Taapero ei siedä toisia lapsia.

Onko täällä muita, joiden taaperot ei oikein siedä toisia lapsia? Aikaisemmin meidän taapero ei ole hirveästi noteerannut toisia lapsia, mutta nykyisin hän ei tykkää yhtään jos lähellä on muita lapsia. Hän kiukkuaa ja on äkäinen ja saattaapa läpsästä toista lasta, jos tämä tulee liian lähelle. Outoa moinen käytös sikäli, että poika kyllä tykkää seurata kauempaa toisia lapsia ja esim. jos tv:ssä näytetään lapsia hän jää niitä katsomaan.

Meillä ei hirveästi ole lapsikontakteja, mutta jos meininki on tämä, niin eipä kauheasti uskalla poikaa toisten lasten luokse viedä. Muutenkin poika on ikänsä enempi ja vähempi vierastanut toisia ihmisiä ja uudet tilanteet/ihmiset saavat hänet kitiseväksi ja kiukkuiseksi.

Onko tällainen normaalia ja meneekö tämä jossain vaiheessa ohi? Tai onko jotain mitä voin tehdä tilanteen parantamiseksi? Mulla on oikeasti hirveä huoli asiasta ja pelkään, että pojasta kasvaa syrjäänvetäytynyt ja ujo lapsi ((.

 

Mikäpä sen kamalampi kohtalo lapselle kuin olla ujo.

 

Yritäpä tästedes viedä lasta paljon muiden lasten joukkoon. Nykyaikana ei pärjää, jos ei tule toimeen muiden kanssa. Kyllä se lapsesi tottuu muihin lapsiin, mutta jos ei ole paljon ollut kontakteja niin eipä oo tottunut vielä. En kantaisi kauheesti huolta, jos lapsi on vasta pieni.

 

No, keksin kyllä paljon pahempiakin kohtaloita kuin ujous.

Lapsesi vaikuttaa tosiaan ujolta ja ehkäpä temperamentiltaan introvertilta. Ehkä hän tarvitsee tavallista enemmän kannustamista ja tukea tavatessaan uusia ihmisiä. Aiheesta on kyllä kirjoitettu kirjoja, joista varmasti saat ohjeita, miten tuet lastasi sosiaalisissa tilanteissa.

Me ihmiset ollaan niin erinlaisia. Välillä ärsyttää, se ajattelutapa, että tämä maailma olisi vain vilkkaiden, esiintymishaluisten ja ns. "sosiaalisten" ihmisten maailma. Vain niillä keinoin muka pärjää. No, tämä oli nyt vain sivuhuomautus.

 

Ujous ei tosiaan ole vika, se on yksi ominaisuus muiden joukossa. Mutta jonkin verran on pakko oppia muiden kanssa tulemaan toimeen ja sitä ei oikeastaan opi kuin harjoittelemalla. Ehkä tilanteet voisi valita jotenkin niin, että vähitellen tottuisi näkemään muitakin lähietäisyydellä, esim. voisi alkaa käymään vaikka muskarissa. Pienten muskarissa yleensä lauletaan ja leikitään niin, että jokainen lapsi on oman äitinsä kanssa/ sylissä ja siitä voi samalla vilkuilla muita. Tällöin ei ehkä ole tilaisuutta niin helposti mennä tönimään muita kuin esim. kyläillessä tai jossain kerhossa missä on vapaata leikkiä. Muskareissa on usein samat laulut ja leikit monta kertaa peräkkäin, joten tilanne tulee lapselle tutuksi ja muutenkin on useimmille positiivinen kokemus, laululeikeistähän tykkäävät lähes kaikki lapset. Ette ole ainoita, joilla on vaikeuksia muitten kanssa toimeen tulemisessa, joten varmaan muut äidit ymmärtävät teitä. Tietysti pitää huolehtia, että katsot lapsesi perään ja jos hän tekee jotain kiusaa toisille niin mene väliin ja selitä ettei niin saa tehdä, neuvo myös pyytämään anteeksi. Näin et saa muiden vihoja päällesi jos jotain tönimistä sattuu.

 

Hei,

Kuinka vanha lapsesi on? Ja kuinka paljon olette olleet tekemisissä muiden lapsien kanssa?

 

Tuo ujous oli väärä sana, anteeksi kauheasti, siis enempi olen huolissani, että lapseni ei pärjää sosiaalisesti tulevaisuudessa.
mut enpä viitsi enempää kommentoida tai kirjoittaa, kun heti pitää töykeästi alkaa kommentoimaan, joten antaa olla

 

Ap, etsi käteesi Liisa Keltinkangas-Järvisen kirjoituksia. Hän on tutkinut temperamentteja ja puhunut paljon siitä, kuinka vanhemmat voivat tukea ujoa lastaan niin, että hän paremmin sopeutuu sosiaalisiin tilanteisiin.

 

Peesaan edellistä, Keltikangas-Järvisen kirja "Temperamentti - ihmisen yksilöllisyys" on LOISTAVA, tulee auttamaan sinua paljon siinä että ymmärrät lastasi. Ja ennen kaikkea osaat nimenomaan tukea häntä noissa sosiaalisissa tilanteissa toisin. Ujous on yksi temperamenttipiirre, joka ei tee lapsesta huonompaa, mutta joka vaatii ehkä sitä, että itse olet sosiaalisissa tilanteissa aktiivisesti mukana. Esim. pidät lastasi sylissä kun menette uuteen tilanteeseen ja annat hänen siitä OMAAN tahtiin lähteä tutkimaan ympäristöä. Suosittelen lämpimästi kirjaa kaikille vanhemmille - jokaista lasta (erilaisia kun ovat) kun voi tukea juuri hänen temperamenttinsa mukaisesti, jotta lapsen temperamentti tulee käyttöön hänelle parhaalla mahdollisella tavalla, ja lapsesta myöhemmin onnellinen aikuinen oikeanlaisessa työssä jne. Loisto-opus siis myös vanhempien lasten vanhemmille!