Taas kerran äiti, jonka lapsi ei syö

[Vituttaa]

Tätä niellyn kiukun ja pakahduttavan vitutuksen määrää.. tyttö, joka aina syönyt hyvin, aina kun alkanut viimeisille lusikalliselle kääntämään päätä, niin on kiitetty ruoasta, ei olla tuputettu, muka niin hyvin osattu hoitaa ruoka-asia. edes joku alue, missä on saanut itseään taputtaa olalle.. mutta nyt, ei. ei ei ei syö. Hää on nyt 11kk, ja kaikki faktat on kyllä plakkarissa, eli tässä iässä hyvin yleistä, kyllä se joskus taas alkaa syödä, älä pakota, hampaitaan tekee... mutta silti... joka kerta kun rauhallisesti aloitan homman, niin kehtaakin heti kääntää pään pois, ei edes maista! huuto alkaa heti! siis voi vittu!!! tekis mieli ottaa vaan päästä kiinni ja lappaa naamariin. vaikka pysyykin ulkoisesti rauhallisena, niin varmasti lapsi vaistoaa, kuinka sisälläni kiehuu!
mitäs sille sitten voisi tehdä?? mitä voi tehdä sille, että rintaa alkaa painaa, harmin ja kiukun ilmeille, jotka väkisin tulee kasvoille??

sitten eilen, yhtäkkiä söikin hyvin (keksin laittaa pupullekin ruokalapun ja "syötin" sitäkin paskiaista samalla...) olin jo niin onnellinen, että nyt tämä vaihe meni ohi... niin eiköhän taas tänä aamuna, kolme lusikallista puuroa meni hyvin, sitten alkoi tintta... gaah... painokin pudonnut 250grammaa, kun eilen punnittiin neuvolassa.. siis miksi ihmisen lapsi on niin vaikea? ei eläinlapsi ole tällainen. miksi pitää elämän perusasioissa vääntää, kuten syöminen, nukkuminen ja vessassa käynti, meillä nyt tämä ruokailu.. voiko se oikeasti kuolla nälkään? huoh... miehelle ei voi valittaa, koska sieltä vaan tulee aina järkeviä ratkaisuja, joita en siinä tilanteessa halua kuulla (soita neuvolaan, mennään ravintoterapeutille ym paskaa, joo tiedän että miehet ajattelee asiat ratkaisukeskeisesti) haluaisin vaan, että mies edes mun mieliksi vähän voivottelisi asiaa mun kanssa, vaikka se ei hyödytäkään mitään..

että tällaista paskaa tänään, saa nähdä milloin tuo kersa muuttuu luurangoksi.. kolmatta viikkoa nyt takunnut tää homma.. kiitos mitäs nyt- palsta, kun otit tämän oksennuksen vastaan..

 

[..]

Istuta tietokoneen eteen katsomaan siirrettujä tai tee itse sirkustemppuja. Syö kyllä eikä se siitä pilalle mene

 

[..]

Siis piirrettyjä...

On toiminut meillä pahimpina päivinä molempien kanssa

 

[-]

Ei se muut luurangoksi. Meillä on sellanen systeemi, että jos ei halua syödä, niin ei syö. En maanittele enkä edes yritä saada syömään. Sanon, että kiitos ja hei! Seuraava ruoka on sitten kolmen tunnin päästä.
Joskus ne jättää syömättä ja voi olla parikin päivää tosi vähällä, mutta kyllä ruoka alkaa taas maistua jossakin välissä.
Elä lähe tuohon sen leikkiin mukaan!!!! Anna pupun kuolla nälkään. Sun lapsi ei sitä tee (ellei se ole todella todella todella sairas).

 

[leijona-76]

Relaas nyt hei. Kuulostaa siltä että laitat omaa rimaa ja kun lapsi ei täytäkään sitä ni kamala kiukku ja syyttely. Hän on vauva ja ihminen joka ei ole äidin mielen mukana robotti. Sekin on totta että lapsilla ruokajutut tulee ja menee ja elää. Silti ne on ihan normaaleja. Terve lapsi ei nälkäänkuole eikä aihetta paniikkiin. Tarjoat ja syö minkä syö. Monella muuten tulee se aika että minä itte jollon syöttö ei kelpaa.

