen takia aina lämmitetyn korvikkeen.

Häh? En mä edes puhunu mitään korvikkeen lämmittämisestä, mä en nyt kässää mitä sä ajat takaa :D Lainasitko vahingossa väärää viestiä tai jotain?
 
Sydämen sykettä? kuinkahan moni vauva kuulee sydämen sykkeen ku äidillä on 1-2 paitaa päällä ja lapsen korva on äidin kättävasten.. ja toinen tuulentuiverruksessa
 
saa kai silti omassa mielessään asioista ajatella? Etenkin jos ei niitä sano ääneen. Ajatuksia on aika hankala hallita.

Niinpä, lisäksi kommentoijat kaikki sellaisia, jotka eivät ole pystyneet imettämään. Sehän nyt on selvä, että silloin valintaa ei ole. Sen sijaan ne itsekkäät, joille lapsi vain asuste, joka ei saa häiritä cappucinon hörppäilyä, eivät kommentoi/välitä hevon huttua kirjoituksestani, koska heitä ei kiinnosta se, mistä lapsi jäänyt paitsi.
 
Tokikin tiedän, että taustalla voi olla esim. kykenemättömyys rintaruokintaan tms. MUTTA silti en pysty välttämään sitä sisäistä kirpaisua/pahan olon tunnetta, joka tuosta näystä tulee. Pieni avuton vauva huuta läheisyyttä, sydämen sykettä, sitä parasta ravintoa -rintamaitoa ja äiti kaivaa kylmän kliinisen pullon.

No, jos on noin herkkä niin silloin varmaan saa voida jatkuvasti pahoin kun näkee ympärillään lapsia joiden kanssa vanhemmat ei - syystä tai toisesta - näytä toimivan sen ideaalisimman tavan mukaan? :D

Lapsella on nälkä - äiti tarjoaa hänelle ruokaa pullosta (mikä saattaa sisältää jopa sitä rintamaitoa). Kylmemminkin asiat voisivat olla.
 
Moniko tuntee oikeasti sellaisen äidin,joka on päättänyt ihan omasta tahdostaan olla imettämättä?Mä en tunne yhtäkään,joka ei olisi edes yrittänyt ja surullisena sitten tappionsa nielleet ja pulloon siirtyneet.Ne jotka siis pulloruokintaan ja korvikkeisiin ovat turvautuneet.
 
[QUOTE="hertta";23291846]Jaa, no luonnollinen asia tai ei niin pahempi olo tulee, kun kahvilassa joku repäisee paidan auki ja työntää julmetun ison ja tumman nännin puoliväkisin vauvan suuhun![/QUOTE]

Bingo! Juuri tällaisia tyyppejä kuvaan kirjoituksessani. Saatiinhan yksi asusteäiti paikalle kuvaamaan tuntojaan.
 
[QUOTE="vieras";23291837]Moniko tuntee oikeasti sellaisen äidin,joka on päättänyt ihan omasta tahdostaan olla imettämättä?Mä en tunne yhtäkään,joka ei olisi edes yrittänyt ja surullisena sitten tappionsa nielleet ja pulloon siirtyneet.Ne jotka siis pulloruokintaan ja korvikkeisiin ovat turvautuneet.[/QUOTE]

Mä en tunne sellaista, mutta oon ihan ihmeissäni seuraillut, kuinka helposti pelästytään, että maito ei riitä, ja aletaan korviketta tyrkkäämään imetyksen lisäksi. Näin vähitellen pilataan vauvan ja tissin hieno vuorovaikutus ja kohta saadaankin todeta, että oho, vauva on 5 kk ja kokonaan korvikkeella. Olisi kiinnostavaa tietää, mikä on vikana terveiden naisten rinnoissa, jos riittävällä ravinnon ja nesteensaannilla, levolla ja imettämällä maito ei kuitenkaan muka riitä. Tietämättömyyden määrä tässä asiassa on ihan käsittämätön.
 
