Olen tässä mietiskellyt...olen kotiäitinä pienellä paikkakunnalla (n.30 000 as.), jossa mulla ei ole ns.äitikavereita (pari vuotta ollan asuttu) ja taloyhtiön hiekkalaatikollakin saadaan olla pojan kanssa aina kaksin. Nyt meillä on "harrastuksina" pojan (1v 2kk) kanssa naperojumppa, muskari ja perhekerho eli 3x vkossa nähdään muita samanhenkisiä, ei kuitenkaan järjestetyn toiminnan ulkopuolella. Poika on sosiaalinen ja hyvin kiinnostunut muista lapsista, minä taas ujompi ja hidas tutustumaan vieraisiin, en haltsaa small talkia.
N. kerran kuussa tai harvemminkin tavataan netin kautta tuttuja äitejä+vauvoja ja kauempana asuvia kavereita lapsineen ja pojan serkkuja.
Mutta pääsääntöisesti meidän päivät on kaksistaan olemista kotona ja vaunu/fillarilenkillä. Noina kolmena päivänä viikossa sitten tunnin-pari ollaan muiden lasten+äitien kanssa.
Oonko mä ihan mökkihöperö...?Tuntuu, että muilla on kauheesti aina lapsen kanssa menoa ja meininkiä? Kasvatanko mä nyt pojastani tällasen samanlaisen sisäänpäin kääntyneen kotihiiren kuin itte oon...?
Kertokaahan muut taaperoiden kotiäiskät arjestanne!
N. kerran kuussa tai harvemminkin tavataan netin kautta tuttuja äitejä+vauvoja ja kauempana asuvia kavereita lapsineen ja pojan serkkuja.
Mutta pääsääntöisesti meidän päivät on kaksistaan olemista kotona ja vaunu/fillarilenkillä. Noina kolmena päivänä viikossa sitten tunnin-pari ollaan muiden lasten+äitien kanssa.
Oonko mä ihan mökkihöperö...?Tuntuu, että muilla on kauheesti aina lapsen kanssa menoa ja meininkiä? Kasvatanko mä nyt pojastani tällasen samanlaisen sisäänpäin kääntyneen kotihiiren kuin itte oon...?
Kertokaahan muut taaperoiden kotiäiskät arjestanne!