 

[-]

Meillä ei siis todellakaan katsota piirrettyjä tai mitään muutakaan kun syödään. En mä sitä mitenkään tuomitse, mutta me ei olla haluttu lähteä siihen, että pitäisi aina olla jotain aktiviteettia ohessa, jotta ruoka menee alas.

 

[moekoe]

Älä tuputa. Jos ei syö nyt, niin syö myöhemmin.
Se määrä, jolla "jaksaa" on äitien päässä lähinnä. Muksut syö sen minkä syö. Raivostuttavaa, ehkä, mutta tossa iässä ihan normaalia.
Meillä täällä kohta 5v joka ei tänä kesänä "uskaltanut" maistaa mansikoita, koska ne näytti niin märiltä Koko talven ja kevään kumminkin pakastemansikat kelvanneet rahkoissa ja lettujen päällä |O

 

[leijona-76]

Meillä ei siis todellakaan katsota piirrettyjä tai mitään muutakaan kun syödään. En mä sitä mitenkään tuomitse, mutta me ei olla haluttu lähteä siihen, että pitäisi aina olla jotain aktiviteettia ohessa, jotta ruoka menee alas.

Ei meilläkään. Lapsi on kyllä sitä lajia että ei se syöny millään jos ei ollu syödäkseen. Mitä sitä sitte tekemään temppuja.

 

[Lady Gardenea]

Pojan ollessa pieni tuota oli joskus. Mä en stressannut siitä. Syö kyllä kun nälkä tulee. Ja saa syödä sen verran kuin haluaa. En tuputtanut väkisin pojalle.

 

["alkup."]

kun ei tiedä, mikä on oikein, olen kyllä aikanaan ensimmäisen, viikon kestäneen, ruokatintan aikaan antanut yhden lelun/oman lusikan käteen (neuvolan ohje), tämä auttoi, ei enää.. eli antaako toisen katsoa tietokoneelta jotain, vai pysyäkö koko ajan sillä linjalla, että ruokapöydässä syödään, piste! oppiiko liian hyvälle, jos aina jotain viihdettä? tyttö oli kyllä sairas, ja nuha jatkui kolmatta viikkoa, itse asiassa tänään eka päivä, ettei nokka vuotanut, varmasti vie ruokahaluja.. mutta sais silti syyä ees kerran päivässä kunnolla.. menee niin helposti siihen, että sekin alkaa sitte pelätä ruokatilanteita, jos väkisin tuputtaa, mitä olen kyllä valitettavasti tehnyt, tyyliin tämän yhden lusikallisen kyllä syöt, aina vaan työntänyt lusikkaa nenän eteen ja toinen rääkyy.. kun asetun lapsen asemaan siinä tilanteessa, niin sääliksi käy.. kai se on niin, että joka kerta tekee samalla lailla, istutaa pöytään, alkaa normisti syöttämään, jos ei syö niin pois pöydästä ja sitten seuraava ruoka on kun on... mutta jotkut taas sanoo, että antaa sitten hedelmäsoseita tms herkkuja, että saa edes jotain ravintoa, mutta eikö tämäkin opeta siihen, että kun kieltäyy oikeasta ruoasta, niin saa namia... ja kun toinen on vielä niin pieni, ei se ymmärrä yhtään sitä, että täytyy syödä että jaksaa, ei sille voi vielä perustella yhtään mitään..

 

[leijona-76]

Ja edelleen tuolla kohta 6v on kausia että syö todella vähän, sellanen ollu aina. Kasvanu silti ja energinen lapsi. Pienelläkin lapsella on se oma säätely jota kannattaa pitää yllä eikä opettaa että aikunen määrää minkä verran on syötävä.

