Taapero ja koira kaveruksina

Onko täällä muita, joilla taaperoikäinen ja koira samassa perheessä? Miten teillä on mennyt tälläinen yhdistelmä?

Meillä pystykorvaneiti (4,5v) ja poika (1,3v) ja ovat ylimmät ystävykset. Leikkivät pallonheittoleikkiä ja piilosta keskenään. Vahdin jatkuvasti molempia, koska ovat välillä kuin pahaiset kakarat ja saavat tappeluakin aikaiseksi. Toinen vie toiselta lelun jne. Tosin koiruus on jotenkin huomannut olevansa "alempana" ja luovuttaa heti, kun poika alkaa vääntää itkua. Minun huomiosta kyllä kilpaillaan varsinkin näin työpäivän jälkeen. Kummatkin tulevat tuohon sohvalle kyhnytettäväksi, onneksi on kaksi kainaloa.

Kauhistuttavin juttu sattui yksi aamu, kun koira oli yöllä oksentanut. En tätä huomannut, kun menin vessaan ja poika läks halaileen koiraa. Tulin sit veskistä ja huomasin pojan syövän jotain. Ihmettelin, että mitä, kun aamiastakaan ei vielä ollut. Noh, koiran oksennuksen päällä oli sulamaton pala pojan lempisämpylää ja hän sitten ajatteli vetäistä sen alkupalaksi. Ihme kyllä, ei tullut mitään ripulia, eikä masuongelmia. Ainakin vastustuskykyä tulee

Mitäs kommelluksia muilla? Olis hauska lukea.

t Vadelma ja poju

 

Meillä on aina ollut koiria, niin myös pojan syntyessä. Vanhat koira kuitenkin kuolivat pojan ollessa n.puoli vuotias ja huimat 3kk sinniteltiin ilman koiraa... poika oli 10kk kun pentu (cockeri) tuli taloon. Tosi hienosti on mennyt yhteiselo! Ovat kuin paita ja peppu! Välillä leikit on kieltämättä aika rajuja, mut olis varmaan myös kahdella lapsella... Nuo riiviöt ovat kasvaneet niin yhteen ja yhdessä, ettei kumpikaan varmasti edes muista aikaa ennen toista... poika on nyt 3v.
Juu, ja vastustuskykyä on kasvatettu, samoja leluja kantavat molemmat suussaan, "painivat" keskenään, spanielille tyypilliseen tapaan koira tykkää nuolla jne. Ja kylläpä on tuo poikakin ehtinyt maistaa koiran kakkaa, kun ennenkuin pentu oppi sisäsiistiksi kerkes poika ennen mua läjälle... vaan terve(itä) on yhä (molemmat!)...
Mitä vanhemmaksi poika tulee, sen varmemmaksi käy tuo koiran käsittely. Kovasti jo esim. komentaa, ettei koira saa haukkua, sen pitää istua/pysyä paikallaan, ulkona ei saa vetää hihnassa (poika tykkää taluttaa ja koira käveleekin silloin kuin enkeli, muuten loikkii miten sattuu). Junnu handler kehiä odotellessa...

 

Vastailen vaikka meillä ihan vielä taaperoa olekaan, mutta kovaa vauhtia vaan näyttää vauvasta sellainen tulevan...

Meillä kovasti jännitettiin koiran suhtautumista esikoisen syntymään, koira kun on jo vanhempi (8v, paimenkoira) eikä ole lapsiin tottunut, vaan jopa hieman pelännyt. Hienosti on kuitenkin mennyt ja kovasti ovat kavereita keskenään, täytyy kyllä lisätä että ainakin vielä. Tyttö nyt siis 9½kk ja melko vasta lähtenyt liikkeelle. Koiran vesi- ja ruokakuppi ovat ykköskohteet aina keittössä ollessa ja aina kun kilauttaa ruokakuppia, koira tulee katsomaan että mitä sai Palloleikkejä leikkivät keskenään eikä koira ole moksiskaan vaikka tyttö kiskoo turkista yms. Ja koiran pusut saavat kikatusryöpyn aikaiseksi. Ja koirahan kyllä tykkää pussailla. Jonkin aikaa sitten tyttö myös huomasi kuinka kiva on antaa sormiruokapalat koiralle ja nyt kaikesta annettaisiin ensihaukku koiralle, jos äiti ei tulisi väliin...

Meillä kanssa huomiosta kilpaillaan, tosin nyt koira on jo jonkin verran luovuttanut eikä niin kovin kovasti puske kainaloon silloin kun tytön kanssa touhutaan, mutta ottaa vahingon takaisin illalla kun tyttö jo nukkuu. Silloin selvästi ajattelee että nyt on mun vuoro. Ja niinhän se onkin. Välillä itsellä huono omatunto kun ei koiraa ehdi samallalailla huomioida kuin ennen, mutta niin se vain nyt on. Vitsaillaan että karvainen isoveli

Muoks: Niin vielä piti mainita vierastamisesta, tytöllä kun ihmisten vierastaminen meni melko pian ohi, niin vieraita koiria kyllä "vierastaa" kovasti. Eli hetken katsoo ja sitten alkaa parkuminen...