[QUOTE="vieras";23291837]Moniko tuntee oikeasti sellaisen äidin,joka on päättänyt ihan omasta tahdostaan olla imettämättä?Mä en tunne yhtäkään,joka ei olisi edes yrittänyt ja surullisena sitten tappionsa nielleet ja pulloon siirtyneet.Ne jotka siis pulloruokintaan ja korvikkeisiin ovat turvautuneet.[/QUOTE]

Meneeköhän ihan metsään jos sanoisin että kolme? Kaksi sellaista jotka ovat jo etukäteen sanoneet etteivät halua imettää ollenkaan (ei mitään fyysistä syytä, mutta kokivat ajatuksen jo niin vastenmieliseksi) ja yksi josta en ole varma voiko sanoa että olisi ollut ihan omasta tahdosta kyse.

Kuitenkin yritti kuulemma imettää vauvan ekan elinvuorokauden ajan ja kun vauva ei oppinut siinä kunnolla imemään niin siirtyi kokonaan korvikkeelle. Pumpata ei halunnut koska kuitenkin tupakoi ja näki siksi rintamaidon epäterveellisempänä, korvike myös helpotti sitä että pääsi jo ekojen viikkojen aikana lähtemään viihteelle ja jättämään vauvan hoitoon. Eli onko tuo nyt sitten yrityksistä huolimatta epäonnistunut imetys vai oma valinta siirtyä korvikkeelle?

Muut korvikevauvojen äidit ovat kyllä yrittäneet imettää ja tehneet asian eteen paljon enemmänkin töitä kuin taaperoimettäjät joilla homma on sujunut helposti. Sitten tietty jokunen joilta imetys on kielletty (äidin lääkitys) tai ollut käytännössä mahdotonta (lapsen sairaudet/vammat).
 
[QUOTE="vieras";23291837]Moniko tuntee oikeasti sellaisen äidin,joka on päättänyt ihan omasta tahdostaan olla imettämättä?Mä en tunne yhtäkään,joka ei olisi edes yrittänyt ja surullisena sitten tappionsa nielleet ja pulloon siirtyneet.Ne jotka siis pulloruokintaan ja korvikkeisiin ovat turvautuneet.[/QUOTE]

Mä en tunne ketään joka olisi alusta asti päättänyt olla imettämättä, mutta tunnen kyllä sellaisia jotka ovat vielä vauvan ollessa pieni päättäneet lopettaa imettämisen vain "mukavuussyistä"; ettei ole niin kiinni vauvassa ym ym.

En ymmärrä tuollaista ollenkaan :(
 
[QUOTE="jenni";23291888]Mä en tunne sellaista, mutta oon ihan ihmeissäni seuraillut, kuinka helposti pelästytään, että maito ei riitä, ja aletaan korviketta tyrkkäämään imetyksen lisäksi. Näin vähitellen pilataan vauvan ja tissin hieno vuorovaikutus ja kohta saadaankin todeta, että oho, vauva on 5 kk ja kokonaan korvikkeella. Olisi kiinnostavaa tietää, mikä on vikana terveiden naisten rinnoissa, jos riittävällä ravinnon ja nesteensaannilla, levolla ja imettämällä maito ei kuitenkaan muka riitä. Tietämättömyyden määrä tässä asiassa on ihan käsittämätön.[/QUOTE]

Usko vain, meitä on. Sulla ei ole hajuakaan kuinka paljon olen tehnyt työtä imetyksen eteen. Lyön vetoa, että paljon enemmän kuin sinä oman onnistuneen imetyksesi eteen. Nyt vihdoin kiinteiden myötä ollaan päästy korvikkeesta eroon ja koko maitoajan käytin korvikkeen antoon imetysapulaitetta AINA, kun korviketta annoin + pumppailin rintoja maitomäärän nostamiseksi lukuisia kertoja päivässä lukuisten viikkojen ajan.

Väitän, että juuri sinunlaistesi ihmisten takia moni nainen kokee äitiytensä epäonnistuneeksi, kun eivät onnistu asiassa minkä pitäisi olla täysin luonnollista. Liian moni lyttää äidin huonoksi ja liian vähän yrittäneeksi vaikka eivät tiedä mitään siitä kuinka paljon nämä yrittää ja kuinka paljon tunteita liittyy epäoonistumiseen. Surullista!

