Taas niitä päiviä kun tuntuu siltä että olen yksinhuoltaja... :(

[marmattaja]

Varmaan loppuun kuluttu aihe tämäkin, mutta haluan nyt johonkin purkaa pahaa oloani. Älkää viitsikö sitten laukoa fiksuja kommentteja: "sun mies käy sentään töissä, olisit tyytyväinen", "sä oot kotona sun kuulukin tehdä kaikki" jne jne..

Tänä aamuna taaperon kanssa heräsin puoli seitsemän aikoihin, melko pirteänä, vaikka eilisen finaalipelin katsoinkin. Tähän kellonaikaan mennessä olemme syöneet lapsen kanssa aamupalan, ulkoilleet tunnin, pikaisesti imuroin, tyhjentänyt ja täyttänyt tiskikoneen, pessyt koneellisen pyykkiä (toinen koneellinen pyörimässä), laittanut kuivat vaatteet kaappiin, tehnyt makaroonilaatikon jotta mies saa syödyksi, ennenkuin lähtee illaksi töihin. Mitä mies on tänä aikana tehnyt, arvatkaas? No nukkunut!! Kävin jo välillä herättelemässä että menisi lapsen kanssa pihalle siksi aikaa että minä teen ruuan, saisi samalla itsekin raitista ilmaa ennenkuin lähtee tunkkaiseen tehtaaseen töihin. Paskanmarjat...vastaukseksi sain vain pelkkää murinaa. Siis onko tämä ihan oikein hei? Minä yritän olla ahkera kotiäiti, vaikka ei se minun "ominta alaani" olekaan ja toinen ei voi tehdä edes sen verran että nousisi sängystä!

Hän lähtee parin tunnin päästä töihin. On ammatiltaan prosessinhoitaja, työ ei siis ole mistään rankimmasta päästä vaikka vuorotyötä onkin...mutta jumaliste voisi se sentään jotain täällä kotonakin tehdä..viettäisi edes laatuaikaa lapsensa kanssa ja kuten tuolla alussa jo sanoin ei kiitos kommenttaja siitä että mene itse töihin, mieluusti menisinkin..töitä olen nyt puoli vuotta etsinyt ahkerasti, lähes joka päivä käyn työkkärin sivuilla ja hakemuksia lähettänyt ympäri kaupunkia, mutta minnekään ei pääse mielelläni toki olen lapsen kanssa kotona, mutta toivoisin että mieskin edes johonkin osallistuisi.

 

[no]

Mie antaisin mitä vaan jos olisi noin helppo elämä että ainoa murhe se jos miestä laiskottaa

 

[chef]

Oletko ihan rauhassa koittanut jutella tuosta miehesi kanssa...olettaen siis että tuo on toistuvaa ja jatkuvaa?

Jos kyse puolestaan on vain ykisttäisestä päivästä, niin varmaan vastavuoroisesti säkin voit joku päivä nukkua ja mies hoitaa lapsen?

 

[juu]

Oletko ihan rauhassa koittanut jutella tuosta miehesi kanssa...olettaen siis että tuo on toistuvaa ja jatkuvaa?

Jos kyse puolestaan on vain ykisttäisestä päivästä, niin varmaan vastavuoroisesti säkin voit joku päivä nukkua ja mies hoitaa lapsen?

Aivan. Meillä vastaava tilanne mutta kaksi lasta. Joskus mies käy töissä ja nukkuu niin ettei häntä paljon näy. Mutta kun on levännyt jaksaa sitten olla lasten kanssa niin että saan olla omissa oloissani.

 

[ap]

Oletko ihan rauhassa koittanut jutella tuosta miehesi kanssa...olettaen siis että tuo on toistuvaa ja jatkuvaa?

Jos kyse puolestaan on vain ykisttäisestä päivästä, niin varmaan vastavuoroisesti säkin voit joku päivä nukkua ja mies hoitaa lapsen?

juuh..olen puhunut, huutanut, yrittänyt rauhallisesti keskustella, ehdottanut avun hakemista väsymykseen jne jne..mielestäni olen kaikki mahdolliset keinot yrittänyt että tekisi itselleen jotakin mutta ei... joskus harvoin saan lauantai aamuisin nukkua (silloin jos olen sairaana) ja mies herää lapsen kanssa, toisin sanoen istuu itse koneella ja lapsi leikkii vieressä.

