Tää on jatkokysymys..

[miukumaisa]

Mitä te ajattelette ruokailun merkityksestä?

Ajattelen itse, että kun hän saa rauhassa syödä ja nautiskella murkinasta omalla tyylillä, hän oppisi isompana suhtautumaan ruokaan järkevästi. Kuvittelen pienessä päässäni, että kun oppii rakastamaan ruokaa terveellisesti, voisi isompana välttyä syömishäiriöiltä.
Itselläni kun on jonkinlainen "huono suhde" ruokaan, olen tunnesyöjä. Iloon ja suruun kuuluu mässäily. Vihaan sitä tapaa, mutta kait sillä on jotakin "psykologista historiaa..?"

 

[Tianna]

Minustakin olisi tärkeää välittää mutkatonta, tai edes käytännöllistä suhtautumista ruokaan. Ruokaa syödään, koska on nälkä. Lisäksi on kiva, jos se maistuu hyvältä, on kotimaista ja terveellistä. Minua kauhistuttaa kaikki ruokaan liittyvät pakot: "pakko maistaa", "pakko syödä lautanen tyhjäksi"... Niistä ei tule kuin itkua ja hammastenkiristystä, niitä tunteita ei tarvita ruokapöydässä. Jos ei maistu, niin seuraava ruoka-aika tulee kyllä aikanaan.