Taaperon tainnutus päikkäreille

[Hupsista, ei kirj.]

Elikkäs, hyviä vinkkejä kaivataan Meidän puoltoista vuotias tyttösemme on tehnyt päikkäreille menosta (sekä myös yöunille) oikein "kivan" leikin.
Nukkuu jo jatkettavassa sängyssä ja tähän asti mennyt oikein kivasti, mutta nyt nousee sängystään leikkimään koko ajan, kun pitäisi päikkäreille mennä. Ja samaa juttua siis iltaisin. Iltaisin nukahtaa nopeammin, mutta tämä päivä aika venyy usein liian pitkälle.

Tähän asti olen vain käynyt nostamassa tytön takaisin sänkyyn, peitto päälle, enkä sano sanaakaan. En ota edes katsekontaktia. Tyttö kikattelee, ja joskus on pokassa pitelemistä ettei itse naurahtaisi tai edes hymyilisi

Olisikohan tehokkaampaa istua vieressä, kunnes rauhoittuu? Vai miten olette hoitaneet tällaisia tilanteita? Itse suosin simppeleitä menetelmiä, eikä meillä ole tähän asti ollut ongelmia nukkumaan menon kanssa. Vauvasta asti on opetettu nukahtamaan omaan sänkyyn ja hyvin vähin rituaalein.


Kolmas lapsi syntyy piakkoin, ja olisi kiva päästä tästä rumbasta eroon siihen mennessä...

 

[kysymys*]

Tuun nyt heti sekoittaan tähän sun ketjuun, sori vaan. Mut miten ylipäänsä oot saanut lapsen päikkäreille tiettyyn aikaan aina, jos hän ei ole selvästi väsynyt? Nukahtaako sulla aina lapsi kun vaan laitat hänet sänkyyn?
Meillä toi lapsi ei tosiaan (nyt vuoden) nukahtais itsekseen sänkyyn jos ei ois jo valmiiksi puoliunessa kun hänet sinne laitetaan. Tainnutan pojan sekä päikkäreille että yöunille reippaalla ulkoilulla, siihen päälle kunnon satsi evästä ja se on siinä. Tää toimii vielä oikein hyvin, rytmi on melkein minuutintarkka. En koskaan edes ole ajatellut, että tähän rytmiin vois jotenkin muutenkin vaikuttaa, mut nyt ap;n tekstistä tuli mieleen, että jotkut ilmeisesti on hoksanneet ihan opettaa lapsen nukahtamaan itsekseen. Sehän ois tosi kätevää! Mitenkähän sitä vois harjoitella ton vuoden ikäisen kanssa?

 

[hupsista]

Heh, mä oon kanssa tosi aikataulu-orientoitunut, mitä lasten rytmiin tulee

Eli meillä on selkeä päivärytmi johon aamupäivästä kuuluu ainakin tunti ulkoilua ja kunnon lounas. Ihan minuutilleen ei mennä, mutta 12-12.30 tyttö on jo valmista kauraa päikkäreille. Eli en koskaan laita päikkäreille ellei ole väsyneen oloinen. Me herätään joka aamu samaan aikaan ja sitä myöten on muotoutunut tuo päivärytmi ja ihan selvästi väsy tulee puolen päivän aikaan (tyttö herää noin klo 7)

Ja tähän asti on vain nukahtanut itekseen. Eli jätän sänkyyn ja nukahtaa omine aikoineen, yleensä piankin.

Vauvasta asti tosiaan tehty niin, että perus iltarutiinit kun on suoritettu niin omaan sänkyyn jätetty ja suuremmitta ongelmitta tyttö on sinne jäänyt. Joskus reilun puolen vuoden kieppeillä "tassuteltiin" jokunen ilta, ja taas palattiin normaaliin.

Meillä oli noin vuoden ikäisenä sellainen murrosvaihe, että kun tyttö lopetti päikkäreiden nukkumisen ulkona, niin sisälle omaan sänkyyn nukuttaminen oli aluksi haaste, mutta nopeasti sekin loppujen lopuksi kävi. Nukkui silloin pinniksessä josta ei tietenkään päässyt pois, mutta huuteli sieltä aikansa. Kun huomasi, ettei palveluja tule niin antoi periksi ja nukahti.