 

[vieras]

Mä ymmärrän sua, se harmittaa. Meilläkin minä teen kaikki kotihommat, töissäkäynnin lisäksi joka muuten vuorotyö. Mutta, meillä mies remontoikin tätä vanhaa rintamamiestaloa, jossa asumme. Et sillai on taatusti kummalki hommaa. Mua vaan harmitta joskus, kun mä teen tavallaan kahta hommaa; kotitöitä ja lapsen hoitoa ja hän saa "vaan" remonttia tehdä. Mutta sitten tullee mieleen, että töiden raskauskin on eri luokkaa. Väsyneenä harmitta useimmiten. Meillä mies saa olla lapsen kanssa aina, kun mulla iltavuoro tai viikonlopputyöt.
Osaa tehdä kotityöt ( paitsi laittaa ruokaa...) on tarkempi siivooja, kun meikä.

 

[lotta]

Voi kamala, mä en kyllä jaksaisi. Enkä kyllä missään nimessä hyväksyisi mieheltä tollasta käytöstä. Lapset on yhteisiä, niitä kuuluu hoitaa yhdessä. Ei voi mennä niin että KAIKKI kotityöt kaatuu yhden harteille vaikka kotiäitinä onkin.
Meillä hoidetaan hommat tasapuolisesti (tosin nyt just molemmat käydään töissä), lapsen syöttämiset, nukutukset, ulkoilut, aamuheräämiset ja kotityöt hoidetaan tasan puoliksi ja molemmat saa myös sitä omaa aikaa.

Miksi te naiset alistutte tällaiseen arkeen???

 

[mää vaan]

Oletko sanonut miehellesi tästä asiasta mitään? Että voisi osallistua enemmän ja edes nousta sieltä sängystä.. Ei se kotona olo mitään lomailua ole vaikka äitiyslomasta/vanhempainlomasta puhutaankin. Täyttä työtä se on 24/7! Miehesi ei tätä ole käsittänyt, hän kun käy ns "oikeissa" töissä ja kotona ollessaan nukkuu.
Saatko esim viikonloppuisin nukkua itse pidempään tai muuten enemmän omaa aikaa?
Jos puhe ei auta, niin suosittelen esimerkiksi perheterapeutilla käyntiä.

Voisit ehkä miettiä mysö lapsesi laittamista päviähoitoon? esimerkiksi muutaman päivän viikossa, saat rauhassa etsiä töitä ja niitä olisi ehkä helpompi saadakin, kun on mahdollisuus viedä lapsi päivähoitoon.

 

[suru]

Voi kamala, mä en kyllä jaksaisi. Enkä kyllä missään nimessä hyväksyisi mieheltä tollasta käytöstä. Lapset on yhteisiä, niitä kuuluu hoitaa yhdessä. Ei voi mennä niin että KAIKKI kotityöt kaatuu yhden harteille vaikka kotiäitinä onkin.
Meillä hoidetaan hommat tasapuolisesti (tosin nyt just molemmat käydään töissä), lapsen syöttämiset, nukutukset, ulkoilut, aamuheräämiset ja kotityöt hoidetaan tasan puoliksi ja molemmat saa myös sitä omaa aikaa.

Miksi te naiset alistutte tällaiseen arkeen???

Niin, ei aina ole kyse alistumisesta. Jos mies ei tee, vaikka pyytää kauniisti, keskustelee rauhallisesti, uhkailee, kiristää lahjoo, karjuu, eipä paljon ole mitään tehtävissä.

Meillä on samankaltainen tilanne. Mies muuttui todelliseksi nahjukseksi lapsen tulon myötä. Lisäksi hän ei halua seksiä, on alkanut juomaan paljon, käy kyllä töissä, mutta ei osallistu millään tavalla kotitöihin. Vuoden verran jaksoin rauhallisesti ymmärtää, sitten toisen vuoden pyysin häntä ammattiauttajan puheille, parisuhdeterapeutille ym., mutta ei hän suostunut. Meni taas vuosi ja laitoin viime viikolla eropaperit käräjäoikeudelle. Kolme vuotta tämä kesti, mutta nyt en enää jaksa. Jos toinen ei tee mitään, eikä halua hakea apua, ei voi mitään. Lapseni takia haen eroa. Hänelle ei voi olla hyväksi kasvaa tulehtuneessa kodissa.

 

[chef]

Oletko ihan rauhassa koittanut jutella tuosta miehesi kanssa...olettaen siis että tuo on toistuvaa ja jatkuvaa?

