M
mäen jaksa
Vieras
Vauva-aika meni niin hienosti ja rauhallisesti että kaipaan sitä ihan sieluni perukoilta asti. Nykyään elämä on tällaista: minä kiellän, kiellän ja kiellän ja lapsi tekee silti. Hän repii kaiken alas, kiipeää ja putoaa, avaa laatikot ja kaapit ja heittää sisällön lattialle.
Syöminen on sitä että hän ottaa muutaman palan suuhunsa ja loput ruuat ovat lattialla tai pitkin pöytää. Koko mun aika menee siivoamiseen ja kieltämiseen. Lapsi ymmärtää kyllä mutta ei tottele. Alkaa itkeä jos kiellän. Ja päivät ovat samanlaisia siitä huolimatta olenko minä rauhallinen ja hyvällä tuulella vai väsynyt ja kireä. Mikään oma lelu ei kiinnosta.
Tämän lisäksi lapsi ei puhu sanakaan ja saan kuulla tästä kommenttia. Hän ei suostu potalle millään ja tästäkin tulee kommenttia muilta. En osaa mitään, en saa lastani kuriin ja tuntuu että olen pelkkää ilmaa. Töissä käyvä isänsä on iltaisin se paras tyyppi ja minä en kelpaa lohduttamaan. Taapero ei esimerkiksi halaile minua tai suukottele, muiden lapset tuntuvat tekevän tätä.
Minulla on ihan paska olo enkä tiedä mitä tehdä
Ja lapsi siis vuoden ja 9kk.
Syöminen on sitä että hän ottaa muutaman palan suuhunsa ja loput ruuat ovat lattialla tai pitkin pöytää. Koko mun aika menee siivoamiseen ja kieltämiseen. Lapsi ymmärtää kyllä mutta ei tottele. Alkaa itkeä jos kiellän. Ja päivät ovat samanlaisia siitä huolimatta olenko minä rauhallinen ja hyvällä tuulella vai väsynyt ja kireä. Mikään oma lelu ei kiinnosta.
Tämän lisäksi lapsi ei puhu sanakaan ja saan kuulla tästä kommenttia. Hän ei suostu potalle millään ja tästäkin tulee kommenttia muilta. En osaa mitään, en saa lastani kuriin ja tuntuu että olen pelkkää ilmaa. Töissä käyvä isänsä on iltaisin se paras tyyppi ja minä en kelpaa lohduttamaan. Taapero ei esimerkiksi halaile minua tai suukottele, muiden lapset tuntuvat tekevän tätä.
Minulla on ihan paska olo enkä tiedä mitä tehdä