Taas jotain ohimenevää, onhan?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Josefiina68
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Josefiina68

Vieras
Meillä vauva 8,5 kk ja hirvee ärinäkausi meneillään. Toivon, ettei kestä kauan. Poika alkoi siirtyä kaksiin päikkäreihin jo 7 kk paikkeilla, mutta taantui flunssan myötä kolmiin. Nyt, kun ollaan jo terveitä, riippuu ihan päivästä, monetko tarvitaan. Päikkärit kestää 30 min - 2 h. Talviaikaan siirtyminen tuntui sujuvan helposti, mutta nyt lipsuu takaisin kesäaikaan. Paitsi tänään onnistuin saamaan pojan uudelleen vieressäni unille ja nukkuikin melkein 9:ään asti. Normaalisti herää 6-7, nukkumaan 20-20.30.

Mulla on ollu tunne, että herää aamuisin liian aikasin, mutta ei osaa enää nukahtaa uudelleen, vaikka on väsyny. Ja tämän viikon on ollu niin huonolla tuulella koko ajan. Kaikki kiinnostaa ja jos jotain ei anna käteen, alkaa hirvee itku. Jos jonkun uuden mielenkiintosen tavaran saa käteensä, se kiinnostaa 3 minuuttia ja sit tulee taas kitinää. On varmaan kurjaa vauvalla, mut niin on äidilläkin.

Nyt en tiedä, milloin kitisee väsymystään, milloin jotain muuta. Ja kun se päiväunirytmi nyt on taas ihan hukassa. Poika ei ryömikään vielä, saati konttaa, eli ei pääse mihinkään kiinnostavaan paikkaan itsekseen. Äiti toimii kokopäivätoimisena palvelijana. Senkin vielä kestäisi, jos vauva tulisi siitä tyytyväiseksi, mutta kun ei. Tuntuu, etten jaksa enää edes yrittää keksiä viihdykkeitä.

Hampaita ei tällä hetkellä mielestäni tee. 6 on jo puhjennut ja niistä viimiset aiheutti kauheen huudon, jota särkylääkkeillä helpotettiin. 8 kk soseisiin on totuteltu 3 viikkoa ja kelpaavat jo aika hyvin. Joitakin joutuu vähän haarukalla pienentämään.

Tämä vaihe ei kestä kauan, eihän?
 
Sama peli jatkuu edelleen. Nyt mietin, että pitäiskö vaan antaa äristä lattialla. Siis palvelenko liikaa. Joskus tuntuu, että jos pysyn hiljaa omissa oloissani, poika ei edes muista äristä. Jos siis hän vahingossa sattuu jäämään itsekseen.

En ole enää hermoillut päikkäreitten kanssa vaan mennään tilanteen vaatimalla tavalla. Niinä päivinä, kun on jotain erityistä ohjelmaa, poika on vähemmän ärisevä, mutta mielestäni ei ole järkevää käydä joka päivä kauppakeskuksessa tai jossain.

Liikkumaan ei ole edelleenkään opittu. Jos on joku tarpeeksi kiinnostava juttu, poika yrittää ylettyä ja siinä samalla saa itteensä istuallaan hilattua käsillä pikkusen eteenpäin.

Välillä on yksi parempi päivä, mutta esim. eilinen oli pelkkää ärinää. Ja tänään näyttää olevan sama juttu. Sit kun isä tulee töistä, ärinä vähenee. Tuntuu, että äidin naaman näkeminenki jo ärisyttää. Ja harvemmin se on siis kunnon itkua, vaan sellasta ärjymistä vaan. Poika täytti viime viikolla 9 kk. Tässä harmaudessa alkaa olla jo voimat aika vähissä.

Korvat muuten on todettu vihdoin terveiksi eikä hampaistakaan ole kysymys. Uskon, että tää on tämän iän juttu, mutta silti käy rankaksi.
 
Ihan kuin meidän arkea olis lukenu! Poika kohta 7kk ja kauhee sylityskausi menossa. Ei juurikaan viihdy muualla kun sylissä ja just jos käydään jossain niin siellä ollaan tyytyväisiä. Ja kun isä tulee töistä niin sekin miellyttää.
Määkii oon jo vähä sillai täällä, et no kivakiva kun kaikkensa yrittää ja mikään ei miellytä. Jos otan siltä kaikki vaatteet pois ja vaipan nii sit se viihtyy. Mut tulee kylmä niin ei sillaikaan voi kauaa olla. Ja ihan sama, että ei itke vaan ärisee.
Tutut sanoo, että toivotaan, ettei lähde pian liikkeelle kun sit sitä joutuu vahtimaan niin kovin. Ja minä täällä rukoilen, että lähtis nyt hemmetti liikkumaan, kun ei tätä kokopäiväpellen roolia jaksa viikkotolkulla vetää!
Eipä tässä mitään ohjetta tullut sulle, mutta tiedätpä, että kohtalontovereita löytyy :)
 
Kiitos, tiipii. Tuokin auttaa jaksamaan. On nimittäin kavereilla saman ikäsiä lapsia, mut kun niille valitan, niin ei saa kommentteja suuntaan eikä toiseen. Tulee olo, että valitan vaan huvikseni.

Samaten meillä, ilman vaatteita ja vaippaa viihtyy. Ja ihan samalla tavalla tutut käskee olla kiitollinen siitä, ettei vielä liiku. Mut kokeilisivatpa pari päivää olla tollasen möllin kanssa. Ei silti, onhan hän suloinen, ettei vaan kukaan käsitä väärin.
 
Minä olen ihan eri mieltä kuin tuttunne. Meillä tyytymättömyys meni ohi heti, kun vauva oppi liikkumaan. Kyllähän tuon ikäinen jo tajuaa, että liikkua voisi kun vaan osaisi. Vähemmästäkin turhautuu.

Niin, ja vauvat eivät yleensäkään jaksa kauan samaa lelua/esinettä.
 
Samaa mieltä kuin Liike. Täällä kaksi poikaa, joista toinen konttaa ja kiipeilee ihan iloisena, tutkii ja seikkailee ympäri kämppää. Toinen ei viihdy sylissä, ei lattialla, ei syöttötuolissa, ei yhtään missään. Makaa mahallaan, kurkottaa kaulaa ja nostaa kädet ylös ja luulee konttaavansa. Ja on silmin nähden vihainen, kun kroppa ei toimi niin kuin oli suunnitellut. Luulisi, että tulee tyytyväiseksi kun pääsee liikkeelle.
 

Yhteistyössä