Jos kyse puolestaan on vain ykisttäisestä päivästä, niin varmaan vastavuoroisesti säkin voit joku päivä nukkua ja mies hoitaa lapsen?

juuh..olen puhunut, huutanut, yrittänyt rauhallisesti keskustella, ehdottanut avun hakemista väsymykseen jne jne..mielestäni olen kaikki mahdolliset keinot yrittänyt että tekisi itselleen jotakin mutta ei... joskus harvoin saan lauantai aamuisin nukkua (silloin jos olen sairaana) ja mies herää lapsen kanssa, toisin sanoen istuu itse koneella ja lapsi leikkii vieressä.

Meneekö miehesi sitten myöhään nukkumaan vai missä vika.

Me ollaan käyty pitkällisiä keskusteluja siitä, että meilläkin mies toisinaan lipsuu siihen "ainaiseen" nukkumiseen. Mies puolustelee sillä, ettei mukamas saa illalla unta joka toisaalta onkin ihan totta, mutta jos hän jättäisi päiväunet pois ja joka aamu nousisi samaan aikaan kuin lapset niin LUPAAN että hiljalleen rupeaisi se uni iltasellakin maistumaan

Meillä mies kyllä hoitaa oman osuutensa lapsista ja kodista, vaikka aamuisin olen minä useammin "vastuuvuorossa", joten sikäli ei mulla ole valittamista.

 

[ap]

Oletko sanonut miehellesi tästä asiasta mitään? Että voisi osallistua enemmän ja edes nousta sieltä sängystä.. Ei se kotona olo mitään lomailua ole vaikka äitiyslomasta/vanhempainlomasta puhutaankin. Täyttä työtä se on 24/7! Miehesi ei tätä ole käsittänyt, hän kun käy ns "oikeissa" töissä ja kotona ollessaan nukkuu.
Saatko esim viikonloppuisin nukkua itse pidempään tai muuten enemmän omaa aikaa?
Jos puhe ei auta, niin suosittelen esimerkiksi perheterapeutilla käyntiä.

Voisit ehkä miettiä mysö lapsesi laittamista päviähoitoon? esimerkiksi muutaman päivän viikossa, saat rauhassa etsiä töitä ja niitä olisi ehkä helpompi saadakin, kun on mahdollisuus viedä lapsi päivähoitoon.

olen kyllä sanonut. nimenomaan juuri siitä, että menisi käymään vaikka työterveyslääkärillä puhumassa tuosta väsymyksestään. En usko että hän ymmärtää että miten kovaa voi arki olla kahdestaan lapsen kanssa kun kaikki hommat jää minun harteilleni. Kolmivuorotyötä siis tekee ja käytännössä minä olen lapsen kanssa kahdestaan aina silloin kun on ilta- tai yövuorossa.

 

[ap]

Oletko ihan rauhassa koittanut jutella tuosta miehesi kanssa...olettaen siis että tuo on toistuvaa ja jatkuvaa?

Jos kyse puolestaan on vain ykisttäisestä päivästä, niin varmaan vastavuoroisesti säkin voit joku päivä nukkua ja mies hoitaa lapsen?

juuh..olen puhunut, huutanut, yrittänyt rauhallisesti keskustella, ehdottanut avun hakemista väsymykseen jne jne..mielestäni olen kaikki mahdolliset keinot yrittänyt että tekisi itselleen jotakin mutta ei... joskus harvoin saan lauantai aamuisin nukkua (silloin jos olen sairaana) ja mies herää lapsen kanssa, toisin sanoen istuu itse koneella ja lapsi leikkii vieressä.

Meneekö miehesi sitten myöhään nukkumaan vai missä vika.

Me ollaan käyty pitkällisiä keskusteluja siitä, että meilläkin mies toisinaan lipsuu siihen "ainaiseen" nukkumiseen. Mies puolustelee sillä, ettei mukamas saa illalla unta joka toisaalta onkin ihan totta, mutta jos hän jättäisi päiväunet pois ja joka aamu nousisi samaan aikaan kuin lapset niin LUPAAN että hiljalleen rupeaisi se uni iltasellakin maistumaan

Meillä mies kyllä hoitaa oman osuutensa lapsista ja kodista, vaikka aamuisin olen minä useammin "vastuuvuorossa", joten sikäli ei mulla ole valittamista.

eilen illalla kyllä katsottiin yhdessä jääkiekkopeli loppuun ja minä menin samantien sitten nukkumaan ja hän jäi vielä olohuoneeseen vaikka kehoitin tulemaan myös nukkumaan. ymmärrän kyllä että vuorotyössä menee rytmit sekaisin, mutta kun hän ei edes yritä päästä samaan rytmiin mitä minä ja lapsi.

