Taaperoiden kotiäidit:kuinka paljon "harrastatte" lapsen kanssa?

Olen tässä mietiskellyt...olen kotiäitinä pienellä paikkakunnalla (n.30 000 as.), jossa mulla ei ole ns.äitikavereita (pari vuotta ollan asuttu) ja taloyhtiön hiekkalaatikollakin saadaan olla pojan kanssa aina kaksin. Nyt meillä on "harrastuksina" pojan (1v 2kk) kanssa naperojumppa, muskari ja perhekerho eli 3x vkossa nähdään muita samanhenkisiä, ei kuitenkaan järjestetyn toiminnan ulkopuolella. Poika on sosiaalinen ja hyvin kiinnostunut muista lapsista, minä taas ujompi ja hidas tutustumaan vieraisiin, en haltsaa small talkia.
N. kerran kuussa tai harvemminkin tavataan netin kautta tuttuja äitejä+vauvoja ja kauempana asuvia kavereita lapsineen ja pojan serkkuja.
Mutta pääsääntöisesti meidän päivät on kaksistaan olemista kotona ja vaunu/fillarilenkillä. Noina kolmena päivänä viikossa sitten tunnin-pari ollaan muiden lasten+äitien kanssa.
Oonko mä ihan mökkihöperö...?Tuntuu, että muilla on kauheesti aina lapsen kanssa menoa ja meininkiä? Kasvatanko mä nyt pojastani tällasen samanlaisen sisäänpäin kääntyneen kotihiiren kuin itte oon...?
Kertokaahan muut taaperoiden kotiäiskät arjestanne!
 
Me ollaan kanssa lapsen kanssa ihan kahdestaan. Lapsi on tällä hetkellä 1,5-vuotias ja sellaiseen perhekahvilaan on tarkoitus lähteä tutustumaan. Onneksi perhekahvila järjestetään kaksi kertaa viikossa, koska tänään neidillä on hieman huonompi päivä niin mennään sitten torstaina.

Itse olen siinä suhteessa samanlainen, että en helposti tutustu uusiin ihmisiin. Jos poikasi on sosiaalinen niin en näe mitään ongelmaa asiassa.

Meitä ihmisiä on niin monenlaisia ja kaikki me tänne mahdutaan elämään.
 
No tuota....siis harrastatte muskaria JA naperojumppaa JA perhekerhoa...Me ei harrasteta YHTÄÄN mitään =) Tyttö 1v ja 3kk ja päivät menee yleensä kotosalla tai sitten oman äitini kanssa jossain reissussa. N. kerran viikossa yleensä treffaan jotain toista äitiä mutta emme käy ainakaan toistaiseksi missään kerhoissa tms. Jumppaa olen miettinyt mutta meidän neiti on vielä aika ujohko vaikka itse olen todella sosiaalinen. Perhekahviloista ja avoimesta päiväkodista olen kuullut suunnilleen pelkkää huonoa (näistä indside-piireistä) joten sinne ei huvita lähteä. Puistossa käydään joskus ja omassa pihassa ei asu yhtään samanikäistä lasta. Joskus olen miettinyt tuleeko tytöstä epäsosiaalinen mutta enpä itsekään ole tässä iässä paljon missään käynyt ja ei ainakaan epäsosiaalisuudesta ole syytetty :D
 
Me ollaan pojan(1v10kk) ja tytön (4kk) melkein aina kolmisteen. Välillä nähdään kaveria ja hänen samanikäistä poikaa, mutta harvoin. Nyt olis tarkoitus aloittaa perhekerhossa käynnit, vaikka en itse siellä viihdykään niin saa poitsu toisten lasten seuraa ja näkee muitakin ihmisiä.. ollaan nyt myös käyty läheisessä leikkipuistossa samoihin aikoihin kuin perhepäivähoitajat lapsineen, mutta siihempä ne kontaktit jääkin. Asutaan karsealla opiskelija-asuntoalueella jossa ei lapsia eikä edes leikkipihoja. Muutto on suunnitelmissa.. jahka isukki kotiutuu niin sit kiinnostais/ehtis aloittaa muskaria ja jumppaa.
 
Keväällä käytiin vauvajumpassa ja toisinaan perhekerhossa.
Nyt alkaa taaperojumppa, johon en oo päättänyt mennäänkö ja tuo seurakunnankerho on alkanut jo, ehkä joskus käydään...
Ollaan kaksistaan aamut, pojat koulussa, leikitään ja ulkoillaan.
Joskus käydään jossain kylässä...
En tän ihmeempiä menoja aio suunnitella...
Perhekerhossa saan itte jutella toisten äitien kanssa, tyttö ei luovu äidistä, vaan on istunut sylissä tai aiemmin turvakaukalossaan/syöttötuolissa...sama jatkunee nytkin; on äidin tyttö!
 
