F
Fleur de la Cour
Vieras
Jos teillä ei ole muuta sanottavaa asiaan kuin, että aina minulla on jonkun kanssa ongelmia ja oma vikani niin älkää kommentoiko, koittakaa edes ottaa tämä ongelma vakavasti. Asun samalla paikkakunnalla kummitätini kanssa. Olimme tosi läheisiä kun olin lapsi ja hän oli huippuhyvä kummitäti. Myöhemmin elämässä olen halunnut tehdä itse selkeää rajaa kanssakäymisen kanssa, koska hän elää elämäänsä ihan eri kantilta kuin minä. Tilanne on se, että kummitätini jäi äkillisesti leskeksi viisi vuotta sitten kun kummisetäni kuoli. Sen jälkeen tilanne on vaan pahentunut ja pahentunut. Hänellä on kolme aikuista lasta, joilla kaikilla on puolisot ja perheet, mutta vaikuttaa, että hänen elämänhallintansa on aivan hukassa eikä kukaan pidä hänestä huolta tai auta häntä. Minusta se huolenpito kuuluu lapsille. Eikä voi sanoa, että ei ole lasten velvollisuus, lapset kuitenkin häikäilemättä käyttävät mummuapua ja lapsenlapset on mummulassa hoidossa pitkiäkin aikoja. No se ongelma siis. Kummitätini hyväksikäyttää kaikkia hiukankin lähellä olevia ihmisiä häikäilemättä. Eilen tuli huippupyyntö. Hän on hukannut autonavaimensa. On menossa yhden lapsensa luo pääsiäispäivälliselle ja tarvitsisi siis AUTOA lainaksi. Minä en lainaisi ikinä autoani edes omalle äidilleni, varsinkaan kun en edes omista autoja, vaan ne on mieheni autoja kumpikin mitä meillä on. Ja nyt sitten kysymys. Otanko nyt yhteyttä ystävyyssuhteiden hajoamisen uhallakin hänen lapsiinsa ja kerron, että nyt on heidän korkea aika alkaa pitää huota äidistään, koska muuten tulee ongelmia kun minä suutun kunnolla?? Meinaan mulla on pinna koetuksella nyt ja ihan kunnolla. Ihmissuhderintamalla on ollut viimeisen vuoden niin isoja koetuksia, että minunkin maljani alkaa olla täysi!