Taas mummu ja pappa lähtivät kotiin, tulipa ikävä... (isovanhemmat asuvat kaukana)

[Ainainen ikävä]

Kyllä tämä on kurjaa, kun pitää töiden takia asua niin kaukana sukulaisista. Meillä välimatkaa isovanhempiin (minun vanhemmat), useisiin sukulaisiin ja ystäviin on yli 600 km. Mun vanhemmat olivat meillä viikon kylässä, auttoivat taas kovasti.

Meillä on 2,5v esikoinen, jota pappa leikitti. Lisäksi vastasyntynyt tytön tyllerö, jonka hoidossa mummu oli apuna. Lisäksi mummu laittoi ruokaa ja pesi tuttipulloja yms. Olipa vaan kova apu meille vanhemmille! Ja nyt kun lähtivät iski kova ikävä taas, niin minulla kuin esikoisellakin.

Olkaa onnellisia te, joiden vanhemmat asuvat lähellä ja pystyvät osallistumaan arkeenne ja lapsenne saavat viettää laatuaikaa mummun/papan kanssa milloin vain, siis ettei välimatka ole esteenä. On se vaan rikkaus lapselle! Selitäppä 2,5-vuotiaalle harva se ilta, miksi mummu ja pappa asuvat niin kaukana, miksei heitä voi nähdä kun haluaa, miksei mennä heille kylään ja miksei he tule meille?

No ihanaahan se on, että nähdään kuitenkin suht usein ja pitempi pätkä kerralla. Onhan siinäkin etunsa. Isovanhemmat pääsevät tutustumaan ihan eri kulmasta, kun viettävät aikaa meidän kanssa viikon 24/7. Ja että ovat elossa ja voimissaan! Ja ovat kiinnostuneita meidän elämästä. Mutta olisihan se luksusta, jos voisi lähteä autolla piipahtamaan mummulassa milloin vain...

 

["vieras"]

Meillä myös miehen vanhemmat ja muut sukulaiset asuvat yli 700km:n päässä. Onneksi mies ei ole sellaista tyyppiä että ikävöis.

 

[alkper]

Mun miehen vanhemmat asuvat 5 km:n päässä ja mies voisi hyvin muuttaa minun kotipaikkakunnalle, jos saisimme vain töitä. Joten sinänsä miehet ovat vähän erilaisia...

 

["niin"]

Meillä isovanhemmat asuu 2-22km:n päässä

 

[vahi]

Uskon kyllä, että kaipuu jäi ja hienoa olisi, jos voisitte olla lähempänä toinen toisianne! Kenties joskus vielä onnistuukin?! Meillä matkaa toisiin isovanhempiin kymmenen metriä enkä kyllä pois vaihtais, toisiin 150km, heitä nähdään noin kerran kuussa, joskus kaksi kertaa.....

 

[Leala]

Kyllä ollaan molemmat iloisia siitä että, sekä mun vanhemmat ja miehen vanhemmat asuu samassa kaupungissa. Toiseen mummolaan on 5km ja toiseen 15km.

 

["Vieras"]

Meillä on sama tilanne, paitsi asunto niin pieni että isovanhemmat harvemmin käyvät, me käymme lomillamme toki siellä päin.
Skype on kiva yhteydenpitoväline, niin mummu ja pappa pysyvät tuttuina. Viikoittain soitellaan, silleen vaan että kamera on sunnattuna lasten leikkeihin niin mummu ja pappa näkevät lapsia ja niiden touhuja ja samalla vaihdetaan kuulumisia, molemmat lapset onninnoissaan noista puheluista ja isompi tyttö, nyt 3v, mielellään kertoo isovanhemmille mitä on puuhaillut ja joskus laulaa tms jos saavat yllytettyä.

 

[Keittiönoita]

Voisko mummu ja pappa ottaa Skypen käyttöönsä webbikameroineen? Ei tietysti korvaa konkreettista läsnäoloa, mutta tuolle 2,5 veelle voisi olla ihan mukavaa edes Skypen kautta nähdä ja kuulla mummua ja pappaa. Ja voisi olla ihan kivaa sinullekin Mun esikoiseni anoppi asuu 10 000 km päässä ja heillä on kerran viikossa tiettynä päivänä tiettyyn aikaan tällainen Skype-sessio maapallon toiselle puolelle.

 

["juups"]

Minä olen ottanut ilon irti kotiäitinä olosta ja matkannut lasten kanssa sinne kaukaiseen mummolaan keskimäärin 5 viikon välein viikoksi kerrallaan. On itsellekin mukavaa "lomaa" kun on innokkaat ja avuliaat isovanhemmat läsnä. Ja aina niin, että aloite vierailusta tulee isovanhemmilta, eli emme änkeä heille aina kun halutaan.

 

[Ulkomailta]

Meillä erottaa 10.000km ja viisumi

 

[Littledeath]

Itse saan olla onnellinen, että lapseni mummulla on samassa rivitalossa. Näin yksinhuoltajana äidin ja hänen miehensä apu on ollut korvaamatonta. Isäni ja hänen vaimonsa asuvat 130km päässä.

Oma mummuni asuu kilometrin päässä ja hänestäkin on iso apu! :heart: