taaperon reagoiminen äidin poissaoloon?

Miten teillä pienet taaperot on reagoineet äidin (tai kotona olevan vanhemman) poissaoloon?

Meillä on 13kk ikäinen tyttö ja olen nyt muutamia kertoja ollut poissa useita tunteja (opiskelemassa, vappuna olin ulkona ensimmäistä kertaa vuoteen jne.). Tyttö on ollut isänsä kanssa kotona. Kun tulen kotiin, lapsi vilkuttaa ikkunasta ja näyttää iloiselta, tulee syliin ovesta tullessani, mutta sitten saattaa olla pitkän tovin kuin minua ei olisi olemassakaan mistäköhän johtuu ja onko muilla ollut samanlaista?

En ole ennen ollut poissa lapsen luota ja nyt pari kertaa lyhyen ajan sisällä. Onko tämä jotain mielenosoitusta vai miksi lapsi käyttäytyy noin? Äidin mieltä ainakin painaa, kun ei iloiten oteta vastaan eron jälkeen .....

 

Lapsi ei osoita mieltään, vaan yrittää käsitellä tilannetta. Se ei ole helppoa, varsinkaan kun ei ole vielä sanoja käytettävissä, ja näin ollen käsitteellinen ajattelu on todella rajallista.

Kun kävin töissä lapsen ollessa 8-9 kk, lapsi tuli työpäivän jälkeen syliini, istui siinä vakavana ja näpräsi paidannappiani 10-15 minuuttia. Se oli hänen tapansa.

 

meninpä vaan hölmönä lukemaan jostain välttävistä kiintymyssuhteista jne, että ne ilmenisi esim. juurikin näin. Mielestäni meillä on hyvä kiintymyssuhde tyttäreni kanssa, olen ollut läsnä, antanut hellyyttä, rakkautta ja puuhaillaan aina päivät yhdessä yms. Mutta jotenkin jäi vaan sellanen fiilis, jos kuitenkin jossain minun tekemisessäni olisi jotain "vikaa"...

 

Meillä tyttö on ihan hyvin isänsä kanssa mun poissaoloajan, mutta sit kun tuun kotiin ja nähään taas niin neitiltä meinaa päästä parku. Jos ei sitä pääse, niin ainakin pitää syliin päästä heti, ja on tosi kova paikka jos siskonsa pääsee/ehtii ensin.

 

[QUOTE="äityliini";26187715]meninpä vaan hölmönä lukemaan jostain välttävistä kiintymyssuhteista jne, että ne ilmenisi esim. juurikin näin. Mielestäni meillä on hyvä kiintymyssuhde tyttäreni kanssa, olen ollut läsnä, antanut hellyyttä, rakkautta ja puuhaillaan aina päivät yhdessä yms. Mutta jotenkin jäi vaan sellanen fiilis, jos kuitenkin jossain minun tekemisessäni olisi jotain "vikaa"...[/QUOTE]

No höpö höpö, lapset reagoi eri tavoilla

 

Juu, käsittelee asiaa. Minä kyllä tungen seuraan, kun itsellä ollut ikävä, se tuntuu ilostuttavan meidän poikaa sitten kuitenkin

 

No miedän mies alko huutaa täyttä kurkkua kun tulin kotiin ja huomas että äiti onkin ollu poissa.

Nykyään 2,5v tulee iloiten.

 

[QUOTE="pop";26187740]Juu, käsittelee asiaa. Minä kyllä tungen seuraan, kun itsellä ollut ikävä, se tuntuu ilostuttavan meidän poikaa sitten kuitenkin [/QUOTE]

juu, niin minäkin aina menen leikkimään mukaan. Tai ainakin lähelle, jos siitä on mitään apua. Jossain vaiheessa tyttö kuitenkin leppyy ja on kuin ei oliskaan

ihanaa kuulla, että muillakin on samantapaista! Eli voin huokaista helpotuksesta! Miten muuten, meneekö tämänkaltainen reagointi ohi näihin poissaoloihin "turtumisen" myötä vai onkohan joku ikäkausijuttu?

 

Ihan tutulta kuulostaa, ja olen ymmärtänyt että se on ihan normaalia. Ja menee ohi.