G
Gerbeera
Vieras
Heippa,
meillä 1v7kk oleva taapero jolla 2kk oleva sisar. Vauvan syntymän jälkeen meidän illoista on tullu aikamoista sirkusta nukkumaaan menon kanssa ja alkaa tuntea itsensä kasvattajana tosi epäonnistuneeksi.
Nukkumaankäynti on aina ollu meidän taaperolle opettelua mutta vuoden in jälkeen alkoi homma sujua. Iltapalat, pesut/pisut ja velli sänkyyn. Pinniksessä nukahti itsekseen mutta kun siiryttiin 4kk sitten juniori sänkyyn (omaan huoneeseen) piti alkaa olla hänen vieressään hetken aikaa. No, se oli ihan ok mielestäni kun hänelle riitti, että hän kerran vilkaisi että makaako äiti tai isä sängyn viresssä ja 10min jälkjeen oltiin unessa. Väillä hän jopa nukahti itsekseen joten mielestäni hän oppi ihan kivasti tähän muutokseen. Mutta nyt. Velli otetaan klitisti sängyssä mutta sitten alkaa olla sellainen hulaboo. Tulee väksiin pois sängystä tai nousee keikkumaan. Kirkuu välillä ja jos komentaa niin ei muuta kuin nauraa. Ja ei puhettakaan että onnistuisi yksin nukkuminen.
Ymmärtäähän sen että vauvan tulo on iso muutos hänelle (ei ole ollut muuten mustasukkainen yms). Hellyyttä jaetaan hänelle kovasti päivän mittaan ja pidetään hänelle se oma hetki. Mutta nukkumaankäyntiä se ei ole helpommaksi tehnyt, Ongelma on siinä, että vauvalla on samaan aikaan iltatankkaukset kun taaperon nukkumaankäytni koettaa. Monesti olen illat vielä itsekseni joten saattaa mennä 3h jotta saan vauvan imetettyä ja välillä kannan taaperoa takaisin sänkyyn huudon kanssa. Tiedän kyllä että ei pitäisi hermostua ja se vain pahentaa asiaa mutta välillä meinaa savu tulla korvista ulos.
Taaperon nukkumaankäynti on tämän rumban myötä siirtynyt pari tuntia mutta aamusta herää samaan aikaan kuin ennenkin joten päivisin on aika väsynyt (ja vanhemmat myös).
Miten teillä on tuo sänkyyn nukutus onnistunut? Ja kauanko se vei aikansa?
meillä 1v7kk oleva taapero jolla 2kk oleva sisar. Vauvan syntymän jälkeen meidän illoista on tullu aikamoista sirkusta nukkumaaan menon kanssa ja alkaa tuntea itsensä kasvattajana tosi epäonnistuneeksi.
Nukkumaankäynti on aina ollu meidän taaperolle opettelua mutta vuoden in jälkeen alkoi homma sujua. Iltapalat, pesut/pisut ja velli sänkyyn. Pinniksessä nukahti itsekseen mutta kun siiryttiin 4kk sitten juniori sänkyyn (omaan huoneeseen) piti alkaa olla hänen vieressään hetken aikaa. No, se oli ihan ok mielestäni kun hänelle riitti, että hän kerran vilkaisi että makaako äiti tai isä sängyn viresssä ja 10min jälkjeen oltiin unessa. Väillä hän jopa nukahti itsekseen joten mielestäni hän oppi ihan kivasti tähän muutokseen. Mutta nyt. Velli otetaan klitisti sängyssä mutta sitten alkaa olla sellainen hulaboo. Tulee väksiin pois sängystä tai nousee keikkumaan. Kirkuu välillä ja jos komentaa niin ei muuta kuin nauraa. Ja ei puhettakaan että onnistuisi yksin nukkuminen.
Ymmärtäähän sen että vauvan tulo on iso muutos hänelle (ei ole ollut muuten mustasukkainen yms). Hellyyttä jaetaan hänelle kovasti päivän mittaan ja pidetään hänelle se oma hetki. Mutta nukkumaankäyntiä se ei ole helpommaksi tehnyt, Ongelma on siinä, että vauvalla on samaan aikaan iltatankkaukset kun taaperon nukkumaankäytni koettaa. Monesti olen illat vielä itsekseni joten saattaa mennä 3h jotta saan vauvan imetettyä ja välillä kannan taaperoa takaisin sänkyyn huudon kanssa. Tiedän kyllä että ei pitäisi hermostua ja se vain pahentaa asiaa mutta välillä meinaa savu tulla korvista ulos.
Taaperon nukkumaankäynti on tämän rumban myötä siirtynyt pari tuntia mutta aamusta herää samaan aikaan kuin ennenkin joten päivisin on aika väsynyt (ja vanhemmat myös).
Miten teillä on tuo sänkyyn nukutus onnistunut? Ja kauanko se vei aikansa?