Naiset on kyllä uskomattoman ilkeitä! Miesten palstalla tuskin vastaavissa tapauksissa alettaisiin syyttelemään.
 
Minä sai ihan sikana tehdä töitä, että imetys lähti käyntiin. Minulta ei vaan alkanut herua sitä maitoa luonnostaan kunnolla. Lapsi oli pieni, ei jaksanut imeä, kun ei saanut kunnollista imuotetta. Kotiin kun päästiin, oli lapsi jo yli syntymäpainonsa. Muutama päivä kotona ja paino oli laskenut, vaikka lapsi oli rinnalla "aina". Eipä siinä sitten muuta kuin armoton pumppaaminen käyntiin (aika huonosti heruin pumpullekin kyllä) ja korviketta lisäksi, että ei lapsi kuivunut. Kyllä siitä korvikkeesta eroon päästiin, kun lapsen kasvaessa hän jaksoi olla rinnalla imeä. Mutta sen opin, että ei se imetys välttämättä suju luonnostaan, enkä tosiaankaan ala arvostella ketään, joka pullosta lapselle maitoa antaa. Olin vähällä luovuttaa itsekin, kun tuntui, että se oma maito ei mitenkään ala riittää.
 
[QUOTE="Sara";23292022]Usko vain, meitä on. Sulla ei ole hajuakaan kuinka paljon olen tehnyt työtä imetyksen eteen. Lyön vetoa, että paljon enemmän kuin sinä oman onnistuneen imetyksesi eteen. Nyt vihdoin kiinteiden myötä ollaan päästy korvikkeesta eroon ja koko maitoajan käytin korvikkeen antoon imetysapulaitetta AINA, kun korviketta annoin + pumppailin rintoja maitomäärän nostamiseksi lukuisia kertoja päivässä lukuisten viikkojen ajan.

Väitän, että juuri sinunlaistesi ihmisten takia moni nainen kokee äitiytensä epäonnistuneeksi, kun eivät onnistu asiassa minkä pitäisi olla täysin luonnollista. Liian moni lyttää äidin huonoksi ja liian vähän yrittäneeksi vaikka eivät tiedä mitään siitä kuinka paljon nämä yrittää ja kuinka paljon tunteita liittyy epäoonistumiseen. Surullista!

Naiset on kyllä uskomattoman ilkeitä! Miesten palstalla tuskin vastaavissa tapauksissa alettaisiin syyttelemään.[/QUOTE]

Huonon äitiyden vetäminen tähän on typerää ja lapsellista. Sinä et myöskään tiedä mun vaikeuksistani imettäjänä, joten turhaan korotat itseäsi mun kustannuksellani. Meissä vaan lienee se ero, että mä selvisin vaikeuksien jälkeen täysimettäjäksi ja sinä et, mikä on näitä elämän arpaonnen oikkuja, joille ei aina mitään mahda.

Jos mä jotakin syytän, niin terveydenhuollon surkeaa imetystietoutta. Juuri sen vuoksi liian moni nainen ei uskalla luottaa kehoonsa ja sen viisauteen. Viestiini olisin toki voinut lisätä, että kaikki eivät pelästy maidon loppumista turhaan. Niiden turhaan säikkyjien määrä on kuitenkin aivan liian suuri, ja siinä olisi tietouden lisäämisellä sijansa.
 
Olen samaa mieltä. Äitiysneuvolassa ja ensimmäisellä lasten neuvolalla oli sellainen maaläheinen suhtautuminen imetykseen. Siis sitä pidettiin parhaana ja luonnollisena tapana ruokkia vauvaa, siihen kannustettiin muttei siitä tehty mitään numeroa.