 

[leijona-76]

[QUOTE="alkup.";28920112]kun ei tiedä, mikä on oikein, olen kyllä aikanaan ensimmäisen, viikon kestäneen, ruokatintan aikaan antanut yhden lelun/oman lusikan käteen (neuvolan ohje), tämä auttoi, ei enää.. eli antaako toisen katsoa tietokoneelta jotain, vai pysyäkö koko ajan sillä linjalla, että ruokapöydässä syödään, piste! oppiiko liian hyvälle, jos aina jotain viihdettä? tyttö oli kyllä sairas, ja nuha jatkui kolmatta viikkoa, itse asiassa tänään eka päivä, ettei nokka vuotanut, varmasti vie ruokahaluja.. mutta sais silti syyä ees kerran päivässä kunnolla.. menee niin helposti siihen, että sekin alkaa sitte pelätä ruokatilanteita, jos väkisin tuputtaa, mitä olen kyllä valitettavasti tehnyt, tyyliin tämän yhden lusikallisen kyllä syöt, aina vaan työntänyt lusikkaa nenän eteen ja toinen rääkyy.. kun asetun lapsen asemaan siinä tilanteessa, niin sääliksi käy.. kai se on niin, että joka kerta tekee samalla lailla, istutaa pöytään, alkaa normisti syöttämään, jos ei syö niin pois pöydästä ja sitten seuraava ruoka on kun on... mutta jotkut taas sanoo, että antaa sitten hedelmäsoseita tms herkkuja, että saa edes jotain ravintoa, mutta eikö tämäkin opeta siihen, että kun kieltäyy oikeasta ruoasta, niin saa namia... ja kun toinen on vielä niin pieni, ei se ymmärrä yhtään sitä, että täytyy syödä että jaksaa, ei sille voi vielä perustella yhtään mitään..[/QUOTE]

entä jos annat lusikan hänelle tai sellasta mitä voi käsin itse syödä? Jos se onkin se syöttäminen mikä lasta tympii? Ja toisaan luota. Tarjoa ruoka ja ottaa minkä ottaa.

 

[-]

[QUOTE="alkup.";28920112]kun ei tiedä, mikä on oikein, olen kyllä aikanaan ensimmäisen, viikon kestäneen, ruokatintan aikaan antanut yhden lelun/oman lusikan käteen (neuvolan ohje), tämä auttoi, ei enää.. eli antaako toisen katsoa tietokoneelta jotain, vai pysyäkö koko ajan sillä linjalla, että ruokapöydässä syödään, piste! oppiiko liian hyvälle, jos aina jotain viihdettä? tyttö oli kyllä sairas, ja nuha jatkui kolmatta viikkoa, itse asiassa tänään eka päivä, ettei nokka vuotanut, varmasti vie ruokahaluja.. mutta sais silti syyä ees kerran päivässä kunnolla.. menee niin helposti siihen, että sekin alkaa sitte pelätä ruokatilanteita, jos väkisin tuputtaa, mitä olen kyllä valitettavasti tehnyt, tyyliin tämän yhden lusikallisen kyllä syöt, aina vaan työntänyt lusikkaa nenän eteen ja toinen rääkyy.. kun asetun lapsen asemaan siinä tilanteessa, niin sääliksi käy.. kai se on niin, että joka kerta tekee samalla lailla, istutaa pöytään, alkaa normisti syöttämään, jos ei syö niin pois pöydästä ja sitten seuraava ruoka on kun on... mutta jotkut taas sanoo, että antaa sitten hedelmäsoseita tms herkkuja, että saa edes jotain ravintoa, mutta eikö tämäkin opeta siihen, että kun kieltäyy oikeasta ruoasta, niin saa namia... ja kun toinen on vielä niin pieni, ei se ymmärrä yhtään sitä, että täytyy syödä että jaksaa, ei sille voi vielä perustella yhtään mitään..[/QUOTE]

Jos on kipeänä, niin pääasia, että juo. Maitoa, vettä ja vaikka mehua runsaasti.
Oma tyttäreni ei suostunut syötettäväksi sitten 8kk iän. On siitä asti syönyt itse, paitsi nyt 2- vuotiaana sanoo välillä, että "äiti syötä minua".

 

[Kokeilua]

Jollei suostu syömään sun syöttämänä lusikalla, niin oletko koittanut antaa itse sormilla/lusikalla syödä?
Meillä kanssa lapsi ollut aina hyvä syömään, mutta tuli kausia, kun ei ruoka kelvannut.
Sitten vaan annoin sormiruokaa omalle lautaselle ja itse viereen kanssa syömään. Annoin syödä omaa tahtia kommentoimatta ja itse söin omaa ruokaa vieressä. Rennolla fiiliksellä, kunhan on rauhallinen yhteinen ruokahetki, vaikkei ruoka maistuiskaan..

