Taaperon yöhuudot

[hirveä äiti?]

Palstalla on jo saman tyyppisiä kirjoituksia,mutta ajattelin nyt vielä kysyä mitä mieltä ootte meidän tilanteesta tai lähinnä mun metodistani.
meillä 1v8kk poika on nukkunut alle vuoden ikäisestä omassa huoneessa ja nyt muutama kuukausi sitten siirryttiin lastensänkyyn pinniksestä. iltarutiinit on aina samat,syödään,tehdään iltapesut, viedään iskän kanssa poika sänkyyn,sanotaan hyvää yötä ja ovi kiinni. poika nukahtaa. sitten kun ite menemme nukkumaan,avaamme pojan oven yön ajaksi.
pitkän aikaa tämä sujui hyvin. nyt poika on alkanut kiukuttelemaan nukkumaan menoa, tulee huoneestaan pois muutaman kerran,jos iskä on vastassa,poika ei usko häntä. jos minä menen ovelle vastaan niin poika juoksee heti sänkyyn ja alkaa nukkumaan. pitäisikö tilanne ajatella niin,että poika pelkää minua ja menee kiltisti nukkuun vai että iskä on rennompi niin nukkumaan ei tarvitse mennä vielä? tai suoraan kysyen,onko minussa jotain vikaa,kun poika ei kiukuttele minulle? onko se hyvä vai paha asia? minulla on todella paha mieli tästä,vaikka toisaalta olisimme kyllä pulassa jos poika käyttäytyisi minua kohtaan kuten isäänsä. eihän hän nukkuisi lainkaan.
nyt muutamina öinä poika on keskellä yötä alkanut huutamaan ihan hillittömästi. olen mennyt rauhottamaan,mutta poika vain suuttuu entisestään.niinpä olen vain sanonut että nyt nukutaan ja sulkenut oven.huuto loppuu melkeen heti ja poika alkaa nukkua. olenko ilkeä? mies on sitä mieltä,että poikaa ei saa jättää sulljetun oven taakse, minä taas sitä mieltä että se on nopein ja helpoin konsti saada hänet jatkamaan uniaan.
en tiedä haluisiko poika viereen nukkumaan vai mitä,mutta en kyllä haluaisi taipua siihen,koska olen kuullut juttuja,kuinka vaikeaa vanhempaa lasta on vieroittaa perhepedistä. enkä usko että pystyisin edes nukkumaan pojan vieressä kun hän kääntyilee niin paljon.
olenko minä jotenkin paha äiti? mieheni on aina antanut pojalle nukkumisessa periksi, jos poika on tullut huoneestaan,mieheni on antanut hänen jäädä vielä katsomaan telkkaria,kunnes nukahtaa tv:n ääreen ja hänet kannetaan sänkyyn. päiväunille miehen on turha edes yrittää poikaa,vain minä saan sen onnistumaan.
missä kulkee se raja,kuinka paljon pojalle pitäisi antaa periksi? vaikutan ehkä hirveältä akalta,mutta minä en kerta kaikkiaan jaksa alkaa tappelemaan pojan unista,koska joudun muutenkin hoitamaan lasten-ja kodinhoidon täysin yksin ja meillä on lisäksi muutaman kuukauden ikäinen uusi vauva.

 

[kata..]

Uskoisin että poika uskoo sinua koska olet johdonmukainen etkä anna periksi.Se lasten kanssa onkin haastavaa,asettaa rajat ja pitää niistä kiinni.Pienten kanssa ei voi sanoa kyllä ja toisena päivänä ei.
Miehesi ja sinun olisi hyvä puhua selkeät rajat ja molemmat sitoutuu niihin.On pojan parhaaksi että pidätte yhtä.

TUo yöllä ovi kiinni kuulostaa kyllä vähän hurjalta,musta jos jättää sen raolleen jos pojalla tarve päästä teidän luo niin pääsisi.

Meillä 2 vee 2 kk ja yöllistä huutelua ollut myös jo puoli vuotta.TOisina öinä menee ilman huutoja ja öitä kun huudellaan useasti.Tyttö meillä myös suuttuu jos koskee ja mä sängystäni vaan laulelen jos ei heti sanalliseen hyssyttelyyn rauhoitu.Laulu tehoo tosi hyvin.

Onnistuisiko teilläkin ovelta rauhoittelu taikka vieressä istuminen hetkeksi?

Kun teillä on uusi vauva voi poika tuntea itsensä hylätyksi.VOi olla että oirehtii siksi.Nyt on hyvä saada hoidettua tämä "hyvin" jottei heräily veny ja pitkity.Nimittäin jos tämä ei hänen tyylistä.
MEillä yöt nukuttu pitkään huonosti,on tytön eräs ikävä tyyli.Mutta omassa sängyssä nukkkuu meidän makkarissa.
En jaksaisi juosta toiseen huoneeseen yöllä vähän väliä.

Paljon päiväsaikaan pojalle huomiota ja hellyyttä.Yöllä nukutaan ja se on hyvä tehdä hänelle selväksi.Mutta tosiaan ehkä tuon oven voisi jättää raollee tms.