Nyt kolmosen kanssa olen kahden siijaisen kohdalla neuvolassa jo törmännyt tuohon hokemiseen kuinka olen suurinpiirtein superäiti ja saanut tehdä kovasti töitä kun nyt 3kk ikäinen vauva on täysimetyksellä vaikka minulla on kaksi isompaakin lasta. Öh, kovasti töistä... :O

Esikoisen imetyksen alku oli vaikeaa ja siinä sai tehdä töitä, mutta sen ekan 5vko:n jälkeen se sujui ihan itsestään. Kakkonen oli täysimetyksellä 6kk ja itse vieroitti itsensä 1v3kk ikäisenä, siinä ei ollut mitään työtä missään vaiheessa. Kolmosta aion täysimettää sen 6kk ja sitten saa itse vieroittaa itsensä siinä 1v-2v välillä milloin tykkää. Ainoa vaikeus tähän mennessä oli se alku ja imuotteen löytyminen kun teki niin kipeää. Sen jälkeen on sujunut ihan itsestään.

Laiskan äidin valintana tuota pidän, jos siis imetys muuten sujuu (maitoa tulee riittävästi ja lapsi osaa imeä eikä tarvita äidille mitään tiukkoja dieettejä). Hankalalta tuntuisi se korvikkeiden kotiin raahaaminen ja maidon mukaan otto, maitomäärien laskeminen ja pullojen peseminen jos ollaan yhtään pidemmällä reissulla.

Viisi viikkoa imetyksen kanssa rimpuilu on kyllä mun mielestä vähän! Ite pumppasin imetin ja tein taikoja sen 3 kk ennen kuin ymmärsin ettei sen korvikkeen anto maailmaa kaada. Sen sijaan jatkuva stressi imetyksestä, lapsen painon lasku ja unettomat yöt pohtien miksi oma kroppa pettää lapsen, meinasi nitistää mun äitiyden jo alkuunsa.

Kaikki mun tuntemat äidit, jotka on siirtyneet korvikkeeseen on vähintään kuukausia yrittäneet, yrittäneet, itkeneet ja yrittäneet. Hankalaa se pullojen kanssa taiteilu on ja sitten vielä tulee päälle tämä syyllisyys mitä täällä niskaan kaadetaan.

Joten mitä jos ihmiset jotka ei sitä rumbaa ole kokeneet vaan yrittäis ymmärtää, ettei kaikki aina mene samalla tavalla kuin heillä.
 
No meillä lääkäri tosiaan määräsi sitä korviketta, mutta so what. Nimittäin sairaalassa viikon vanhana, mutta kerkesihän sitä imettämään vielä senkin jälkeen kiinteitä sai 6kk ja imetys loppui reilu 1v.
Mun mielestä ihan ok. ei se imetystä pilanut, että joi muutaman kerran korviketta silloin, kun ei ollut mahdollista itse imettää tai lypsää aina tarvittaessa.
 
[QUOTE="vieras";23292163]Minä sai ihan sikana tehdä töitä, että imetys lähti käyntiin. Minulta ei vaan alkanut herua sitä maitoa luonnostaan kunnolla. Lapsi oli pieni, ei jaksanut imeä, kun ei saanut kunnollista imuotetta. Kotiin kun päästiin, oli lapsi jo yli syntymäpainonsa. Muutama päivä kotona ja paino oli laskenut, vaikka lapsi oli rinnalla "aina". Eipä siinä sitten muuta kuin armoton pumppaaminen käyntiin (aika huonosti heruin pumpullekin kyllä) ja korviketta lisäksi, että ei lapsi kuivunut. Kyllä siitä korvikkeesta eroon päästiin, kun lapsen kasvaessa hän jaksoi olla rinnalla imeä. Mutta sen opin, että ei se imetys välttämättä suju luonnostaan, enkä tosiaankaan ala arvostella ketään, joka pullosta lapselle maitoa antaa. Olin vähällä luovuttaa itsekin, kun tuntui, että se oma maito ei mitenkään ala riittää.[/QUOTE]

Sama kokemus x 2 lasta. Ei helpottanut edes kakkosen kohdalla siis. Tosin maitoa tuli vaikka muille jakaa, mutta imuote ihan hukassa ja paino vain laski. Korvikkeen ja sitkeän (hullun, siis täysin pimeän huonouden pelon vallassa) yrityksen avulla pääsin täysimetykselle takaisin n. 4-6 viikon jälkeen molemmilla. Hitto että oli kamalaa! Näin jälkeenpäin ajatellen ihan kahjoa. Helpotti kyllä sitten, kun alkoi sujua. Mutta siis peesi tälle kirjoitukselle!

