Taas menetys.

Miten voi olla mahdollista että kuudesta raskaudesta on vain kaksi elävää lasta??? :| Onneksi edes he.
Esikoinen 2000 ja kakkonen 2003. Sitten alkoi menetys putki johon ei ole syytä löydetty, ainakaan vielä. Km 1/2006 6+5 (tätä pidin normaalina että näin voi käydä...) 11/2006 kohtukuolema 36+ :'( , 12/2007 km 15+3 ja nyt 8/2008 14+1.
Kaikki menetykset tulleet täysin yllättäen ilman mitään ennakkovaroitusta, ei vuotoja tms. Ainoastaan tuo eka km oli spontaani ja vuosi itse ulos. Muut käynnistetty, kohtukuoleman osalta normaali käynnistetty loppuraskauden synnytys, kaksi viimeistä keskenmenoa lääkkeellisesti tyhjennetty.
:attn: Onko muita joilla useampi menetys takana ja syytä ei löydetä???
Oletteko silti uskaltaneet yrittää vielä? Onko onni sitten kuitenkin kohdannut perheenne elävän vauvan myötä?
Raskasta ajatella että meille ei sitä neljättä lasta, kolmatta elävää koskaan tulisi. Pohjaton suru siitä että pitäisi luovuttaa ja luopua haaveesta.
Olisi kiva kuulla kokemuksianne.

 

:hug:

 

:hug: voimia teidän perheelle kovasti

 

:hug: :hug: .
Mun tarina on tässä samassa osiossa alempana kysymyksellä muita, jolla useita perättäisiä km:ja. En osaa linkittää oon lonti... Mulla siis viisi raskautta, joista kaksi elävää lasta.
Mitä tutkimuksia teille on tehty? Meillä aloitettiin tutkimukset heti silloin to 24.7, jolloin km jälleen todettiin. Lisää verta otettiin tän viikon maanantaina. Vastauksia kuullaan ens maanantaina ja päätetään mitä tutkimuksia vielä tehdään.
Älä anna periksi, kyllä te vielä nyytin saatte. Voit laittaa yv:tä, jos haluat vaihtaa ajatuksia.

 

Angelmum Oltiinko jossain samassa pinossa tuolla odottajien puolella?! Olen pahoillani teidän puolesta. Todella surullista. Meillä on myös pojat 9/00 ja 7/03 ja sen jälkeen 4 peräkkäistä km:a. Kohtukuolemia ei ole. Pisin on mennyt rv 13. Meillä lisäksi ongelmana raskaaksi tuleminen.

Tän neljännen jälkeen sairaalan lääkäri kehotti miettimään, et kannattaako enää jatkaa. En halua luovuttaa. Tuntuu siltä, että sit olisin aivan turhaan kärsiny tän kaiken. Syytä km:ihin ei ole löytynyt. Paitsi toi rv 13 oli ilmeisesti etisen istukan takia?! Viimeisin km oli 23.7.08. Haluan jatkaa. Niin kovasti sen vauvan vielä haluan. Nyt oonkin taas lääkityksellä seuraavaa PASia varten.

Voimia raastavan ja kipeän asian kanssa!

Eräs ystäväni sanoi kerran: "Jos on sydämelleen saanut ison perheen, niin ei siihen auta mikään muu kuin se iso perhe!" Hän todella ymmärsi, miltä musta tuntui. Toiset vain hokivat, että onhan teillä jo kaksi lasta... Onhan sekin totta ja ikikiitollinen heistä olen.

 

Ihan ensimmäiseksi lämmin halaus :hug: menetystenne johdosta!

Tuota kysymystä (miten voi olla 6sta raskaudesta vain kaksi lasta) olen joskus itsekin pohtinut... Meillä ensimmäinen oli km 05/01, toinen km 03/02, ku 05/02 ja geneettinen keskeytys (vaikean anenkefalian takia) 12/02. Sitten lapsettomuushelvetti tutkimuksineen ja epäonnistuneine iui-hoitoineen... Sitten luomuraskaus, josta ihana pikkuprinsessa 12/05 ja toinen luomuraskaus, josta pikkuprinssi 03/08. Onneksi siis näistä raskauksista edes nämä kaksi ihanaa lasta (tosin meille ei koskaan ole enempää edes haluttu, joten sinänsä asiat ovat nyt lopultakin hyvin).

Meillä ei varsinaisesti koskaan tutkittu menetysten syytä, koska kaikki menetykset olivat niin erilaisia. Lapsettomuustutkimuksissa ei löydetty mitään syytä. Luomuraskaudet saimme alulle pillereillä, tätä ei tosin ole koskaan todistettu ja asia oli ihan mun oma kokeilu. Mutta jotenkin tuntuu, että jos molemmat raskaudet ovat yli 2 vuoden lapsettomuuden jälkeen saatu aikaan sillä, että söin 2kk pillereitä, niin jotenkin uskon että pillereillä on ollut osuutensa asiaan meillä.

Nuo vuodet 01-05 olivat meillä kyllä yhtä helvettiä, välillä olo oli ihan ok ja välillä ryömittiin pohjamudissa. Jotenkin kuitenkin selvittiin... Mä olen aina ollut sen verran realistinen ihminen, että olen silti uskaltanut yrittää uutta raskautta ja toivonut että ehkä sitten kuitenkin joskus se aurinko paistaa risukasaankin. Ja paistoihan se =)

Voimia teille vaikean asian käsittelyssä ja sydämestäni toivon, että saatte vielä kauan kaipaamanne kolmannen nyytin!

 

Tuomenmarja.
Olin joo helmikuisissa 2009. Olen jo tippunut niin monelta palstalta että hirvittää.
Kiitos kaikille empaattisuudestanne. Jostain on löydyttävä se oikea tie minne lähtee kulkemaan. Oli se sitten uutta yritystä tai vaativa päätös lopettaa yritykset.