Ei me mitään säännöllistä harrasteta. Ruokakaupassa käyntiä pari-kolme kertaa viikossa, treffailuja ystävien kanssa kahvittelun merkeissä ja leikkipuistossa nyhjöttämistä vain. Niin ja kotona on sit muskari-jumppa ja ruuanlaittotuokio, kun katellaan voicea ja molemmat tanssitaan samalla kun mie yritän päivän ruuan tehdä..

:LOL:
 
Me ollaan käyty vauvauinnissa ja perhekerhossa, molemmat kerran viikossa. Kesällä käytiin perhekahvilassa joskus kun nuo edelliset oli tauolla. Olen lapsen kanssa 1v kaksin paljon ja siksi kaipaan itse aikuista seuraa. lapsen hoitokin sujuu helpommin kun meillä on seuraa, ts. ei ole mun helmoissa ihan niin kuin kotona.

Hiekkiksellä käydään joka aamu, joskus on seuraa, joskus ei. En ole ollenkaan nirso seuran suhteen, lasten leikkien sujuminen on pääasia.
 
Ei harrasteta mitään erityistä. Puistossa käydään joskus tai sit taloyhtiön pihalla hiekkalaatikolla. Joskus kun on auto käytössä niin sit vähä kauenpana kyläilemässä.
Perhekerhossa olis tarkoistus alkaa käymään kunhan kerhot alkaa taas pyörimään. Mukavahan se olisi jos tässä lähellä olisi joku tuttu jolla kävis aina päivällä kylässä.
 
Beep
Ei kai noin pienet nyt mitään harrastuksia tarvitse, ne on äitejä varten. Lapsille riittää että näkee ihmisiä, ja niitähän näkee kun astuu ulos himasta.

Tärkeää on että lapsen kanssa touhuaa paljon.

 
Minä käyn poitsun (2,4v) kanssa perhekerhossa ja mennään johonkin vanhempi-lapsijumppaan. Viime talvena oltiin perhekerhossa ja muskarissa. Täällä kyllä täytyy mennä johonkin porukkaan jos haluaa lapselle ja itselle seuraa. Kun asuu maalla, ei tosiaan välttämättä ole lapsiperheitä kilometrien säteelläkään. Kun mennään pihalle ja rattailla lenkille, ei lapsia näy missään. Pikkuinen kuitenkin jo haluaa olla muidenkin kuin mummin kanssa =)
 
ehkä tällä aktiviteetin määrällä en tieten tahtoen pojasta tee introventtiä hyssykkää :) Hän vaan selkeesti nauttii hirveesti muiden pienten seurasta, et oon aatellut, pitäiskö mun raahautua enemmän ihmisten ilmoille pojan takia...itte nautin kotielämästä ja kaikesta pikkupuuhastelusta kotona ja kotipihassa.
Ehkä suurimmat paineet mulle on tullut isovanhemmilta, kun pojan ollessa parikuinen alko mummojen jankkaaminen "vauvakavereista", joita heidän mukaansa pojalla pitäis olla...huoh. Kai sitä vaan esikoisensa kanssa on niin hitsin herkkä kaikelle "arvostelulle" tai siis että mä ainakin otan herkästi itteeni tollaset mummojen jutut, et mä olen se kotihiiri, joka tekee nyt heidän ihanasta lapsenlapsestaan samanlaisen ujoilijan :)
Kiitos vastauksistanne! terv. Krisse ja uinuva poju
 
Joo'o, tutun kuuloista on. Tyttö täyttää parin viikon päästä 2 v. ja aikalaillapa olemme aina kaksistaan oltu. Ei ole ihan mitään harrastuksia ollut koska (minun mielestä ) meidän paikkakunnalla tarjonta on niin vähäistä. Just kahvilatoimintaa on ja joku kerhokin mutta molempiin on turhan paljon matkaa niin ei tule kuljettua sitten senkään takia.
Nyt on onneksi kesän aikana voitu tuossa pihalla olla joka päivä kun sää on vain sallinut. Siinä on muitakin lapsia useampi ja äitejäkin pari.
Tytöstä on tullut turhan arka kun ei ole muiden lasten kanssa (ennen tätä kesää ) päässyt tuttavuutta tekemään.
Kyllä minua surettaa kun en ole minkäänlaista toimintaa saanut tytölle järjestettyä. Tavallista kaupassakäyntiä ja ulkoilua vain. Hyvin vähän on kyläilypaikkojakin ja nämäkin henkilöt ovat töissäkäyviä ihmisiä niin eivät ole päiväsaikaan kotona. Minulla itselläni kun ei ole kavereita. Kaikki on kadonneet jonnekin...
Noh, pian kaksi vuotta ollaan pärjätty, kuitenkin, kaikesta huolimatta, ihan kivasti niin jospa me edelleen.
 
me ei olla juurikaan vuoden ikäisen kanssa mitään harrastettu. Koen aika ahdistavana, jos pitää aikatauluttaa vielä arkea lisää. Kyllä käydään hiekkalaatikolla ja nähdään muita, mutta itsellä ei ole kyllä resursseja "parempaan". Voi toki johtua siitä, että olen taas raskaana rv 30. Katsotaan, kun seuraava syntyy...
 

Yhteistyössä