 

["alkup."]

oon antanu nyt tosiaan sitä omaa lusikkaa ekoja kertoja, ja hämmentävän hyvin se sillä saa hitusia suuhunsa, olen tietty kehunut ym, mutta kääntää kyllä pään pois jos koitan sujauttaa vaivihkaa omalla lusikallani suuhunsa jotain. tuntuu, että sitä ei millään pysty huijata syömään niinsanotusti, että vaikka se mitä touhuais samalla, niin koko ajan se on valppaana sen varalta, jos äiti yrittää syöttää! sitten kerran syötin sormenpäälläni sitä on myös saanut lähmiä puuroa käsillään ja siitä liponut naamaansa, vaikka olenkin sydärin partaalla sen sotkun edessä, mikä tietenkin on hyväksyttävä, lapsen opetellessa itse syömään se on väistämätöntä..

olette tietenkin oikeassa siinä, että pakottaa ei saa. se käy järkeen, jopa omaani. itseäni on pakotettu syömään, vieläkin muistan kuinka saatoin kaksi tuntia istua pöydässä tuijottaen lautasta kun toiset olivat aikaa sitten syöneet :/ omalla kohdallani jotain siis tehtiin väärin, koittais nyt ite vaan olla pilaamatta omaa kersaansa! eiköhän tää tästä, aina vähä helpottaa, kun saa avautua tuntemattomana toisille kohtalotovereille

 

["Mariska"]

Anna itse syödä. Meillä loppui noilla main syöttäminen, kun tyttö ei enää suostunut syömään ellei saanut itse syödä.

Siis anna harjoitella lusikan käyttöä, mutta anna syödä vielä käsinkin. Jotain perunan ja kananpaloja, kasviksia, makaronia on ihan helppo pistellä suuhun sorminkin. Osa lapsista ei tykkää että syötetään.

Ja todella nopeasti se koordinaatio kehittyy, kun antaa opetella, parin kuukauden päästä sujuu itse syöminen varmaan jo hienosti Ja tietysti voi olla kyse siitäkin, että tulee niitä hampaita ym, jolloin ruoka ei ehkä niin miastu.

 

["Mariska"]

Ja kipeälle lapselle olen ihan surutta antanut mehua, hedelmäsoseita ja smoothieita ym, että varmasti saa tarpeeksi nestettä ja jotain ruokaakin sinne mahaan.

 

["..."]

Anna syödä itte.

Laita perunaa porkkanaa tms keitettynä lautaselle sopivankokoisina paloina. Anna ottaa itte. Siinä samalla voit lusikalla lapata muuta mössöä sekaan. Alkaa varmaan lapsi itsenäistymään. Meillä tuli noihin aikoihin sama juttu ja annoin sitten syödä itte. Söi sentään jotain.

Ei se nälkään itteänsä tapata...

 

[njoo]

meillä 11kk tyttö. hampaita tekee ja kaikkea mahdollsita. meillä on ollut jo jonkun aikaa kyllä sellanen käytäntö että jos ruokaili menee leikkimiseksi (repii ruokalappua irti tai "Piiloutuu sen taakse" el inostaa naaman eteen) ruokailu loppuu tasan siihen. syö minkä syö välillä enemmän tai välil vähemmän en jaksa stressata . ruoka ajat on kyllä. aamupala syödään sen mukaan monelta tuo herää mutta lounas 11-12 välipala 13-15 päivällinen 17-18 iltapuuro vähän ennen 20.00. älä ota stressiä älä turhaannu jos ei kelpaa syötät seuraavan kerran sitten seuraavana ruoka aikana. jos oikeen näyttää kipuilevan hampaita voit antaa viakka tuntia ennen ruokailua panadolia. kyllä se siitä! itsekkin välillä hermorauniona täällä ton muksun kanssa muista olla johdon mukainen. teet asiat aina samalla lailla etkä muuta käytöntöjä.