Tänäänkin reilusti toistakymmentä kertaa kävin palauttamassa typykän sänkyyn, ennenkuin simahti. Haukotteli jo lounaalla, mutta oli sitten pakko hillua kuitenkin.

Kätevää toi itekseen nukahtaminen onkin, mutta miten yksi vuotiaan siihen opettaisi, niin en osaa neuvoa.

 

[niinii]

Halusin nostaa ketjun, koska kuulostaa niin tutulta.... ennen lapsi jäi nätisti omaan sänkyyn ja nukahti vartissa itsekseen, nyt ei millään edes nukuttamalla. Päiväunia 1h, yöunia 11h (21-8), mutta illalla peuhaaminen ja nukahtaminen kestää liian kauan... riippumatta siitä mihin aikaan laitetaan petiin. Mietin pitäiskö joskus antaa vaan valvoa vaikka puolille öin... vaan kun ei itsekään jaksa.

Vinkkejä kiitos! Ja olis kiva tietää onko ap:llä nukahtamisrumba jo helpottanut ja millä konsteilla.

 

[hupsista, ap]

Meillä meni tuo ralli jo ihan mahdottomaksi, ennenkuin parani. Ensin oli vaihdellen hyviä ja huonoja päiviä ja loppuraskauteni aikana kun en jaksanut/pystynyt aina ulkoilemaan tytön kanssa niin ne oli niitä huonoja päiviä...

Pahimmillaan tilanne oli lokakuussa kun uusi vauva syntyi. Sen jälkeen tilanne meni siihen, että tyttö hysteerisenä itki sängyssä ja katsoin parhaaksi istua lattialle sängyn viereen ja pistää käden tytön päälle, jotta rauhoittuu edes makaamaan. Kun rauhoittui, istuin vielä vieressä mutta otin käteni pois ja lähdin huoneesta kun oli nukahtanut.
Pikkuhiljaa päästiin siihen, että enää ei tarvinnut pitää kättä ympärillä vaan tyttö rauhoittui itekseen.
Tästä sitten pikkuhiljaa siirryin sängystä kauemmas istumaan, kunnes istuin aivan oven vieressä (tyttö ei nähnyt minua) ja eräänä päivänä en enää jäänyt huoneeseen. Nyt ollaan siis palattu normaaliin. Tuosta nukuttamisen aloittamisesta meni noin 3 viikkoa siihen että nukahti itekseen. Joskus harvoin saattaa pari kertaa vielä nousta pois, mutta palautan sänkyyn sanomatta mitään.

Illat onkin sitten toinen juttu..... Eli rumba on siirtynyt iltaan. Meillä on sellainen tilanne että mies ei tällä hetkellä ole töiden takia lainkaan kotona, eli olen yksin. Vauvan iltatankkaus alkaa tietysti samaan aikaan kun tytön nukkuaika olisi, ja tyttö käyttää hyväkseen sitä, että olen kiinni vauvassa. Eli useita kertoja tulee pois huoneestaan. Olenkin alkanut siirtää tytön nukkumaanmenoaikaa hieman myöhemmäksi, ja tuntuisi auttavan, eli on vasta myöhempään tarpeeksi väsynyt.

Mutta pitkää pinnaa ja järjestelmällisyyttä tarvitaan. Ja ehdottomasti sitä, ettei lapsen kanssa ruveta juttusille vaan hiljaa palautetaan sänkyyn ja jätetään sinne. Ja vaikka kuinka ärsyttäisi, niin suuttuminen vain pahentaa asiaa.

Ajan kanssa helpottaa kyllä

 

[vähäuninen]

Meillä on juuri puoltoistavuotta täyttävä poika ja nyt on jo muutama kuukausi menty niin, että päikkäreitä ei nukuta läheskään joka päivä. Jos on heräillyt yöllä paljon, niin sitten yleensä päikkärit nukkuu, mutta jos yö on sujunut hyvin, niin sitten jää päikkärit pois. On toki illalla sitten hieman normaalia väsyneempi, mutta yllättävän hyvin jaksaa koko päivän valvoa. Ilmeisesti on vaan vähäuninen.

 

[tuhmeliini?]

ja nukkumaan tainnutan sen tissillä illalla ja päivällä, hyvin toimii meillä. Nyt kai joudun vankilaan...