Enkä tajua, miksi pitää syyllistää toisia. Mikä vimma? Yleensä kuitenkin 98 % äideistä on halunnut imettää. Se ei vain oikeasti ole niin helppoa.
 
No juu, mulle ihan sama miten kukakin vauvansa ruokkii ja mistä syystä.

Mutta kyllä muakin ammattilaisten asenne on välillä ihmetyttänyt. Kuopuksen kun synnytin, aloitin imetyksen heti synnytyssalissa ja maito nousi heti. Ja tiesin kyllä, kun toista kertaa olin niissä touhuissa ;-) Mutta lapsivuodeosastolla kun sitten huolissani otin hoitajan kanssa esille vauvan värinäkohtaukset, ehdotti hän hoidoksi vain lisämaitopulloa. Kieltäydyin ja siirryin tekemään varmuuden vuoksi ruokapunnituksia. Hoitajat eivät uskoneet punnitustuloksiani (olinhan ne vain itse tehnyt), eivät itse punninneet ja katsoivat vaan kuin hullua, kun en lisämaitoja hakenut. Vauva oli muuten 2pv vanhana kotiutuessaan ylittänyt syntymäpainonsa, ihan pelkällä rintamaidolla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lypsy lehmä;23292343:
Viisi viikkoa imetyksen kanssa rimpuilu on kyllä mun mielestä vähän! Ite pumppasin imetin ja tein taikoja sen 3 kk ennen kuin ymmärsin ettei sen korvikkeen anto maailmaa kaada. Sen sijaan jatkuva stressi imetyksestä, lapsen painon lasku ja unettomat yöt pohtien miksi oma kroppa pettää lapsen, meinasi nitistää mun äitiyden jo alkuunsa.

Kaikki mun tuntemat äidit, jotka on siirtyneet korvikkeeseen on vähintään kuukausia yrittäneet, yrittäneet, itkeneet ja yrittäneet. Hankalaa se pullojen kanssa taiteilu on ja sitten vielä tulee päälle tämä syyllisyys mitä täällä niskaan kaadetaan.

Joten mitä jos ihmiset jotka ei sitä rumbaa ole kokeneet vaan yrittäis ymmärtää, ettei kaikki aina mene samalla tavalla kuin heillä.

Itse pidän tuota viittä viikkoa aika pitkänä, kun lähtökohta oli siinä ettei vauva osannut imeä lain rintaa ja se kolme päivää meni siihen että sai pienen opetettua edes pulloa imemään. Se kaksi viikkoa meni ilman että lapsi sai rinnasta mitään otetta, pelkällä pumppaamisella ja pullostasyöttämisellä. Kolmannen viikon aikana alkoi pikkuhiljaa rintakumin kanssa saada jotain alas ja lopulta viiden viikon iässä uskalsin ottaa riskin ja jättää pumppaamiset ja pullot.

Lapsella todettiin syntymän jälkeen downin syndrooma ja hän oli aika heikko ja väsynyt eli tosissaan sai väkisin herätellä syömään ilman sitä toivoa imemisestä. Korkea kitalaki ja heikko suun motoriikka tuon voimattomuuden lisäksi aiheuttivat ongelmia eikä sen enempää sairaalassa kuin neuvolassakaan uskottu että se imetys lähtisi ikinä käyntiin, sanottiin vaan että hyvä kun saisi jonkin aikaa pumpattua maitoa pulloon.