 

[chef]

Oletko ihan rauhassa koittanut jutella tuosta miehesi kanssa...olettaen siis että tuo on toistuvaa ja jatkuvaa?

Jos kyse puolestaan on vain ykisttäisestä päivästä, niin varmaan vastavuoroisesti säkin voit joku päivä nukkua ja mies hoitaa lapsen?

juuh..olen puhunut, huutanut, yrittänyt rauhallisesti keskustella, ehdottanut avun hakemista väsymykseen jne jne..mielestäni olen kaikki mahdolliset keinot yrittänyt että tekisi itselleen jotakin mutta ei... joskus harvoin saan lauantai aamuisin nukkua (silloin jos olen sairaana) ja mies herää lapsen kanssa, toisin sanoen istuu itse koneella ja lapsi leikkii vieressä.

Meneekö miehesi sitten myöhään nukkumaan vai missä vika.

Me ollaan käyty pitkällisiä keskusteluja siitä, että meilläkin mies toisinaan lipsuu siihen "ainaiseen" nukkumiseen. Mies puolustelee sillä, ettei mukamas saa illalla unta joka toisaalta onkin ihan totta, mutta jos hän jättäisi päiväunet pois ja joka aamu nousisi samaan aikaan kuin lapset niin LUPAAN että hiljalleen rupeaisi se uni iltasellakin maistumaan

Meillä mies kyllä hoitaa oman osuutensa lapsista ja kodista, vaikka aamuisin olen minä useammin "vastuuvuorossa", joten sikäli ei mulla ole valittamista.

eilen illalla kyllä katsottiin yhdessä jääkiekkopeli loppuun ja minä menin samantien sitten nukkumaan ja hän jäi vielä olohuoneeseen vaikka kehoitin tulemaan myös nukkumaan. ymmärrän kyllä että vuorotyössä menee rytmit sekaisin, mutta kun hän ei edes yritä päästä samaan rytmiin mitä minä ja lapsi.

Jos mies tietää tilanteen, muttei välitä niin kannattaa jutella miehen kanssa uudestaan ja ehdotella asumisjärjestelyjen muutosta :kieh:

Kylmä totuus kun on se, että niin kauan kun annat miehesi maleksia niin hän maleksii.

 

[mää vaan]

Kuule, soita neuvolaan ja pyydä numeroa perheterapeutille, yleensä he tulevat käymään kotona ja voitte keskustella (molemmat) näistä asioista hänen kanssaan. Miehesi vaikuttaa väsyneeltä ja masentuneeltakin ja asiat voivat mennä vain huonompaan suuntaan, (ero, sinun uupumus/masentuminen ym) jos ette saa apua tilanteeseen. Miehesi kaipaa kunnon potkua persuksille jotta pääsee ylöspäin tuosta vellomisesta. Oletteko minkä ikäsiä? Miehesi ei ehkä ole kunnolla hyväksynyt elämänmuutostaan (isäksi tuloaan ja vanhemmuuttan) ja kokee että elämä on vain raskasta aherrusta, työssäkäymistä ja kotona vellomista. Silloin on hankala nähdä metsää puilta ja osata nauttia ihan vain tästä arkisestä elämästä ja lapsen kanssa olemisesta.

 

[ap]

Kuule, soita neuvolaan ja pyydä numeroa perheterapeutille, yleensä he tulevat käymään kotona ja voitte keskustella (molemmat) näistä asioista hänen kanssaan. Miehesi vaikuttaa väsyneeltä ja masentuneeltakin ja asiat voivat mennä vain huonompaan suuntaan, (ero, sinun uupumus/masentuminen ym) jos ette saa apua tilanteeseen. Miehesi kaipaa kunnon potkua persuksille jotta pääsee ylöspäin tuosta vellomisesta. Oletteko minkä ikäsiä? Miehesi ei ehkä ole kunnolla hyväksynyt elämänmuutostaan (isäksi tuloaan ja vanhemmuuttan) ja kokee että elämä on vain raskasta aherrusta, työssäkäymistä ja kotona vellomista. Silloin on hankala nähdä metsää puilta ja osata nauttia ihan vain tästä arkisestä elämästä ja lapsen kanssa olemisesta.

mies on 35-vuotias ja minä 28-vuotias.