N
nora
Vieras
me luovuttiin koirasta juuri tuollaisessa tilanteessa.Nyt koiralla on uusi perhe:lapseton pariskunta,joilla on aikaa lenkittää ja antaa huomiota myös koiralle.
H
hhddh
Vieras
Hui... te jotka viette koiraa vaan 2-3 kertaa päivässä pihalle ja koira joutuu pidättelemään 7-10 h, pystyttekö useinkin itse olemaan käymättä vessassa noin pitkän ajan?? Hei miettikää jumalauta koirianne, älkää itseänne!! Valitsiskohan ne koiranne tollasen elämän jos sais valita...
H
härkämamma-78
Vieras
kiitos monista vastauksista, niiden antama palautteen kirjo on aikalainen. Koirasta en todellakaan halua luopua, ennenkuin aivan totaalipakon edessä. Mieluusti laitan sen hoitoon alun pahimmaksi ajaksi. Se on tottunut esikoiseen jo vauva-ajasta saakka ja tottuu myös uuteen vauvaan, sen kanssa ongelmaa ei tule. Ja jos tulee hankalia tilanteita, on onneksi niitä sukulaisia siinä muutaman kilsan säteellä joten eiköhän kaikkein tukalimpaan tilanteeseen uskalla heitä pyytää jeesiin. Ja jos tulee jokin pöpövirustautikierre niin sitten voi vaikka pakata konkkaronkan mukaan ja muuttaa vanhempien yläkertaan hetkeksi asumaan jotta apu on lähellä.
Ainakin tuon esikoisen kanssa ollaan harjoiteltu tuota iltalenkitystä; iltapesut ja -puurot, sitten vähän vaatetta ja rattaisiin ja koiran kanssa pikkukiepautus, korttelin ympäri. Kivasti on esikoinen rauhoittunut istuessa kyydissä ja sitten sisälle tultua ollutkin valmis unille. Tosin meillä ei ole koskaan jätettykään iltapesuja ja puuroja niin viime tippaan että ollaan kärttyisiä, teen mieluummin rauhassa asiat aloittaen vähän aikaisemmin. Esikoinen nukahtaa noin 21 joka ilta ja kylpy saatetaan aloitella jo puoli kasin aikaan.
Uskon että kyllä tuosta selviää, alkuhan siinä vaikeinta uuden tulokkaan vuoksi ja kun vielä on se talvikin. Mutta kun asennoituu siten että koko ajan vain helpottaa, lapset kasvaa ja talvi väistyy. Esikoista olen hoitanut tämän kohta puolitoista vuotta yksin, olen niitä äitejä jotka elävät yksin parisuhteessa. Samalla on hoitunut kotityöt, kauppareissut ja koiran kusetuksetkin.
Tokihan koira vähän kärsiin kun siltä otetaan taas ajasta pois. Tosin hän saa nyt jo kaksinverroin ihanuutta, koska esikoinen rakastaa koiraa ja leikkii sen kanssa. Ja koira on tottunut, että kun lapsi menee nukkumaan niin hän saa oman aikansa.
Noita lenkkejä jos joutuu karsimaan niin sitten pitää "askarrella" koiran kanssa kotona enemmän eli aktiviteettiä mukaan. Se tykkää kovin piiloleikeistä ja ne onkin hyvää aivojumppaa. Myös pallolla voi pelata jos ei ole myöhäinen ilta.
Koska ajatus on muuttaa rivitaloon tai maantasokerrokseen, niin eiköhän siihen voine jonkinlaisen aidan laittaa joten koira pääsee hätätilanteessa siihen tarpeilleen. Niin on toiminut tässä nykyisessäkin rivariosoitteessa, piha on aidattu ja jos koiralla jokin ripuli tms. niin sitten tekee hätänsä sinne. Sitten vain lapion kanssa perässä, kököt roskapussiin.
Ihmetyttää se asenne että koira pitäisi heti hävittää. Se on kuitenkin ollut minun se "esikoinen" eli tuli minulle ennen kuin tiesin että pystyn sittenkin tekemään lapsia elämääni. Koira oli siis alun perin minun vauvani, ja erittäin tärkeä perheenjäsen. Minulla on siis kohta kolme lasta...
Mukavaa kuitenkin kuulla että on muitakin yh-äitejä joilla ollut pieniä ja koira. Kaikki on ehkä ollut vaikeaa mutta selviydytty on. Koirasta on myös paljon iloa, vaikkakin se joskus tuo elämään vähän extrahaastetta.
Ainakin tuon esikoisen kanssa ollaan harjoiteltu tuota iltalenkitystä; iltapesut ja -puurot, sitten vähän vaatetta ja rattaisiin ja koiran kanssa pikkukiepautus, korttelin ympäri. Kivasti on esikoinen rauhoittunut istuessa kyydissä ja sitten sisälle tultua ollutkin valmis unille. Tosin meillä ei ole koskaan jätettykään iltapesuja ja puuroja niin viime tippaan että ollaan kärttyisiä, teen mieluummin rauhassa asiat aloittaen vähän aikaisemmin. Esikoinen nukahtaa noin 21 joka ilta ja kylpy saatetaan aloitella jo puoli kasin aikaan.
Uskon että kyllä tuosta selviää, alkuhan siinä vaikeinta uuden tulokkaan vuoksi ja kun vielä on se talvikin. Mutta kun asennoituu siten että koko ajan vain helpottaa, lapset kasvaa ja talvi väistyy. Esikoista olen hoitanut tämän kohta puolitoista vuotta yksin, olen niitä äitejä jotka elävät yksin parisuhteessa. Samalla on hoitunut kotityöt, kauppareissut ja koiran kusetuksetkin.
Tokihan koira vähän kärsiin kun siltä otetaan taas ajasta pois. Tosin hän saa nyt jo kaksinverroin ihanuutta, koska esikoinen rakastaa koiraa ja leikkii sen kanssa. Ja koira on tottunut, että kun lapsi menee nukkumaan niin hän saa oman aikansa.
Noita lenkkejä jos joutuu karsimaan niin sitten pitää "askarrella" koiran kanssa kotona enemmän eli aktiviteettiä mukaan. Se tykkää kovin piiloleikeistä ja ne onkin hyvää aivojumppaa. Myös pallolla voi pelata jos ei ole myöhäinen ilta.
Koska ajatus on muuttaa rivitaloon tai maantasokerrokseen, niin eiköhän siihen voine jonkinlaisen aidan laittaa joten koira pääsee hätätilanteessa siihen tarpeilleen. Niin on toiminut tässä nykyisessäkin rivariosoitteessa, piha on aidattu ja jos koiralla jokin ripuli tms. niin sitten tekee hätänsä sinne. Sitten vain lapion kanssa perässä, kököt roskapussiin.
Ihmetyttää se asenne että koira pitäisi heti hävittää. Se on kuitenkin ollut minun se "esikoinen" eli tuli minulle ennen kuin tiesin että pystyn sittenkin tekemään lapsia elämääni. Koira oli siis alun perin minun vauvani, ja erittäin tärkeä perheenjäsen. Minulla on siis kohta kolme lasta...
Mukavaa kuitenkin kuulla että on muitakin yh-äitejä joilla ollut pieniä ja koira. Kaikki on ehkä ollut vaikeaa mutta selviydytty on. Koirasta on myös paljon iloa, vaikkakin se joskus tuo elämään vähän extrahaastetta.
Similar threads
- :/ mitä tehdä
- Aihe vapaa