Henk. koht uskon siis että jos maitoa ei olisi tullut noin hyvin pumpulle niin pakostihan se imetys olisi jäänyt kokonaan pois, ei tuosta lapsesta olisi ollut rintaruokintaan heti. Toki tässäkin oli mukana niitä ikäviä ajatuksia ja syyllisyyttä. kun en pysty lapselleni antamaan tervettä elämää, hän syntyi vielä sektiolla mikä downin lisäksi lisää riskiä sairasteluihin niin nyt en edes pystyisi imettämällä antamaan hänelle mitään suojaa. :( Vaikka viisi viikkoa onkin suhteellisen lyhyt aika, niin minulle se oli pitkä. Ja noihin lähtökohtiin suhteutettuna se ettei imetys nyt ihan oppikirjan mukaan (=samalla alilla kuin nuoremmilla sisaruksilla) sujunut jatkossakaan niin tuon viiden viikon jälkeen se minun mielestäni oli helppoa kuin heinänteko. =) Ja olen yhä onnellinen että maitoni riitti niin hyvin ettei korvikkeeseeen tarvinut turvautua vaan sai tosissaan pumpattua sen kaiken maidon mitä lapsi noina ensimmäisinä viikkoina tarvitsi.

Ei siis ole tarkoitus väheksyä heitä joiden imetys on ollut vaikeaa. Tarkoitin tuossa vaan tällasia tapauksia kuin omat nuoremmat lapseni joiden imetys lähtee heti hyvin käyntiin, silloin en näe sellaisen imetyksen jatkumisessa mitään työtä tai ihmeellistä. Kun taas lyhyen, korvikkeen ohessa taistellun imetyksen näen todella saavutuksena mistä sopiikin olla ylpeä. :flower:
 
Sitä kun imettää tuntitolkulla ja vauva paino vaan laskee tai ei nouse tarpeeksi, niin sitä antaisi vaikka läskisoosia jos se auttaisi. ( en siis antanut) eli pakko oli rinnan päätteksi antaa korviketta.
 
[QUOTE="vieras";23292398]
Yleensä kuitenkin 98 % äideistä on halunnut imettää. Se ei vain oikeasti ole niin helppoa.[/QUOTE]

Eihän se helppoa olekaan, mutta kaikki eivät sitä tiedä. Kun ei tiedetä koko mekanismia, säikytään turhaan ja luovutetaan ekaan vastoinkäymiseen. Itsekin jouduin väkisin takomaan päähäni rauhallisuutta ja itseluottamusta, kun alkukantainen huoli lapsen ravinnonsaannista meinasi pyyhkiä päästäni kaiken tietämykseni imetyksen onnistumisen edellytyksistä.

Yksi esimerkki tietämättömyydestä on se, kuinka eräs äiti oletti, että kolmiviikkoinen vauva ruokailee samalla tahdilla ja yhtä vaivattomasti kuin 9-kuinen. Kun homma ei sujunutkaan viidessä minuutissa, päätteli äiti, että maitoa ei tule ja siirtyi korvikkeeseen. Ja entäpä ne vanhat tädit, jotka saavat epävarmat äidit suunniltaan jatkuvilla "nälkäänsä se itkee" -hokemillaan. Kai sen saa ääneen sanoa, että iso osa siirtyy korvikkeisiin myös turhista syistä?
 
Tokikin tiedän, että taustalla voi olla esim. kykenemättömyys rintaruokintaan tms. MUTTA silti en pysty välttämään sitä sisäistä kirpaisua/pahan olon tunnetta, joka tuosta näystä tulee. Pieni avuton vauva huuta läheisyyttä, sydämen sykettä, sitä parasta ravintoa -rintamaitoa ja äiti kaivaa kylmän kliinisen pullon.

:D On sulla yritystä ainakin, saada tästäkin piiitkä tappeluketju aikaan.
 
[QUOTE="vieras";23291837]Moniko tuntee oikeasti sellaisen äidin,joka on päättänyt ihan omasta tahdostaan olla imettämättä?Mä en tunne yhtäkään,joka ei olisi edes yrittänyt ja surullisena sitten tappionsa nielleet ja pulloon siirtyneet.Ne jotka siis pulloruokintaan ja korvikkeisiin ovat turvautuneet.[/QUOTE]

Mä tunnen yhden jonka en ole koskaan nähny imettävän lapsiaan, mut kysyny en oo miksi. Se on hänen asiansa. Ehkä on tietosesti sen tehny, ehkä pakosta. Mäkin joskus annoin pulloa jossain lääkkeen takia. Voivoi jos joku ajatteli pahasti.
 

Yhteistyössä