 

[PiXX]

Meillä auttoi kun lapsi sai syödä myös itse. Omalla lusikalla söi itse ja minä nakkasin huomaamattomasti väliin omalla lusikalla.. Samoin jos sai ruualla sormipaloja niin söi paremmin. Ensimmäistä vuotta lähestyvä lapsi on jo niiiiiin iso että haluaa tehdä itse. Älä pidä kiirettä, älä pakota, älä suutu ja älä välitä sotkusta. Joskus lapsi syö paremmin myös jos aikuinenkin syö samaan aikaan. Tehkää ruokailusta yhteinen sotku hetki

 

["alkup."]

se sitte on kans ärsyä, ku se alkaa lapioida lattialle sitä sapuskaa ja hakkaa lusikalla lautasta... enhän mä voi antaa sen tehä sellasta? syötiin me ny kuitenki suht hyvässä yhteisymmärryksessä, se vaan sapettaa, että neiti nokkaantuu niin kauheesti, ku joutuu kieltää temppuilun.. hoaah..

 

[leijona-76]

[QUOTE="alkup.";28920260]oon antanu nyt tosiaan sitä omaa lusikkaa ekoja kertoja, ja hämmentävän hyvin se sillä saa hitusia suuhunsa, olen tietty kehunut ym, mutta kääntää kyllä pään pois jos koitan sujauttaa vaivihkaa omalla lusikallani suuhunsa jotain. tuntuu, että sitä ei millään pysty huijata syömään niinsanotusti, että vaikka se mitä touhuais samalla, niin koko ajan se on valppaana sen varalta, jos äiti yrittää syöttää! sitten kerran syötin sormenpäälläni sitä on myös saanut lähmiä puuroa käsillään ja siitä liponut naamaansa, vaikka olenkin sydärin partaalla sen sotkun edessä, mikä tietenkin on hyväksyttävä, lapsen opetellessa itse syömään se on väistämätöntä..

olette tietenkin oikeassa siinä, että pakottaa ei saa. se käy järkeen, jopa omaani. itseäni on pakotettu syömään, vieläkin muistan kuinka saatoin kaksi tuntia istua pöydässä tuijottaen lautasta kun toiset olivat aikaa sitten syöneet :/ omalla kohdallani jotain siis tehtiin väärin, koittais nyt ite vaan olla pilaamatta omaa kersaansa! eiköhän tää tästä, aina vähä helpottaa, kun saa avautua tuntemattomana toisille kohtalotovereille [/QUOTE]

Muakin on pakotettu lapsena ja sitä vältän omani kohdalla. Ruoka on asia josta äkkiä saa taistelun aikaan ja äidin tunteet kiehumaan. Kyllä sä osaat vaikka löyhäisit ja antasit lapselle nuoraa toimia

 

[leijona-76]

[QUOTE="alkup.";28920657]se sitte on kans ärsyä, ku se alkaa lapioida lattialle sitä sapuskaa ja hakkaa lusikalla lautasta... enhän mä voi antaa sen tehä sellasta? syötiin me ny kuitenki suht hyvässä yhteisymmärryksessä, se vaan sapettaa, että neiti nokkaantuu niin kauheesti, ku joutuu kieltää temppuilun.. hoaah..[/QUOTE]

Tahallista ruoan heittelyä en sallinut. Annoin muoviset välineet joita sieti hakatakin(samalla lapsi opettelee näitä elämän asioita testaamalla). Pieni se 11kk on vielä ja turha sillee napottaa pöytatavoista. Istukaa yhdessä ruokailemaan ja pyri luomaan sellanen miellyttävä hetki, söi hän tai ei.

 

[leijona-76]

Sotkua tulee juu...just tossa kattelin pojan noin 1v kuvia ruokapöydästä....huomaa tosiaan että hän itte juu sotkusta päätellen Siitä se alko siistiytyä harjottelun myötä.

 

["Minn"]

Esikoinen oli saman ikäinen, kun alkoi syödä itse, syöttää ei saanut. Eikä lapsi kuole heti nälkään, jos ei syö niin ei syö. Esikoisen kanssa stressasin kaikesta, kolmas lapsi sai rennompaa kohtelua ja onkin aika huoleton touhottaja...